torstai 28. heinäkuuta 2016

Yksin lomalle

Mikä ihana kesä! Tulihan se kelienkin puolesta. Me saatiin onneksi makua lämmöstä jo Ruotsin puolella ollessa ja tuotiin sitten aurinko mukanamme. Ruotsissa sen sijaan alkoi sataa kaksi tuntia ennen meidän kotiinpaluuta.

On tehty ja oltu tekemättä mitään. Kuopsittu tiluksilla, syöty hyvin ja hyvää, uitu, ulkoiltu, luettu, löhötty, hikoiltu, urkattu ja nukuttu. Ikkunat on edelleen pesemättä, samaten vaatekaapit ja muut läpikäymättä. Eteisessä näkyy lojuvan talvikengät ja pakastin pitäisi sulattaa. Mutta ihan sama, ei ne tekemättä jääneet jutut mihinkään katoa! Ei ole vielä mikään kiire töihin, kouluun tai päiväkotiin. Harmi että aika juoksee ihan älytöntä vauhtia, kuten aina lomalla. Siipalla huljahti juuri vika lomaviikko käyntiin, mä saan Kaksikon kanssa lomailla vielä pari viikkoa ja Kolmosella on lähes ruhtinaalliset kolme viikkoa lomaa jäljellä. Ollaan oltu niin paljon hajallaan tänä kesänä, että kenenkään naama ei ole alkanut kyllästyttämään eikä täällä ole juurikaan muristu puolin ja toisin. Toka lomailee muualla tämän ja ensi viikon, Eka kotiutuu vihdoin huomenna. On muuten ollut ihan hitokseen pitkä heinäkuu kun kundi on ollut koko kuukauden poissa!

Ollaan kyllä pidetty paljon yhteyttä snäpin välityksellä joten ihan radiohiljaisuudessa ei olla oltu. Ja tässäpä muuten vinkki teinien vanhemmille! Ladatkaa itsellenne Snapchat! Siellä ne teinit on. Helppokäyttöinen ja ihan hauska. Ei ne nuoret välttämättä yhtään sen paremmin vastaa mutta meidän jannut saa kaikista varmimmin kiinni snäpillä.

Kun nyt tuossa aiemmin jo kirjoittelin pitkät pätkät perheen kanssa lomailusta ja reissaamisesta ja aika tahdilla oon muualla somessa postannut miten kivaa meillä on ollut, koska on oikeasti ollut kivaa, niin on pakko tuoda esiin näihin lomahommiin vähän toistakin näkökulmaa. Nimittäin mun on pakko myöntää että mä olen tosi iloinen siitä, että Kolmaskin alkaa kohta olla sen ikäinen että kehtaan alkaa taas reissaamaan ilman perhettäkin. Ennen häntä kävin silloin tällöin kaveri(e)n kanssa jossain pidennetyillä viikonlopuilla tai pienillä lomamatkoilla, mutta Kolmosen syntymän jälkeen ne matkat jäi. Väliaikaisesti kuitenkin, en missään vaiheessa oo haudannut haavetta siitä, että jonain päivänä mä pääsen lomailemaan myös ilman perhettä.

Tämähän on kanssa vähän tabu aihe perheskenessä. Koska jos olet lomalla niin tottahan nyt sitten olet lomalla perheen kanssa. En mäkään sitä sano että lapset olisi vaikka päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat lomailee ja reissaa. Mutta en näe yhtään huonona vaihtoehtona sitä, että toinen vanhempi on välillä lasten kanssa lomalla ja toinen vanhempi lomailee omillaan. Ja toisella kertaa sitten toisinpäin. Ei ihminen perheellistyttyään välttämättä muutu yhtäkkiä viihtymään keskellä laumaa, jos on aiemmin viihtynyt itsekseen. Mä kyllä viihdyn laumassa ja olen hyvinkin sosiaalinen, mutta viihdyn omassa seurassani myös vallan mainiosti. Itseasiassa musta se, että oletko sosiaalinen vai et, ei edes mitenkään liity siihen että haluaisi välillä viettää aikaa ihan vaan itsensä kanssa. Huomaan kaipaavani sitä omaa seuraani tosi paljon, puhumattakaan kavereiden seurasta. Miksi ihmeessä se koko perheen kesken lomailu olisi aina vain se ainoa ja oikea tapa lomailla?

Se nyt vielä on jotenkuten sallittua, että isä lähtee lasten kanssa vaikka mökille ja äiti jää kotiin luuhaamaan. Äitihän voi tehdä kotona sitten vaikka jotain hyödyllistä. Siivota ja järkätä kaappeja tai jotain muuta, joka on hankalaa kun lapset on jaloissa. Mutta sitten hypitään jo jonnekkin paheksunnan syvään päähän, kun aletaan puhumaan siitä, että äiti lähtisi lomalle perheettä. Ihan yksin. Tai kavereiden kanssa. Jännästi se ei iseiltä ole ihan niin suuri synti. Yksi tuttu tuossa käväisi juuri fudiksen EM-kisoissa parin viikon ajan. Vaimon laskettu aika osui aika samaan ajankohtaan. Eipä paljon soraääniä kuulunut että tuossa kuviossa olisi jotain mätää. Äideille on ehkä sallittua joku pitkän viikonlopun tapainen. Mutta että käyttäisit kesälomia ja reissuaisit muuten kuin perheen kanssa?? Rikos! Saa kivittää.

Mä itseasiassa luulen että olisin todennäköisesti miljoonasti mukavampi lomailija, jos heti loman aluksi saisin aina sellaisen pienen oman loman. Saisin heittäytyä lomamoodille itsekseni tai kaveriseurassa. Voin myöntää ihan rehellisesti että mun parhaita lomamatkoja on olleet reissut, jotka oon tehnyt kaveriseurassa. Toki perheen kanssakin on ollut ihania ja ikimuistoisia lomia, mutta mä harvemmin rentoudun reissussa jos perhe on mukana. Ainakaan samalla tavalla kuin ilman perhettä. Hemmetin hyviä reissuja on olleet myös ne, jotka oon tehnyt ihan yksin. Mä haluaisin lomailla omalla tavallani ja omilla ehdoillani joskus. Mä haluaisin että on kivaa niinkuin mä sen määritän. Mieluiten vielä niin että saisi olla halutessaan tavoittamattomissa.

Rahahan on varmasti yksi määrittävä tekijä myös. Yksin matkustaminen ja majottuminen ei välttämättä ole kovin edullista puuhaa. Mutta entä jos ei muuten juurikaan käytä rahaa itseensä? Mä käyn tätä nykyä vain 1-2 kertaa vuodessa kampaajalla. En osta uusia vaatteita juuri koskaan. Meikkaan harvoin ja vähän. Käytän itseeni ihan minimaalisen vähän rahaa joten miksi en voisi sijoittaa sitten omaan lomailuun, joka on ihan järjetön satsaus mun mielenterveydelle ja henkiselle hyvinvoinnille?

Faktahan on että eihän loma ole lomaa lasten kanssa. Ainakaan pienten, alle kouluikäisten kanssa. Se tietynlainen arki ja rutiinit on aina päällä. Samalla tavalla kiukutellaan ja uhmataan ja temppuillaan. Ja ne on ne mistä mä kaipaan ja haluan sitä lomaa. Kaipaisin niistä lomaa välillä siellä työarjenkin keskellä. Onneksi nuo on juttuja jotka helpottuu lasten kasvun myötä. Mutta ainakin tämän pienimmän kohdalla sinne on vielä tosi pitkä aika.

Vaikka mä jatkuvasti jurrutan siitä että lapset kasvaa liian äkkiä ja en kerkiä säilöä kaikkea mieleen. Niin kyllä kuulkaa lomalla sitä miettii että ei malta odottaa sitä aikaa kun se loma on oikeasti lomaa omilla ehdoilla. Kun ei tarvitse miettiä lomia ja juttuja ensisijaisesti lapsia ajatellen. Voi reissata tai olla reissuamatta. Nukkua tai valvoa. Ihan mitä sitä nyt sitten itse lomalta kaipaa ja haluaa. Taidan aloittaa perheen lämppäämisen ajatuksentasolla jo sille, että ensi kesänä äiti lomailee myös ilman perhettä. Siten miten haluaa.

2 kommenttia:

  1. Meillä ollaan jo monta vuotta toteutettu lomamallia, jossa tehdään koko perheen yhteinen reissu ulkomaille, koko perheen yhteinen reissu kotimaassa (tämä on useimmiten kotiseudulleni Mikkeliin) ja sitten minä käyn jossakin poikien kanssa parin päivän verran ja mies saa omaa aikaa ja mies käy lasten kanssa jossakin ja minä saan omaa aikaan sen parin päivän verran. Minä olen halunnut olla nimenomaan kotona enkä lähteä itsekseni reissuun. Koska se, että saan olla yksin kotona on tosi harvinaista ja minulle tärkeää. Viime viikolla olivat nämä minun 2.5 päivääni ja vähän raivailun kotia ja sekin oli ihan kivaa, kun sitä ei keskeytetty. Söin niitä ruokia, mitä halusin, luin kirjoja, tein mindfulness-harjoituksia ja nautin. Oli kivaa. Minä tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa. Paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalle :)

      Mäkin tykkään olla itsekseni kotona ja kaipaan sitäkin. Mutta en halua sitä omaa vapaatani käyttää mihinkään kotona touhuamiseen ja jos kotiin jää, sitä alkaa sitten helposti tekemään kaikkea. Haluaisin ihan ehdasti useamman päivän ja yön reissun johonkin ihan yksikseni tai kaverin kanssa. Syödä ja liikkua ja mennä miten itse haluan. Tuntuu että pää kaipaisi nyt just tuollaista. Mä tarvitsen myös omaa aikaa ja rauhaa paljon. Tässä kotona mutta nykyään myös sitten kodin ulkopuolella.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?