sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Oma maa

Mä olen hosunut somen täyteen kaikkialla (onneksi snäpit pysyy eetterissä vaan vuorokauden!) muualla meidän kasvatuslaatikoista ja viljelyksistä, joten kuormitetaan vaihteeksi blogia tämän tiimoilta. Ja oikeastaan nyt kun satokausi on parhaimmillaan, on aika kivakin vetää vähän tilinpäätöstä miten homma on sujunut. Alkutilanne täällä.

Tämä kuva jostain kuukauden takaa. Jaksoin tukea herneet tosi myöhään, ne oli oikeasti jo lähteneet kurottelemaan tuonne naapurilaatikon puolelle. Tällä hetkellä tilanne on se että sekä herne että naapurilaatikossa majaileva papu ovat kasvaneet niin paljon että tuota laatikoiden välissä olevaa kastelukannua ei näy. En vaan jaksa nyt kipittää paikalle ottamaan tuoreita kuvia.
Meillä siis kasvoi tänä vuonna parvekkeella tomaatteja ja kasvatuslaatikoissa salaattia, porkkanoita, punajuuria, taitepapua, herneitä ja pinaattia. Kaikkia on päästy jo syömään ja keräämään (paitsi tomaattia mutta ne nyt on hitaita ryökäleitä aina). Toistaiseksi satoa on ollut aika sopivasti. Salaatille tosin kävi vähän köpelösti. Kylvettiin sitä alunperin aivan liikaa ja sitä tuli reippaasti yli omien tarpeiden. Vaikka jaoin sitä lähipiirillekin niin siitä huolimatta osa sadosta alkoi mätänemään ja vastavuoroisesti osa kuivahti. Kitkin sitten loppupeleissä vähän aikaa sitten kaiken salaatin pois, koska suurinosa siitä oli syömäkelvotonta. Ehdittiin kyllä onneksi saada salaattisatoa lautasille asti muutama viikko todella paljon joten kovin suuria kyyneleitä ei tarvinnut vuodatella kun loput piti napata pois. Kylvin sitä uudestaan, saa nähdä lähteekö vielä itämään ja kasvamaan. Tällä kertaa laitoin reilusti yli puolet vähemmän joten jos satoa saadaan niin tällä kertaa kaiken pitäisi mennä mitä tuleekin. Pinaattia kylvin myös lisää, saa nähdä ehtiikö se kasvaa lautasille asti. Pinaatti on jostain syystä ollut vähän hidas kaveri meillä.

Ja tämä myös sieltä kuukauden takaa, salaattia sai juuri alkaa keräämään... Sitä on paljon tässäkin mutta tilanne räjähti tästä vielä entisestään ja salaattia vaan tuli ja tuli.
Viljely on ollut tosi kivaa ja tämä eka vuosihan on ollut lähinnä opettelua. Mitä kannattaa kylvää vierekkäin ja missä vaiheessa aurinko paistaa miltäkin suunnalta ja niin edespäin. Senverran kuitenkin oon hommasta innostunut että otin meille vielä yhden kasvatuslaatikon lisää kun naapuri muutti pois ja huuteli että kiinnostaisiko ketään heidän viljelyksensä. No todellakin kiinnosti! Sen laatikon myötä saatiin meille raparperi, purjosipuli, mangoldia, kehäkukkaa ja vielä lisää herneitä ja porkkanoita. Tämä kasvatuslaatikko tosin on hyvin erilaisella paikalla kuin ne meidän kaksi muuta laatikkoa ja onkin ollut aika jännä seurata miten erilaista kasvaminen on näiden laatikoiden välillä. Ja miten paljon se vaikuttaa onko tuulisella paikalla, minkä verran aurinko paistaa jne. Tokikaan en tiedä miten paljon eroa on esimerkiksi sillä, koska naapuri suoritti oman kylvönsä, mutta silti. Selvää eroa on huomattavissa ja paikkojen erilaisuus vaikuttaa. Kivaa, haasteita!

Omia porkkanoita ja punajuuria.
Meidän palsta, eli siis se missä on ne meidän alkuperäiset laatikot, on aika ihanteellisessa paikassa. Siinä on tosi lämmintä ja aurinko paistaa paikalle pitkään mutta tuulikin ottaa vähän ja tuo viilennystä. Se onkin toistaiseksi osoittautunut ainoaksi haasteeksi, herneiden tukeminen oli nimittäin tosi hankalaa juurikin tuulen takia. Nurin meinasivat mennä vaikka tuki miten. Vähän sinnepäin ne on vieläkin mutta tuottavat kuitenkin satoa, joka on se tärkein. Mutta muuten, itse paikka on ollut just mahtava tällaiselle wannabe-multasormelle. Ei liian haastava ja hankala. Satoa on kypsynyt vauhdilla vaikka keli on ollut tosi vaihteleva. Kaikki on kasvanut hyvin, jopa paremmin kuin odotettiin. On vältytty tuholaisilta täysin, kaikki mitä ollaan viljelty ollaan saatu kasvatettua ilman mitään torjunta-aineita. Ja koska ravinteina on käytetty pelkästään luomua, on oma sato oikeastaan niin luomua kuin voi luomu olla. Tänä vuonna on uskallettu käyttää syötäväksi myös punajuuren ja porkkanan naatteja juurikin siitä syystä että on täysi varmuus ja tieto siitä, mitä multaan on mennyt. Jätin myös tänä vuonna kaikki yrtit sisälle keittiöpuutarhaan ja kas kummaa, tomaatti on myös saanut olla partsilla täysin rauhassa tuholaisilta. Aiempina vuosinahan oon kesäksi nostanut keittiöyrtit partsille ja silloin on yrteissä käynyt aikamoinen kuhina. Joka on levinnyt myös tomaatteihin.

Taitepapua. Paljon!! Pavut alkoi yhtäkkiä kasvamaan ihan varkain ja  erään kerran näitä sitten roikkui valmiina poimittavaksi jotain miljardi.
Tuossa omalla pihalla oleva saatu kasvatuslaatikko on tosiaan pitkälti toisen kädenjälki ja mä nyt yritän tämän satokauden sitä ylläpitää. Ensi vuodeksi vedän kyllä sen lootan pitkälle uusiksi. Raparperi taitaa olla ainoa joka saa jäädä ja ehkä kehäkukka, juurikin tuholaisten takia. Tuossa pihalla niitä näkyy nimittäin pörräävän eri tavalla. Edellinen kasvattaja ei myöskään ole harventanut porkkanoita tai tukenut herneitä (huomatkaa miten uskottavasti viljelen (ehe ehe) tätä satoslangia), mutta koska näitä saadaan sieltä omalta alkuperäiseltä palstalta, ei se niin haittaa jos niistä ei satoa juurikaan tuosta tule. Mangoldi on mulle vähän vieraampi tuttu mutta katsotaan mitä siitä taikoisi.

Lisää papuja
Muutamia juttuja on tullut mietittyä jo ensi vuotta ajatellen. Voisi yrittää muistaa että salaattia ei kannata kylvää paljoa. Sitä nimittäin tulee ihan vähästäkin määrästä älyttömästi, niin paljon että meidän viisi suuta ei ehdi syömään. Lisäksi salaattia kannattaa kylvää pariakin eri lajiketta. Papuakin kannattaisi kylvää ehkä vähän vähemmän, tosin siitä tykätään meillä plus on kiva kun sitä on pakkasessa. Ahdistaa ostaa kaupasta talvella jotain Afrikasta lennätettyä papua. Eli sinänsä ihan sama vaikka sitä tulisikin paljon, sit säilötään. Lisäksi jos muistaisi myös sen että papu vie leveys-suunnassa tilaa paljon. Onneksi naapurissa sattui olemaan tällä kertaa porkkana, joka ei tykännyt huonoa vierustoverin isosta egosta.

Tämä parin viikon takaa. Papu tuossa oikealla alkaa pikkuhiljaa leveilemään mutta porkkana ei onneksi välitä.
Itsekasvatettu punajuuri on niin järkyttävän hyvänmakuista että sitä on pakko kyllä kasvattaa jatkossakin. Porkkana maistuu Kolmoselle joka vuosi joten sitäkin sitten tulemaan. Herneitä myös, mutta niitäkin ehkä riittäisi puolet vähemmän. Pinaattia myös pistetään ensi vuonna ja sitä voisi itseasiassa kylvää parikin riviä. Tuossa nopsasti mietiskelin että periaatteessa tilaa voisi ensi vuonna olla 4-6 uudelle syötävälle, riippuen vähän miten ja mitä kylvää. Härkäpapu kiinnosti jo tänä vuonna mutta saatiin laatikot niin myöhään että sitä ei ehtinyt kylvää. Yrtit haluan pitää tässä himassa lähellä ja mieluiten kylväisin siemenestä enkä ostaisi valmiita taimia. Mitään koulittavia en myöskään halua vaan ehdottomasti suorakylvöä (taas droppailen tätä ammattikieltä..). Mutta mitähän sitä lähtisi nyt sitten yrittämään? Ehdotuksia? Mansikkaa mietin mutta sitten kuitenkin meinasin että ei. Parista puskasta ei niin montaa marjaa tule ja tuolla on yhteisenä metsämansikoita ja tuntuu että ne riittää siihen maistelulle. Mansikkaa jos meinaa niin sitä pitäisi sitten olla paljon!

Omaa punajuurta menossa uuniin. Aivan hillitön väri!
Raparperi saatiin uuden viljelylaatikon mukana ja se olikin ainoa jota olin miettinyt jo keväällä että haluan ensi vuodeksi. Palsternakkaa haluaisin ehdottomasti kokeilla vaikka se kai vähän haasteellinen onkin. Ja valkosipulia! Mä en ole yhtään innostunut kukista vaan haluan ehdottomasti syötävää. Jos satokaudella kauppaan menee vähemmän rahaa niin nyt on saatu hilattua summaa vieläkin alemmas kun hyvä siivu syömisistä saadaan omasta maasta. Tämä touhu ei ole muuten yhtään vähentänyt sitä haavetta että asuttaisiin jonain päivänä maalla ja oltaisiin lähes omavaraisia.

Kun mä hurahdan niin hurahdan kunnolla. Kolmen viljelylaatikon ja yhden kasvastussäkin lisäksi ensi vuodeksi tulee ainakin yksi pieni viljelylaatikko lisää. Lisäksi mua huvittaisi kasvatella partsilla muutakin kuin tomaattia eli uumoilen että myös kasvatussäkkejä on ensi vuonna useampi. Tekisi mieli iskeä kasvatussäkkejä sinne palstallekin mutta en taida kehdata tukkia siellä kulkuväyliä vaan meidän jutuilla. Sinne kyllä saa halutessaan viedä omiakin mutta tosiaan pitää päästä esteettömästi liikkumaan. Ja tuohon omalle pihalle ei mahdu tuon yhden viljelylaatikon lisäksi enää muuta. Omalle partsille jos meinaa jotain muuta laittaa tomskujen lisäksi niin sitä ennen täytyy kyllä partsia miettiä vähän uusiksi, tällä hetkellä sinne ei kyllä mahdu mitään lisää. Mutta meidän partsi on tosi otollinen ja hyvin kasvihuonemainen eli ehdottomasti sitä kannattaa hyödyntää viljelyssä.

Yksi kivoimmista jutuista mistä tässä on päässyt nauttimaan kun on saatu viljellä juuri tuolla paikalla, on se että on päästy nauttimaan myös yhteisviljelyksistä. Omien kasvatuslaatikoiden lisäksi kun tuolla palstalla on muutama yhteinen marjapensas, kurpitsaa, omenapuita ja yrttejä. Meidän pakastin ei yksinkertaisesti mahduttaisi omien marjapensaiden satoa, mutta on kivaa että saadaan tuoretta punaviinimarjaa ja karviaisia esimerkiksi parin piirakan verran. Ja syksystä toivottavasti muutama hillo-omppu. Ja oon mä niitä kurpitsojakin katsellut vähän sillä silmällä...

Herneitä on saatu myös todella paljon.
Kivaa on ollut myös seurata elämän kiertokulkua tätä kautta. Miten pienestä siemenestä lähtee ensin itämään taimi, joka kasvaakasvaakasvaa ja yhtäkkiä räjähtää ja alkaa tuottamaan satoa. Eritysesti lapsille tämä on ollut jännä seurattava. Ja myönnetään, myös mulle. Oon senverran paljasjalkainen stadilainen että nämä hommat on jääneet mulle vieraammiksi. Mutta onneksi löysin sisäisen multasormeni tässä keski-iän kynnyksellä. On meinaan terapeuttista touhua! Tulipahan sitten tämäkin päivä nähtyä.

Ps. Jos joku haluaa taitepapua niin saa tulla hakemaan!

2 kommenttia:

  1. Ihana satoraportti :) Taas alan haaveilemaan siitä, kuinka meidänkin pihaan tulee tuollaisen viljelylaatikot ja sitten iltaisin onnellisena kastelen kasveja ja loppukesästä ihmettelen sadon runsautta. Todellisuudessa mä luulen, että minusta ei ole hoitamaan edes noita laatikoita. Mutta mieli tekisi kokeilla, ehkä sellaisella viljelysäkillä ensin, kun siitä on helppo hankkiutua eroon, kun kasvi kuolee siihen kesken kauden pystyyn :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli ihana kirjoittaakin :)

      Tiedätkö mä olin vuosikausia myös se tyyppi, joka mietti että kaiken tapan niin ei mitään järkeä edes kokeilla. Mutta juurikin kasvatussäkit on tosi helppo vaihtoehto aloittaa. Mutsi hoiti mut hurahduksen alkuun tuomalla kasvastussäkin ja pari taimea ja ohjeisti alkuun. Tomaatit oli helppo ja kiva aloitus, niitä ei kovin ihmeellisesti tarvinnut hoitaa ja satoa vaan tupsahteli. Ja sitten kun tarjottiin mahdollisuutta myös laatikoihin, olin jo senverran innostunut kokeilemaan että oli helppo suostua vaikka en mistään mitään tiennytkään. Mutta nykyäänhän tietoa ja apua on toi helppo kaivaa netistä joten ei taida olla mitään johon en olisi vastausta saanut.

      Laatikot on myös siitä helppo vaihtoehto että sinnehän voi nakata sisälle millaista multaa haluaa. Eikä tarvitse miettiä että onko nyt maaperä savinen vai millainen. Laatikoita on myös helppo ylläpitää ja napata sieltä esim. rikkaruohot pois. Mä kyllä todellatodella lämpimästi suosittelen kokeilemaan, on kivaa ja palkitsevaa hommaa. Varsinkin kun ei kuvittele omista taidoistaan liikoja vaan ainakin aloittaa homman helpoilla ja pomminvarmoilla jutuilla :D Kokeile ihmeessä!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?