keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Neljätoista

Toka täyttää tänään neljätoista. Jeeeiiijj!!!!

Heti alkuun täytyy kertoa että Tokasta tulee selvästi vuosi vuodelta aina vaan huikeampi tyyppi. Hänellä on ihan mahtava persoonallisuus! Lisäksi tykkään ihan älyttömästi siitä, että poika panostaa laatuun, eikä määrään. Hän ei kumartele ketään, joka ei ole sen arvoinen. Hän on mielummin pienten piirien mies, kuin ison lauman keskipisteenä. Ja tämä juurikin siltä pohjalta, että hän haluaa ympärilleen aitoa ja kestävää. Lojaalia ja pysyvää. Hän ei kaipaa eikä halua ympärilleen epäaitoa hovia. Hän ei suostu esittämään miellyttääkseen tai saadakseen ystäviä. Hän tulee vilpittömästi halaamaan jos siltä tuntuu, ihan sama kuka näkee. Hän on rohkeasti sellainen kuin on, take it or leave it!

Toka on edelleen hyvin vahvasti henkilö, joka ei viihdy kotona pitkään yksin. Hän ei ole ikinä tykännyt olla liikoja itsekseen, vaan tykkää että kotona on ihmisiä. Uskon että varmana tulee vielä se hetki, kun hän kaipaa sitä omaakin tilaa. Hän ei ole se sosiaalisin tapaus mutta varmasti seurankipein. Mä olen itse hyvin pienestä pitäen tykännyt omasta tilasta ja rauhasta, joten mulla meni tosi pitkään hyväksyä se, että mulla onkin lapsi joka on ihan päinvastainen.

Itsekkäästi mun täytyy nyt tässä todeta että musta on ihanaa että mulla on myös yksi kesälapsi. Nuorin ja vanhinhan ovat syntyneet talvella, kuten myös minä. Ja Toka onkin selvästi kesän lapsi. Hän on ihan erilainen talvella, kuin sitten kesällä. Heinäkuu on selvästi hänen kuukautensa ja kesä hänen vuodenaikansa.

Toka on meidän perheessä se henkilö, jolla on vahva suhde jokaiseen perheenjäseneen. Kenelläkään muulla meistä ei ole vastaavaa. Hän on kaikille se tärkein. Hän on se, jonka jokainen haluaisi pelastaa uppoavasta veneestä. Olen ennenkin sanonut että hän on se liima, joka pitää meidät perheenä. Se vain korostuu vuosi vuodelta. Ja se on piirre, jota hän ei todennäköisesti itse edes huomaa tai tiedä omaavansa.

Mä unohdan jatkuvasti että mulla on kolme lasta. Ensimmäinen ja nuorin lapsi on jotenkin tosi selkeät. Ja ne heidän roolinsa on hyvin ilmeiset. Mutta se on nimenomaan tämä keskimmäinen lapsi, joka tekee meistä kolmilapsisen perheen. Hän on se perheen kolmas lapsi, ei mikään keskelle putoaja, vaan se, jonka rooli on hyvin omanlaisensa. Mä en muista ensimmäisen enkä viimeisen lapsen syntymää, mutta keskimmäisen muistan. Hyvin elävästi. Miten siitä voi olla jo neljätoista vuotta?

Toka harrastaa edelleen parkouria ja on siinä hyvin lahjakas. Urheilu ylipäätään saa pojan silmät kiiltämään aina. Nyt kesällä hän fillaroi paljon ja kotiutuu aina iloisena. Älyttömän hikisenä mutta täysin stressittömänä ja iloisena. Hän onneksi vielä lähtee mun kanssa esimerkiksi lenkille tai uimaan. Siinä tuulettuu molemmilla pää ja kumpikin saa purettua pahimpia höyryjä. Toivottavasti liikunta tulee pysymään aina osana hänen elämäänsä, koska se on selvästi juttu joka auttaa jaksamaan.

Kaikista lapsista nimenomaan Toka on se mun kuva. Hän muistuttaa lapsista mua eniten. Joskus se tuntuu tosi pelottavalta ja joskus ihan parhaalta. Koska me ymmärretään toisiamme täysin. Toka osaa lukea mua täydellisesti ja hän omaa (ainakin joskus) aivan täydellisen tilannetajun. Toki hän on lapsista myös se joka saa mut kaikista varmimmin raivostumaan. Hänestä on selkeästi vähiten tekstiä blogissa, jos siis verrataan veljeksiä keskenään. Kyse ei olisi siitä että hänestä ei olisi mitään sanottavaa tai että hän hautautuisi taustalle. Vaan yksinkertaisesti siitä, että hänen kanssaan koetaan niin paljon juttuja jotka haluan pitää ulkopuolella blogista ja säilöä ne vaan omaan mieleen ja sydämeen. Hän ei välttämättä ole se puheliain tyyppi, mutta hän on ehdottomasti se tyyppi, jonka kanssa on ehdottoman mukavaa olla ihan hiljaa vaan.

Tässä vuoden sisällä on tapahtunut jotain. Kasvua varmasti joo, mutta jotain muutakin. Toka oli tuossa aiemmin monta vuotta se perheen jurottaja, mutta nyt hänestä on kuoriutunut onnellinen, hymyilevä, hyväntuulinen, lojaali, entistä sosiaalisempi maailmanparantaja. Hän on todella valveutunut ja tarkka. Sekä ympäröivän maailman että oman yksityisyytensä suhteen.

Toka on käynyt muutaman vuoden hampaiden oikomishoidossa ja tällä hetkellä tilanne on se, että hampaat ovat aivan täydelliset. Hammaslääkäriä lainaten, jopa vähän paremmat kuin täydelliset. Niskavedosta on pystytty luopumaan kokonaan ja käsittääkseni silikonisen purennanohjaimenkin kanssa mennään jo ihan loppusuoralla. Ja kovimman työn on tehnyt Toka itse. Vaikka takapakkeja on tullut ja motivaatio ollut välillä hukassa, on lopputulos kuitenkin vain ja ainostaan Tokan itsensä ansiota.

Tokalla on edelleen Kolmosen kanssa hyvin vahva suhde. Kolmas onkin aina ehdottomasti nimenomaan Tokan kulta ja isoveljen rooli sopii Tokalle täydellisesti. Hän on ehdottomasti paras isoveli, by far. Olen niin älyttömän onnellinen että Toka sai kokea pikkuveljen roolin lisäksi myös isonveljen roolin. Kukaan muu ei sopisi tuohon väliin paremmin kuin hän. Kadehdin monesti Tokan ja Kolmosen suhdetta. Toivon, että se säilyisi yhtä tiiviinä aina. Ja miksei säilyisi?

Synttärilahjaksi Toka sai tänä vuonna langattoman kaiuttimen. Minä en niistä mitään tajua, mutta käytin lapsen Verkkokaupassa ja maksoin. Kovasti tuntui olevan mieluinen lahja. Edessä oleva yö on muuten Tokan vika yö omassa kodissa pitkään aikaan. Seuraavan kerran kun hän kotiutuu, onkin koulujen alkuun enää vain muutama päivä...

Hyvää syntymäpäivää Keskari! Oot mun ehdoton suosikki!! Hyvä tuli ku ite tein!

8 kommenttia:

  1. Onnea 14-vuotiaalle!
    Meillä muuten myös toka ja kolmas ovat kuin paita ja peppu.

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus keskimmäisestäsi! Niin rakkauden täyteinen, ja mikseipä, kun kuulostaa olevan huippu tyyppi tämä teidän väliinputoajakin.

    Sisarussuhteet ovat kyllä jänniä, nyt aikuisempana, kun näkee kavereiden ja sukulaisten lasten sisarussuhteita vierestä, analysoi eri tavalla myös omia sisarussuhteitaan. Meidän lapsuudenperheen liima taitaa olla kuopus. Hurmuri ja häsääjä, jota me muut vuoroin ihaillen ihmettelemme ja toisaalta riennämme suojelemaan. Yhä saa kiedottua vanhemmat pikkusormensa ympäri käden käänteessä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väliinputoajat on parhaita!

      Varmasti sisarussuhteet kehittyy siinä missä muutkin suhteet. Saa nähdä miten meilläkin sitten esim kymmenen vuoden päästä, kun lapsista kaksi on jo aikuisia ja yksi teini-ikäinen. Toivonmukaan tämä näinä vuosina rakennettu yhteys ja liima pitää silloinkin. Tosi usein kuulee että kun on iso ikäero, niin ei ole mitään yhteistä. Nämä kolme kyllä puuhaa yhdessä ja paljon, mutta kasvaahan heistä jokainen koko ajan. Tosin mä en itse kyllä usko noihin ikäeroihin yhtään. Pienellä ikäerolla ei takaa sitä että sisarukset tulisi toimeen ja isot ikäerot taas ei automaattisesti tarkoita sitä että mitään yhteistä ei ole. Kyllä ne on ihan muut jutut jotka vaikuttaa, onneksi.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :) Oispa kiva jos lapsilla olisi useammin synttärit kun näitä on niin kiva kirjoittaa.

      Poista
  4. Ihan huippusynttäripäivä sun lapsella! Itse täytin 34 samaisella päivämäärällä. Ja aika ihku mäkin vielä olen tämänkin ikäisenä :)

    -K

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?