perjantai 8. heinäkuuta 2016

Mysteerinäytös 7.7.2016

Käytiin teinien kanssa viime viikolla leffassa katsomassa Suuri puhallus 2 (törkeän hyvä, paljon parempi kuin 1) ja bongattiin samalla että tällä viikolla olisi taas näytännössä Mysteerileffa. Mehän käytiin tammikuussa edellisen kerran, jolloin mysteerileffana oli Carol. Jota tuskin olisi tullut käytyä omatoimisesti katsomassa, mutta joka oli todella vaikuttava.

Tämä on aina yhtä kutkuttava vaihe, kun vielä odotellaan saliin pääsyä eikä ole yhtään tietoa mitä nähdään.
Jos joku nyt ei tiedä Mysteerileffan konseptia, niin aina silloin tällöin Finnkino järkkää teattereissaan mysteerinäytöksiä, jonka leffaa ei etukäteen paljasteta. Samaan kellonaikaan, sama leffa, eri puolella Suomea. Ja aina sellainen leffa, joka ei ole ollut vielä ensi-illassa. Meidän perhe on aivan ihastunut tähän konseptiin, joten nappasin mulle ja Tokalle liput heti kun hokasin että nyt olisi tätä taas tarjolla.

Tämänkertainen mysteerileffa oli viikon päästä ensi-iltansa saava Tarzanin legenda. Joka oli todella, todella positiivinen yllätys! Toka arvasi jo ekoilla sekunneilla mikä leffa oli kyseessä, ihanaa että mun lapset on myös niin leffoihin hurahtaneita että tsekkailevat etukäteen trailereita ja ovat kartalla sen suhteen, mitä leffoja on tulossa. Mä en olisi itse arvannut ekojen minuuttien perusteella mikä leffa on kyseessä. Alku nimittäin ei viitannut millään lailla Tarzaniin. Tällä kertaa maltoin etukäteen olla tutkimatta liikaa, mikä leffa saattaisi mysteerinäytöksenä olla, joten elokuva oli mulle yllätys.

Hyvin selkeässä pääosassa tässä elokuvassa oli Alexander Skarsgårdin vatsalihakset. No, leikki sikseen. Tykättiin tästä ihan vilpittömän oikeasti ja aidosti! Kun kuulin aikanaan että taas tulee uusi elokuva Tarzanista, niin kuvittelin että jälleen kerran yksi uudelleenfilmatisointi ja versio. Että voihan plääh. Mutta kuulkaas tämä oli ihan eri juttu kuin aiemmat Tarzanit. Tämä nimittäin sijoittui aikaan, kun Tarzan on pois viidakosta. Kun Tarzan on naimisissa Janen kanssa ja asuvat Englannissa. He kyllä palaavat Afrikkaan syystä x ja Tarzanin aiempia vaiheita käydään läpi muistoina ja muistikuvina. Mutta tämä on kokonaisuutena ihan eri tarina kuin ne aiemmat Tarzanit. Mikä oli tosi hyvä yllätys. Tässä päästiin taas niiin lähelle sitä mysteerielokuvien herkkua. Leffa, josta ei tiedä mitään ja jota tuskin tulisi mentyä katsomaan ilman mysteerinäytöstä. Nyt kun mä olen tämän nähnyt niin voin suitsuttaa että oli ihan törkeän kova leffa! Kannattaa mennä katsomaan.

Tykkään tästä nykyleffojen suuntauksesta. Että naishahmot voivat ilmentää sitä rajumpaa puoltaan ja mieshahmot taas näyttää omaa herkkyyttään. Perinteisestihän Tarzan on ollut se äijien äijä ja Jane avuton neito, joka pitää pelastaa. No ei tuota näkökulmaa täysin oltu nytkään hylätty, mutta sitä oli kuitenkin vähän rikottu ja pehmennetty kulmista. Jane ei ole enää ihan niin avuton hahmo, eikä Tarzan apinaan rinnastettava sosiaalisesti kömpelö köriläs. Margot Robbien ilmensi voimakkaasti itsenäistä Janea ja Alexander Skargårdin Tarzan oli poikkeuksellisen herkkä ja älykäs hahmo. Samuel L. Jackson heitti melko perinteisen funny sidekick-tyyppisen roolin ja Christoph Waltz vakuutti leffan pahiksena.

Elokuva oli luokiteltu k-12. Ihan herkimpiä en kyllä veisi tuota katsomaan, elokuvan äänimaailma oli paikoin vähän pelottava ja tarina raaka. Muuten tuo k-12 oli kyllä hyvin osuvasti rajattu. Puvustus ja maski oli ensiluokkaista, ihastelin jo heti elokuvan ekoilta sekunneilta miten autenttisen näköistä 1800-luvun maailma oli. Varsinkin Djimon Hounsou oli todella upeasti maskeerattu. Nykyleffoissa on vähän vaikea tietää mikä on täysin aitoa ja mikä taas digitaalisesti luotua tai retusoitua mutta ehkä sen ei tarvitse liikaa antaa häiritä. Nauttii vaan siitä kokonaisuudesta, joka aukenee elokuvien myötä.

Tulossa on muuten myös mielettömästi kiinnostavia elokuvia. Suicide squad on leffa, jota koko meidän perhe on odottanut tutisten jo monta kuukautta. Vielä pitäisi kuukausi jaksaa odottaa.
Da Vinci-koodin ystäviä hemmotellaan jälleen, kun Tom Hanksin esittämä Robert Langdon palaa valkokankaalle. Inferno saa ensi-iltansa tämän vuoden puolella. Tässä on hyvää aikaa lukea kaikki kolme kirjaa pohjille (Da Vinci-koodi, Enkelit ja demonit, Inferno) tai tehdä kuten me, katsoa ne kaksi edellistä leffaa.
Syksyn elokuvatarjonnasta mä odotan eniten kotimaista Tulen morsian-elokuvaa, joka sijoittuu 1600-luvulle ja kertoo Ahvenanmaan noitavainoista. Sen traileri oli itseasiassa niin hyvä, että linkitän sen erikseen, mene ja katso!

Mulla on ollut vähän leffaväsy tässä, mutta nyt oon taas todella innoissani. Elokuvien maailma on ihan ensteks parasta!



Ps. Kiitos kaikki sympatiavyörystä ed. postaukseen <3 it means a lot! Ja moi uudet lukijat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?