maanantai 22. elokuuta 2016

Lukuhaaste: Kaikki laulavat linnut

40. Eläkeläisen suosittelema kirja



Luin tämän kirjan suurimmaksi osaksi eräänä aamuna, kun heräsin monta tuntia ennen muuta perhettä. Oli lämmin aamu, kesä oli palannut hetkellisesti takaisin ja ihan kaikki mun elämä oli jotenkin ihan vastakohtaa kirjan maailmalle ja miljöölle. Luulen, että jos olisin lukenut tämän kirjan jonain toisena hetkenä tai aikana, en olisi pystynyt uppoamaan sen maailmaan yhtään samanlaisella intensiteetillä, kuin nyt upposin.

Kirja kertoo yksin asuvasta Jakesta. Joka nimestään huolimatta on nainen. Seuranaan hänellä on vain lampaansa. Eräänä päivänä joku tai jokin alkaa tappamaan Jaken lampaita. Tämän myötä Jake kiinnostuu ympäristöstään aivan uudella tavalla. Osittain tilanteiden pakottamana, osittain selvästi heränneestä uteliaisuudesta. Vaikka Jake asuu yksin ja voisi kuvitella että se on juuri sitä mitä Jake haluaa, tulee hyvin pian selväksi että hän pelkää. Mutta mitä? 
Jaken tarinaa käydään läpi kolmella eri ajanjaksolla. Nykyhetkessä, sekä kahdella jo eletyllä ajanjaksolla Jaken menneisyydessä. Kirja ei etene kronologisesti vaan ajanjaksot hyppelehtivät kirjassa sekaisin. Ne tunnistaa toisistaan kyllä hyvin selkeästi. Tapahtumat ja ajanjaksot ovat nimittäin keskenään niin eri maailmoista, että on vaikea uskoa että niiden keskiössä on sama ihminen.

Tämä oli itseasiassa siinä mielessä jännä kirja, että tykkäsin ihan älyttömästi siitä kokonaisuudesta, millä kirjailija kertoo tarinaa. Se kerrotaan tavallaan väärinpäin. Aloitetaan kaukaa ja lähestytään kohti nollapistettä. Mutta, en tykännyt yhtään siitä että tarinan kannalta yksi oleellinen klikki ja juonenkäänne jäi täysin ilmaan ja vailla selvyyttä. Yleensä kyllä tykkään jos kirjan loput jää vähän ilmaan tai mielikuvituksen varaan, mutta tässä kirjassa se ei toiminut yhtään. Ainakaan tuon tarinallisen osan kohdalla. Se jätti suuhun jopa vähän närkästyneen maun, koska tarinan kokonaisuuden kannalta mä ainakin odotin kaiken aikaa että joku selvyys saadaan. Kirjailija todennäköisesti halusi jättää tämän lukijan oman ratkaisukyvyn varaan. Mutta kun ei toimi niin ei toimi. Sori.

Tarina etenee aika verkkaista tahtia. Siitä huolimatta kirja ei missään nimessä ole tylsä. Tarkoitan nyt verkkaisuudella sitä, että kirjailija selvästi haluaa välittää lukijalle sitä rauhaa, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä jossa Jake elää. Juonenkäänteitä tapahtuu, mutta pulssi pysyy tasaisena. Ja se sopi kirjan maailmaan. Tämä ei kalastanut lukijaa tiukasti koukkuunsa tai napannut pihteihinsä, mutta jätti ehdottomasti olon, että tätä haluaa lukea. Kirjan verkkaisuus itseasiassa sopi täydellisesti mun lukuhetkeen. Mullakin kun oli verkkainen aamu. Koin yhteneväisyyttä kirjan kerrontatapaan.

Mä en ihan saanut kiinni että mitä tämä kirja yritti olla. Jännäri? Kasvukertomus? Mä en yleensä etsi tai kysele toisten mielipiteitä kirjoista joita olen lukenut (vaikka rakastan lukea kirjablogeja!), mutta tästä kirjasta kuulisin tosi mielelläni mielipiteitä ja muiden näkökantoja. Ootko lukenut? Mitä tykkäsit?

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?