torstai 7. heinäkuuta 2016

Fuck

Tämä kevät ja alkukesä on ollut tosi raskas. On ollut isoja juttuja, jotka on osuneet enemmin tai vähemmin meidän perheeseen tai muhun (mm. kaksi äkillistä kuolemantapausta lähipiirissä), mutta jotka jätän yksityiskohdilta blogin ulkopuolelle. Mainittakoon kuitenkin että henkiset paukut on hurjan vähissä näiden tapahtumien takia. On ihan tosi uupunut olo. Ei ole tarkoitus tässä vetää mitään kerron mutta en kerrokaan. Vaan raapaisen nyt vähän pintaa ja sanon näin, koska tietysti kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mun uupunut olo liittyy ihan suoraan siihen, että mun on tosi hankala käsitellä pettymyksiä ja muita vastoinkäymisiä tällä hetkellä. Ja meinasin rustata nyt vähän juurikin niistä pettymyksistä.


Instasta pystyikin jo sen bongaamaan tuossa jokunen aika sitten että mä en päässyt kouluun. Olin ja olen tosi pettynyt itseeni ja itseasiassa tämä kolautti itsetuntoa paljon isommin kuin kuvittelin. Jostain syystä kun mä olen törmännyt niin älyttömästi tarinoihin, joissa kouluihin on menty ihan heittämällä sisään. Mä taas tein töitä enkä siltikään päässyt, en lähimainkaan. Muutaman päivän kieriskelin olenpa tyhmä-fiilareissa ja sitten päätin että pitänee tehdä uusia suunnitelmia. Tässä nyt pyörittelen vaihtoehtoja avoin yliopisto, avoin amk, syksyn yhteishaku, jokumuumikä? Tyhmä kun tahtoo kouluun.


Kun on ollut niin rankkaa ja raskasta, tuntui että nyt olisi kiva saada edes jotain hyviä uutisia. Toivoin myöntävän koulupaikkapäätöksen olevan sellainen. Ja kun ei sitäkään nyt sitten tullut niin on kyllä tullut ryömittyä tosi syvissä vesissä. Mutapainittu henkisesti. Varsinkin kun musta tuntuu että kaikki muut tutut ja kaverit, jotka haki tänä keväänä opiskelemaan, pääsi. Joka helvetin tyyppi. Kaikki paitsi minä. Ajattelen just tasan noin lapsellisesti tällä hetkellä. Ja siitä on tosi vaikea nyt pyristellä eroon ja eteenpäin. Liikaa huonoja uutisia liian lyhyen ajan sisään. Vaikka tokihan tämä nyt ei tietenkään ole verrattavissa vaikka siihen että joku kuolee. Mutta ehkä tajuatte kuitenkin sen mun punaisen langan tässä? Vähän meinaa olla ilmassa sellaista taisteluhengettömyyttä, tekisi mieli vaan kiukutella ja vetää kaikki ihan läskiksi. Ihan sama!


Faktahan on myös se, että mä haluaisin tosi malttamattomasti jo elämässä eteenpäin. Noin niinkuin uran kannalta. Ja se vaatii ehdottomasti opintoja, koska mulla on tähtäimessä alanvaihto. Tuntuu tositositosi hankalalta nyt vielä odottaa kun on itse niin varmana sen suhteen mitä haluaa. Juttelin tänään tovisen erään ystävän kanssa aiheesta ja sen keskustelun jäljiltä yritän nyt kääntää tämän koko koulukuran niin, että tämä oli ihan hyvä juttu. Että en päässytkään opiskelemaan monimuotoisesti alaa, jota haluaisin. Koska se päiväopetus olisi todennäköisesti kuitenkin mulle se parempi. Se nyt toki sotkee koko meidän talouden ja ehkä kaiken mutta mitä sitten. Ei se ole pysyvä tila. Monimuotoisuus saattaisi tässä elämäntilanteessa olla kuitenkin liian vaativa tapa opiskella.


Vedin rankat vitutuskännit ja sitten tuntui että alan olla tämän kouluasian kanssa sinut. Hain opiskelemaan paikkaan, johon haki satoja muitakin (396 hakijaa, 32 aloituspaikkaa. Ja näköjään päiväopetukseen mun pisteet olisi riittäneet). Tietysti aina osan pitää jäädä ulkopuolellekin ja tällä kertaa se olin sitten mä, joka jäi ilman koulua. Vaikka vielä vähän räpiköin sen ajatuksen kanssa että miksi mä en voinut olla siellä mukaan päässeiden seassa, niin ehkä voin vähän jo paukuttaa henkseleitä sen suhteen että mua edellä ei ollut järjettömästi ihmisiä. Toki kaikki he, jotka opiskelupaikan tuosta koulusta sai, mutta varasijoilla mun edellä ei ihan älytön määrä muita hakijoita ole. Toki senverran että mun on turha haaveilla opiskelupaikasta. Mutta noin kokonaisuutena ajateltuna, aika hemmetin moni jäi myös mun taakse. Ei kai kovin huonosti ensikertalaiselta ja ihmiseltä, jolla ei ole mitään työ- tai opiskelukokemusta tuosta alasta.


Näiden koulujuttujen alhossa on tullut painittua vähän senkin takia, koska Eka ei päässyt haluamiinsa kouluihin. Hän pääsi sinne vikaan vaihtoehtoon, joka oli laitettu koko yhteishakuun vain ja tasan sillä ajatuksella, että varmasti pääsee edes johonkin. Mä en oikein tiedä että miten paljon voin ja edes haluan kertoa ja kirjoittaa Ekan koulujutuista, ainakaan luvatta. Katsotaan rustaanko jotain yleistä sitten kun koulut on alkaneet. Mä olin oikeasti vähän järkyttynyt, miten avoimesti omassa kaveripiirissä lasten vanhemmat tuossa kesäkuun puolivälissä julistivat lastensa syksyisiä opiskelupaikkoja. Musta se on vähän eriasia, että lapsi antaa luvan siihen että nimi julkaistaan oppilaitoksen sivuilla sitten kun opiskelijavalinnat ilmoitetaan. Versus siihen että vanhemmat kertoo omassa sosiaalisessa mediassa julkisesti missä mennään. Toki jos lapsi on antanut siihen luvan niin sitten. Mietityttää vaan että miten moni kysyi onko ok? Nojoo, ehkä tämä on eri keskustelu. Mutta siis pähkinänkuoressa, meidän perheessä ei nyt ihan putkeen mennyt nämä kouluhommelit.


Ei huvittaisi koko lomaa kuitenkaan masistella. Ainakaan näiden koulujuttujen takia. Koska ainahan on uusi mahis hakea. Se ystävä, jonka kanssa juttelin aiheesta, muistutti että mulla oli kuitenkin silloin hakuvaiheessa vielä aika iso epävarmuus homman suhteen. Vaikka halusin, niin kuitenkin tuntui että haenko sittenkään? Se kaikki konkretisoitui ja varmistui vasta sitten, kun luin pääsykokeisiin ja olin pääsykokeissa. Että joo, kyllä tämä olisi se mun juttu. Ehkä se jollain tasolla olikin parempi että en nyt päässyt. Nyt voin vielä viilata kokonaisuutta ja hakea sitten opiskelemaan useampaan paikkaan. Jos sitten vuoden päästä olisi mun aika? En uskalla edes ajatella sitä että mitä jos sittenkään en pääse kouluun.

Mutta silti. Vittuvittuvittuvittuvittuuuuuh!!!!

14 kommenttia:

  1. No fuck tosiaan. Nyt on aika monta kuormittavaa tekijää teidän perheen elämässä samaan aikaan. Läheisen kuolema on rankka ja uuvuttava kokemus ja siihen jos tulee vielä toinen kuolemantapaus heti samaan syssyyn kaikkine opiskelupaikkapettymyksineen, niin olet ihan varmasti aivan maassa. Nyt vaan myötätuntoa itselle tosi paljon, ymmärrystä ja lempeyttä. Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ei olisiloma kyllä voinut alkaa ja osua parempaan aikaan. Nukun, syön, lepään ja liikkaan. Se riittää tälle kesälle.

      Poista
  2. I feel you.
    Tai siis noi rankasta kokonaisuudesta kuolemineen ei ole kokemusta, mutta siitä, ettei pääse koulutukseen johon oikeasti yrittää, haluaa ja tekee töitä päästäkseen. Ja voi jee, silloin on vaikea iloita kun muiden yhteishaku on sujunut paremmin - vaikka siis pitäisi ja jossain deep down onkin iloinen. Ihmisluonne jne.
    Nyt sellaisia lempeitä terveisiä ja lämpimiä tuulia sulle. Ekalle myös - toivottavasti tässä on joku suurempi tarkoitus, että ns. viimeinen vaihtoehto toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttaa kuulla ettei ne muutkaan ekalla rykäisyllä sisään oo päässeet. Tuo mihin mä hain, on sellainen, johon puskaradion mukaan kaikki on tietty päässeet heti sisään ja pääsykokeet ollu ihan pala kakkua ja koko koulutus suurinpiirtein "liian helppo". Eräs ko. koulun kanssa yhteistyötä tekevä opekaveri kyllä meinasi että on se vaikea kokonaisuus eli mä nyt valitsen että uskon häntä tässä. Plus monimuotoon valittiin älyttömän paljon vähemmän väkeä kuin päiväopetukseen. Johon ne munkin pisteet siis olisi riittäneet. Arvaa montako kertaa oon tässä miettinyt että miksi en hakenut päiväopetukseen.

      Mä kyllä aika kivasti pystyin iloitsemaan muiden onnistumisesta, mutta kyllä tuli välillä olo että voisko nyt saatana edes joku sanoa että ei päässyt. Kun niitä onnistujia vaan vilisi ja vilisi siinä feedillä. Mut enpä kyllä mäkään muualla asiasta kertonut, kuin täällä. Naamatusten oon marissut ihmisille.

      Kyllä mä uskon että Ekankin kanssa homma menee, hänen täytyy vaan itse tehdä pientä muutosta tiettyjen juttujen kanssa ja oikeastaan ne on ne mitkä mua vähän jännittää ja arveluttaa. Kun en mä niitä kuitenkaan hänen puolestaan voi tehdä. Lisäksi vaikka tuen ja kannustan, niin oon senverta natsi näiden koulutusten suhteen että mulle on ihan pienestä turha tulla selittämään mistään luovuttamisesta. Tai että on liian rankkaa. Ainakaan ilman että on esittää mulle ihan helvetin hyvä suunnitelma b. Tuo esikoiseni nimittäin tuppaa välillä luovuttamaan vähän helposti plus tykkää sulkea silmänsä vastoinkäymisiltä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Suoranaisesti oikein voi paskan uloste sentään!

      Poista
  4. :( voihn kräb tosiaan.. voimia ja tsemppiä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä fuck. Samaistuin niin täysin. Mullahan meni viime vuonna samoin. Eka varasijalle. Ja sittenkään en päässyt.
    Oli tarkoitus hakea tänä vuonna uudestaan, mullekin kun valkeni, et sillä tiedolla millä menin pääsykokeisiin ja kuuntelin kun monet puhui etukäteen et "tää on mun kolmas krt", "joo, mulla jo neljäs" niin mun suoritus oli itseasiassa ihan hyvä! Ja tonne mun oli myös satoja hakijoita ja n. 32 pääsi.
    Mutta Tsemppiä asian käsittelyn kanssa, se vie aikansa. Plus nuo muut murheet, riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haiksä vaan yhteen kouluun? Mähän hain nyt vaan yhteen ja meinasin ens kerralla rysäyttää kyllä sekä monimuotoiseen että päiväopetukseen, useampaan amk:n sekä yliopistoon, koska samaa pystyy opiskelemaan aika monessa eri.

      Ja kiitos, nieleskelin tosiaan tuota asiaa pari viikkoa ennenkuin aloin siitä puhumaan enempi.

      Poista
  6. Voi vittu.
    Ymmärrän ton koulupettymyksen. Mulle iski viime viikolla hirveä ahdistus, kun Facebook täyttyi päivityksistä, että kuka pääsi mihinkin ja mietin, että apua tässä ite vaan jumitan, enkä etene mihinkään, enkä varmaan ite pääsis puoliinkaan niistä kouluista. Mieti, että mulle tuli paska fiilis sellasesta? Niin helvetin hölmöä, ettei ole tosikaan.
    Joten arvaa mitä, sä et ole huono, osaamaton, etkä luuseri.
    Mieti kuinka moni muukin sai hylkäävän vastauksen, niin mahottoman pieni osuus sen paikan kuitenki loppupeleissä sai.
    En voi ku ihailla, että lähdit kuitenkin hakemaan. Oot joutunu tekeen varmasti paljon töitä sen eteen, mutten usko, että ykskään minuutti on siitä mennyt hukkaan. Jos se ala on nyt se "Sun juttu", niin haet uusiksi ja sulla on jo huomattavasti paremmat eväät seuraavassa haussa.

    Ja tsemppiä ihan hirveesti noin muutenkin. Onneks saat nyt vähän ladata akkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut tuo ihan sama fiilis. Nyt viime sekä tänä vuonna tosiaan kaveripiiristä ihan älyttömän moni on hakenut opiskelemaan, näköjään mä en ole ainoa alanvaihtoa toivova plus urasta kriiseilevä. Mut oon kanssa monen kohdalla katsellut et ei hittolainen, en kyllä ikinä pääsis tollaseen sisälle. Ja en mä oo huono enkä tyhmä mutta silti voisi joku muukin nyt huudella että ei päässyt kouluun :D

      Ja joo, mä haen uusiksi. Ihan vielä en halua tutkia mut tossa jossain vaiheessa, että mitä syksyn yhteishaku pitää sisällään.... Avoinkaan ei oo mahdoton, mutta jos oikein tulkitsin, niin niitä avoimen opintoja pystyy hyväksilukemaan vaan jos pääset opiskelemaan siihen samaan oppilaitokseen, jonka avoimessa olet lukenut. Eli vähän mietityttää sekä ajallinen että rahallinen panos. Hukkaan ne avoimenkaan lukemiset ei varmasti mene mutta silti. Ja ens kerralla tosiaan haluaisin hakea useampaan kuin yhteen oppilaitokseen.

      Ja joo, ihan parasta kun ei tarvitse duunia miettiä nyt. Yritin sieltä saada vapaata jo vähän aiemmin muttakun oli taas niin saatanan hankalaa saada vastaukseksi ympäripyöreän sijaan joko joo tai ei, niin sitkutin nyt sit kaikki merkityt työvuorot. Tähän koko kuvioonhan mahtuu toki vielä kaikki sellainen ylimääräinen murhe, joka tästä postauksesta jäi ulkopuolelle kun on nää perinteiset "ikinä ei tiedä kuka lukee"-faktorit. Ja oikeastaan ne oli nyt tässä ne, miksi olisin halunnut vapaille jo vähän aiemmin.

      Poista
  7. Voi harmi :(
    Positiiviselta kannalta katsottuna, niin sehän on jo paljon, että tiedät mitä haluaisit opiskella ja pärjäsit kuitenkin hyvin pääsykokeissa. Eihän se sitä harmia tietenkään poista, että opiskelupaikka ei irronnut. Itse mietiskelen, että mikä olisi mun varasuunnitelma ja se toinen ammatti, mitä lähtisin opiskelemaan. Olen miettinyt pitkään, enkä ole keksinyt mitään. Nykyinen alani on ollut jo pidempään sen verran rajussa rakennemuutoksessa, että sen varaan, että alalta eläköityisi on turhan optimistista laskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tarvitsen vielä vähän aikaa, että pystyn nostamaan ne positiiviset asiat pettymyksen yläpuolelle :) Mutta oikeassa olet.

      Mulla on jo monta vuotta ollut mietinnässä alanvaihto. En halua jäädä tältä nykyiseltä eläkkeelle monestakin eri syystä. Kaikki mahdolliset ammatinvalintatestit ym. ohjaa mua kuitenkin jatkuvasti nykyiselle alalle. Niistä mikään ei vaan tunnu mittaavan sitä työtyytyväisyyttä ja muita vastaavia, jotka tässä nyt painaa vaakakupissa tosi paljon.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?