maanantai 12. syyskuuta 2016

Kävin leffassa x 3

Elokuvissa on taas tullut rampattua joka viikko, joten pistetäänpä niistä vähän rapsaa.



Käytiin elokuun loppupuolella vihdoin Kaksikon kanssa katsomassa kovasti odottamamme Suicide Squad. Tätä leffaahan on hypetetty jo useampi vuosi, eikä vähiten Jared Leton Jokerin takia. En tiedä teistä muista mutta mulla ei ollut mitään käsitystä leffasta, ennenkuin näin siitä trailerin tuossa keväällä. Luulin että se olisi joku Batman-hommeli, juurikin tuon Jokerin takia mutta eipäs ollutkaan.

Leffa kertoo super-rikollisista, joista kootaan tiimi taistelemaan pahaa vastaan. Koskaan kun ei tiedä jos seuraava Superman päättääkin tuhota maailman joten on hyvä olla varautuneena. Ja koska tiimi on koottu rikollisista jotka on tuomittu vankilaan istumaan elinkautisia, on heidät helppo eliminoida tarvittaessa.

Heti ensiksi mun on pakko mainita elokuvan musiikit. Nimittäin harvoin on kohdalle osunut elokuva, jonka jokaisen biisin aikana tekisi mieli pompata ylös joraamaan. Mulla vispasi varpaat lenkkareissa koko ajan ja keskityin paikoin enempi musiikilliseen tarjontaan kuin itse leffaan. Todella, todella kova soundtrack! Jopa Eka tykkäsi ja vaikuttui leffan musiikeista. En olekaan menettänyt esikoistani kokonaan EDM:le!

Etukäteenhän tästä leffasta oli hypetetty tosiaan Jared Leton Jokeria. Joka olikin todella, todella huikea. Aivan mieletön roolisuoritus. Mutta, Jokeria nähdään elokuvassa todella vähän. Rooli on todella pieni, jopa surullisen pieni. Tämän elokuvan sensijaan vei ehdottomasti tyttöihastukseni Margot Robbie. Ihana, hullu, mahtava! Tykkäsin! Will Smith sensijaan alkaa olla musta jo vähän väsähtänyt yrittäessään esittää pahista. Mutta onneksi Willin hahmo ei juurikaan noussut sieltä muiden yli.

Elokuvan ikäraja k-12 oli musta todella matala. Jos tämä olisi ollut peli, se olisi varmasti ollut k-16. Koska silkkaa räminää ja räiskettähän tämä oli. Uppoaa kyllä varmasti teineihin ja nuoriin aikuisiin ja kyllä mäkin tästä sinänsä tykkäsin. Musta tuntui että katseli jotain toisen ulottuvuuden Avengersia. Lisäksi tykkään kun näitä leffoja on synkattu yhteen. Suicide Squadissa vilahteli mm. Ben Affleckin Batman muutamaankin kertaan.



Viime torstaina oli taas Mysteerinäytös, johon suunnattiin Kaksikon kanssa. Viime kerrallahan leffana oli Tarzanin legenda, josta tykättiin Tokan kanssa tosi paljon. Ekaa harmitti silloin kun ei päässyt kesätöidensä takia mukaan, joten tällä kerralla halusi ehdottomasti tulla. Elokuvan alkaessa teinit vähän nyrpisteli, TNV:n kutsuvieras-enskari oli nimittäin samaan aikaan kerrosta ylempänä ja Kaksikko meinasi ennen elokuvaa että eivät todellakaan halua nähdä sitä, kun juteltiin leffasta (ja bongailtiin Paula Vesalaa). Vähän säälitti myös meidän edessä istuva pariskunta, joista toinen ei ymmärtänyt suomea. Mä sensijaan olin tosi tyytyväinen että mysteerileffana oli tällä kertaa Tyttö nimeltä Varpu. Oon kaivannut kotimaisia leffoja myös mysteerinäytöksinä.

Elokuva kertoo 12-vuotiaasta Varpu-tytöstä. Hän elelee yh-äitinsä kanssa Pohjois-Helsingissä ja on kovaa vauhtia matkalla kohti teini-ikää ja aikuisuutta. Varpu ei muista isästään mitään, mutta on kovin kiinnostunut. Varpu saa udeltua äidiltään isän nimen ja kaupungin ja eräänä huonona hetkenä Varpu saa päähänsä lähteä tapaamaan isää.

Heti ensialkuun täytyy todeta se itsestäänselvyys että Paula Vesala on huikea. Mielettömän luonteva, vahva tulkitsija myös näyttelijänä sekä uskottava hahmo Varpun äitinä. Varpun ja äidin suhde on mun mielestä nimittäin sellainen, että se voisi helposti olla valkokankaalla epäuskottava. Lisäksi pureskelin vähän aikaa sitä lähtöasetelmaa että köyhät ja yh-perheet on taas sijoitettu Pohjois-Helsinkiin. Mulla on pieni henkilökohtainen stigma näitä kaupunginosien stereotypioita kohtaan. 

Mutta sitten itse Varpu eli Linnea Skog. Aivan mieletön!! Oli ensimmäisenä pakko googlata minkä ikäisestä tytöstä on kyse ja ei voi kyllä kuin ihailla 13-vuotiaan taitoja. Toivon menestyksekästä ja pitkää uraa tälle todella vahvalle ja lahjakkaalle tytölle. Ja on muuten ylipäätään aina ilo huomata kotimaisista elokuvista miten vahvoja ja hyviä näyttelijöitä Suomessa on. 

TNV oli hauska, paikoin vähän surullinen mutta ennenkaikkea toivoa ja optimismia täynnä. Meillä aikuiset tykkäsi, teinit jurmotti. Tosin luulen että Toka oikeasti vähän tykkäsi, hänellä on tosi ihanan laaja kenttä elokuvien suhteen. Eka taas tuntuu periaatteesta jurmuttavan jos katseltavana on joku muu kuin Marvelin tai Hollywood-tuotannon leffa. Kuuluu ikään....




Perjantaina suuntasin taas elokuviin tyttöporukalla. Vietimme Ihanien Naisten elokuvailtaa ja sopivin teemaanhan oli tietenkin Todella upeeta. Meidän ikähaarukka osui 35:n ja 43:n ikävuoden väliin, eli tätä on sarjana katsottu teineinä ja nuorina aikuisina. Todella upeeta on ehdottomasti yksi mun kaikkien aikojen sarjasuosikeista joten odotukset oli todella kovat. Ja elokuva lunasti ne täysin!

Elokuva oli sitä taattua Run darling, there's booze after finishline-laatua alusta loppuun. Me naurettiin niin paljon tämän aikana. Ihan mielettömän paljon. Harvoin on komedioita jotka naurattaa alusta loppuun mutta tämä kyllä onnistui siinä. Lisäksi Joanna Lumleyn Patsy on musta ehdottomasti hauskin komediahahmo kautta aikojen. Ylipäätään koko Lumley on niin huikea että olen ihan sanaton kaiken fanitukseni edessä. En keksi parempaa tapaa, miten olisin voinut perjantai-iltani viettää. Harvoin tulee katsottua komedioita leffateatterissa mutta tämä oli kyllä ihan paikallaan juuri siellä, kaverijoukon kanssa.

Luulen että jos tätä ei ole sarjana katsonut niin leffakaan ei välttämättä uppoa. Tai ainakaan siitä ei saa samalla tavalla irti, kuin jos konsepti on jo etukäteen tuttu. Leffaan on nimittäin saatu mukaan suurinpiirtein kaikki sarjassakin esiintyneet hahmot, lähtien Bubblesta ja Magdasta. Cameo-rooleja nähdään myös todella paljon. Jos joku näistä kolmesta edellä mainitusta elokuvasta pitäisi suositella, niin se olisi ehdottomasti Todella upeeta. Varsinkin jos olet ollut teini 90-luvulla.

Nyt ei olekaan suunnitteilla leffareissuja lähihetkille, mutta huvittaisi kyllä pian nähdä ainakin Bad moms, joka on kuulemma vähän kuin Morsiusneidot mutta vielä parempi, sekä Teit meistä kauniin. Joka toivonmukaan on tällaiselle 23 vuotta Apiksen fanityttönä heiluneelle pelkkää mannaa. Juliette Binochen tähdittämä Palaa luokseni vielä vaikuttaa myös huikealta. 

Mielenkiintoisia leffoja on myös tulossa pitkin loppuvuotta. Benedict Cumberbathin tähdittämä Doctor Strange vaikuttaa rainalta, joka uppoaa meidän miesväkeen ja varmasti muhunkin. Samaten vanhana potteristina odotan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuvaa suurella uteliaisuudella. Vaikka tykkäsin kaikista Harry Pottereista niin en sinänsä ole jäänyt häntä kaipaamaan. Mutta Tylypahkaa ja koko sitä maailmaa mä kaipaan ja odotankin että tämä elokuva on siksi juuri mua varten. Toivon että syksy pitäisi sisällään myös pari mysteerielokuvaa.

R&A starttaisi tällä viikolla ja vähän mietiskelin että menisikö vai ei. R&A on nimittäin mun mielestä mennyt vuosi vuodelta alaspäin ja festarin leffat pyörii viikkoa myöhemmin telkkarissa. Ehkä säästän rahani tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?