sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Hyvät halpamatkalaiset

Mä olen ihan jokaisen oman sometuuttini tunkenut täyteen viime päivinä sitä, miten haluttaisiin lähteä äkkilähdöllä jonnekin päin reissaamaan. Minä, Siippa, Toka ja Kolmas. Oltaisiin kerrankin se standardikokoinen perhe, kaksi aikuista ja kaksi lasta.

Toki me on hahmotettu että tämä loma-aika on hankala. Varsinkin nyt kun nämä oman kotomaan kelit on olleet mitä on. Ja kun kaikki muutkin on lomalla. Kaikista isoin haaste meillä on tässä kuitenkin se, että ensi viikko on ainoa vaihtoehto matkustamiselle. Maanantaista sunnuntaihin välillä, muu ei nyt käy. Seuraavalla viikolla Tokan pitäisi olla jo Isilässä loman vietossa. Uskon että päivä tai pari saataisiin joustoa jos sille olisi tarve, mutta tottakai lähtökohtaisesti yritetään pitää kiinni sovitusta. Lomat ja reissut ne on siellä toisessakin päässä. Mutta arvatkaa miten paljon esim. Kreikkaan löytyisi ihan älyttömän hyviä äkkilähtöjä juurikin ei nyt tällä alkavalla, vaan seuraavalla viikolla. Vaikka saataisiinkin Isilän päästä pari päivää joustoa, niin tuskin kuitenkaan koko viikkoa? (Mun on muuten tehnyt jo monta vuotta mieli kirjoittaa näistä eroperheiden lomien hankaluuksista, mutta koska olen tehnyt periaatepäätöksen että en kirjoita mitään Isilään liittyvää niin en postaa aiheesta. Mutta kaikki hankaluudet, mitä koskaan olette kuulleet liittyvän eroperheiden lomiin pitää paikkaansa. Kertaa miljoona. Löytyisiköhän jostain joku Anonyymit Ex-vaimot, jossa voisi purnata näistä ihan luvan kanssa)

Internetsihän on oikeasti ihan todella käypä leikkipaikka. Mutta näissä reissuhommissa se tuntuu monesti kyllä enempi solmuttavan kuin selvittävän. Kyllä kuulkaa on ikävä niitä aikoja kun sitä vain marssi lentokentälle matkalaukun kanssa, johon oli summittaisesti pakattu vähän kaikkea, ja ilmoitti että äkkilähtö ihan mihin vaan, kiitos. Nyt saa surffata samaan aikaan ebookersit, tripadvisorit, finnmatkat ja kytkeä kaikki mahdolliset äkkilähtövahdit huutamaan ja silti ei meinaa onnistua. Mä kaipaan joskus sellaista yksinkertaista tapaa. Tai edes vähän yksinkertaisempaa.

Mulla ei itseasiassa mitään varsinaista matkakuumetta edes ole. Siis sellaista, että pois Suomesta. Mutta haluaisin saada vähän kesää tässä lomallakin. Kelien puolesta. Eikä se kelikään nyt oikeastaan ainoa syy ole, olisi kiva katella vähän aikaa muitakin kuin kotiseiniä. Me on oltu kotona tänä vuonna jotenkin ihan älyttömän paljon.

Mä olin perjantaina jo viittä vaille nappaamassa meille matkan Turkkiin. Mutta sitten kuitenkin epäröin, moni meidän kavereista on siellä matkustanut ongelmitta viime kuukausina mutta mua kuitenkin vähän arveluttaa. Ja seuraavana yönä sitten alkoikin se vallankaappausyritys ja tuli ulkoministeriöltä kehoitus välttää kaikkea turhaa matkustamista Turkkiin. Että onneksi ei otettu.

Riikankin reissu meillä oli jo tähtäimessä. Mutta sitten Kolmas heitti liinat kiinni ja ilmoitti että ei aio tulla lentokoneeseen. Tokikaan kolmevuotias ei ymmärrä kokonaisuutta ja touhu tuntui ekaksi vaan vitsiltä jota hän heitti. Mutta kun juteltiin että ei kun ihan tosissaan mentäisiin lentokoneella niin Kolmas ilmoitti pelkäävänsä oikeasti, eikä saatu sitä pelkoa parissa päivässä puhuttua pois. Kolmas on hurjan ehdoton persoona ja tarvitsee monesti aikaa. Jota tässä nyt ei ole hänelle antaa. Eli koko lentäminen alkoi tuntumaan vaihtoehdolta, joka ei nyt vaan tunnu hyvältä. En halua huudattaa lasta mennen tullen, joka pelkää jo valmiiksi. Enkä usko yhtään ainakaan tämän lapsen kohdalla siihen että hypätään vaan suoraan sinne "syvään päätyyn", että kyllä se pelko siitä katoaa kun vaan mennään. Tuota on nimittäin kokeiltu vähän toisentyyppisissä tilanteissa ja voin kertoa että ei toimi hänellä. Ihan kaikkeen ei aina viitsisi totuttaa väkipakolla. Meillä on kyllä tuossa muutaman kuukauden päästä tulossa reissu, johon mennään vaikka Kolmas miten pistäisi hanttiin. Mutta siihen häntä ehditään valmistella, meillä on paremmin aikaa käsitellä sitä pelkoa kuin nyt. Ja voidaan vaikka käydä lentokentällä katselemassa etukäteen lentokoneita. Lukea satuja, katsoa videoita, jutella kavereiden kanssa. Ajallisesti homma voidaan kohdata ihan toisella tapaa kuin nyt.

Oltiin ajateltu Riikaa myös sillä silmällä että siellä on Jurmala ja vesipuistoja ja vaikka mitä vesiaktiviteetteja. Kun lapsilla on kymmenen vuoden ikäero, niin on vähän haasteellista löytää kaikille jotain tekemistä. Vesi on paikka, jossa me kaikki viihdytään ja jossa kaikilla on kivaa. No arvatkaapa kellä alkaa kuukautiset tässä juurikin näillä näppäimillä. Että se siitä pulikoimisesta vaihtoehtona sitten.

Pärnuakin katseltiin, mutta sinnehän pitäisi osa matkasta ajaa. Ja kun mä olen ainoa perheen ajokortillinen niin hieman epäröin noita ajamisia. Jos jostain syystä en pystykään ratin taakse niin siellähän sitten jurotetaan jumissa.

Budapest, Berliini, Edinburgh, Gardajärvi, Rodos, Dubrovnik, Kööpenhamina. Siinä nyt muutama mitä pyöriteltiin ja yritettiin saada onnistumaan. Mutta aina töksähti joku. Äkkilähdöt on oikeasti tosi jees mutta viisastuttiin tästä nyt senverran, että jatkossa pitää olla vähintään kahden viikon haarukka käytettävissä, jos meinaa oikeasti saada tällä kokoonpanolla ja meidän vaatimuksilla onnistumaan.

Niinpä me nyt sitten päädyttiin taas tuttuun Tukholmaan. Ollaan siellä useampi päivä. Meistä jokainen tykkää siitä kaupungista joten sinänsä ollaan tyytyväisiä mutta me oltiin siellä vasta äsken. Mutta mitä sitten. Nythän voidaan tehdä tällä kertaa kaikkea mikä jäi viimeiksi tekemättä. Ja päästään kuitenkin vähän tästä himasta liikkeelle. Tuntuu nimittäin että sairastamisen jälkeen jäi vähän sellainen nyhväämisvaihde päälle. Mikä ei tietty sekään nyt välttämättä huono homma ole, lomallahan tässä ollaan. Mutta kuitenkin tuntuu että olisi kiva vähän aktivoitua eikä vaan lahnotella. Nyt sitten ei muuta kuin kissoille hoitajaa hankkimaan!
Koht mennään!
Ps. Olipa muuten kivaa, kun Eka oli pari päivää kotona. Oli vaan tosi outoa huomata miten älyttömästi koko dynamiikka himassa muuttui, kun perheessä on yksi pää enemmän. En muista että esimerkiksi vuosi sitten Ekan ollessa riparilla olisi ollut vastaavaa. Lapset on ihan erilaisia, riippuen ketä on paikalla. Varsinkin nuo teinit. Keskenään niillä on ihmeellinen kukkoilu ja kisailu jatkuvasti, jos vain jompi kumpi on poissa niin touhu on ihan toisenlaista. Hassua. Kai se tuosta asettuu kun kasvavat.

6 kommenttia:

  1. Olin juuri tulossa kirjoittamaan, että Pärnuun pääsee tosi helposti myös bussilla Tallinnasta, mutta sitten huomasin, että olittekin jo päätyneet Tukholmaan. Mutta me olemme matkustaneet kaikki Viron matkamme (Pärnu, Tartto, Haapsalu) nimenomaan bussilla Tallinnasta. Bussit ovat olleet moderneja ja matkanteko on ollut mukavaa. Meitäkin kiehtoisi Riika ja Jurmala ja sen pitikin olla tämän vuoden matkakohteemme, mutta sitten aloimme miettiä, olisiko siinä tullut jo liikaa bussissa istumista (emme halunneet valita tälle vuodelle lentämisvaihtoehtoa ekologisista syistä - viime vuonna olimme Berliinissä emmekä joka vuosi halua mennä lentokoneella).

    Mukavaa matkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tutkin noita bussejakin mutta skipattiin nyt vielä toistaiseksi se vaihtoehto. Pienin on vasta kolme joten tuntui siltä että liikkumisten kanssa haluaisi päästä mahdollisimman "helpolla" ja se helppous tuon ikäisen kanssa monesti vaatii sitten sitä että saa pysähtyä omassa tahdissa, käydä syömässä omassa tahdissa jne. Mutta ehdottomasti tuo vaihtoehto pidetään mielessä esim vuoden, parin päästä kun tilanne voi olla jo ihan eri.

      Me ei olla lennetty useampaan vuoteen joten siinä mielessä ei podettu isompaa pistosta omallatunnolla, vaikka ensisijaisesti lentomatkailua katseltiinkin. Mutta muuten mekin kyllä tykätään suosia muita vaihtoehtoja, mä en edes liiemmälti tykkää lentämisestä. Berliini olisi mua kyllä poltellut tosi isosti tälle kesälle mutta ei löydetty sopivaa kokonaisuutta.

      Poista
  2. Kivaa Tukholmaa! Viro-Latvia-Liettua -akselilla on tosi iisiä autoilla. Kannattaa harkita sitten joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      joo mä oon kuullu tosi monelta että ei tuolla ole vaikeaa autoilla mutta meinasinkin enempi sitä, että haluaisin että en ole ainoa jonka vastuulla se ajaminen on ;) Jos löytyy joku toinenkin kuski niin sitten todellakin mennään autolla.

      Poista
  3. Vetäisin juuri 1400km onnistuneesti Balttiassa, mies ajoi 300km maantietä. Riika oli aika helppo ajella, ainoa mahdollinen epämukavuus on ajoittain hyvin kapeat kaistat keskustassa. Yksi hyvin hämmentävä risteys tuli vastaan, mutta ei muuta yllättävää. Aikalailla ruutukaavakin vielä.

    Saamistani suosituksista huolimatta en valinnut majapaikaksi helppoa Jurmalaa vaan edullisen ja palvelujen kyllästämän Riian keskustan. En kokenut sitä ajamisen kannalta epämukavaksi.

    Tallinnassa autolla pyöriminen osoittautui hiukan Riikaa haastavammaksi, juuri päivitetyt navin kartat eivät olleet aivan ajantasaiset, joten se viimeinen 500m meni välillä hakemiseksi. Navi ei myöskään antanut aina kaistaopasteita, joten paristi olinkin väärällä kaistalla ja huomasin sen liian myöhään.

    Yllättävän paljon aikaa menee Balttiassa siirtymiin. Teillä yleinen nopeusrajoitus on 90km/h, Via Balttialla paikoittain 100km/h. Paljon on 70km/h teitä.

    Minä ajoin siirtyä täydelliseen nysväilyyn. Perheelle olen antanut jo ruokavaroituksen. Ehkä jokatoinen päivä suostumme miehen kanssa valmistamaan jotain yksinkertaista. Sillä satsilla pitää pärjätä kaksi päivää tai alentua syömään Saarioisten makaroonilaatikkoa :)

    Mukavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuo on muuten kanssa just yksi niistä pointeista, miksi en halua olla ainoa kuski. Se ajaminen vieraassa ympäristössä ja vieraassa maassa ON tosi rankkaa duunia. Joutuu ihan eri tavalla keskittymään ja jaksamaan. Lisäksi mä tykkään katella maisemia ja ympäristöä ja se ei kyllä onnistu jos olet sidottu ratin taakse. Nää reissuamiset lasten kanssa (ainakin alle kouluikäisten kanssa) on muutenkin mun mittapuulla kaukana lomasta eli en tosiaan siksikään kaipaa siihen yhtään ylimääräistä energiasyöppöä. Koen oikeasti tosi stressaavaksi ajatukseksi sen että siirtymiset olisi vain mun kontolla. Mut heti kun perheessä on jollain muullakin ajokortti ja joku muukin voi ja haluaa ajaa ni sit kyllä mennään!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?