torstai 22. syyskuuta 2016

Lukuhaaste: Naparetki - Minun rakkaustarinani

46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja


No tämäpäs nyt taas oli... Oma jälkikasvuni lukee niin onnettomasti että en saanut heiltä irti tähän kohtaan mitään kivaa. Tarrasinkin otteeni kaverin runsaasti lukevaan teiniin ja hän heitti sitten vinkiksi tämän. 

Naparetki kertoo erään henkilön pakkomielteestä. Tai sellainen maku mulle ainakin jäi tästä kirjasta. Virallisesti se kertoo kolmesta miehestä, jotka yrittivät lentää Pohjoisnavalle vetypallolla vuonna 1897. Perille he eivät päässeet koskaan, sillä he katosivat tällä retkellä. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin miesten jäännökset sekä leiri löydetään. Arktisessa ilmastossa retkikunnan muistiinpanot ja filmit ovat säilyneet. Jopa niin hyvin että valokuvat saadaan kehitettyä. Se, miksi ja miten miehet kuolivat ei sensijaan selviä. Se on mysteeri yhä edelleen, sata vuotta myöhemmin.

Retkikunnan vaiheista kuitenkin tiedetään paljon, kiitos tarkkojen muistiinpanojen. Jo lähdössä jotain meni peruuttamattomasti vikaan. Retkikunta ei kuitenkaan tee pallolla hätälaskua vaan lähtee matkaan. Lähtöä kun on odotettu viikkokausia sopivien tuulien puuttuessa. Seikkailunhalu voittaa järjen ja se koituu lopulta retkikunnan kohtaloksi.

Bea Uusma on ruotsalainen lääkäri, jota retkikunnan kohtalo on mietityttänyt jo yli vuosikymmenen. Hän on matkustanut useaan otteeseen Pohjoisnavalle tutkiakseen mitä oikein tapahtui sekä perehtynyt miesten muistiinpanoihin ja jäämistöön. Nyt hän on kirjoittanut myös kirjan aiheesta. Ja kuten jo tuossa alussa sanoin, homma alkaa lähennellä jo pakkomiellettä. Bea ei saa rauhaa ennenkuin tietää miksi miehet kuolivat.

Tämä on hyvin ainutlaatuinen kirja. Ensinnäkin se on tietokirja ja myös pitkälti siihen malliin kirjoitettu. Tarina vuorottelee retkikunnan matkana ja välillä kirjailijan matkana kohti pohjoisnapaa. Tarkkana saa olla että pysyy perässä kumpi on äänessä. Jossain vaiheessa huomaan että siniset sivut ovat kirjailijan ääni. Retkikunnan vaiheita kuvataan hyvin eläväisesti, sitä melkein huitelee itsekin 1800-luvun retkellä.

Kirjassa on huikeita valokuvia, upeita suorastaan. Ne elävöittävät onneksi kokonaisuutta. Tekstiosuus oli nimittäin paikoin aika puista, lisäksi kirjassa kerrataan samaa monta kertaa. Tuntuu että pakkomielle jo sokaisee eikä Bea pysty tarkastelemaan kokonaisuutta kauempaa. Katselen paljon kirjan valokuvia ihmisistä. He näyttävät niin erilaisilta, jopa vähän oudoilta. Kun sadan vuoden päästä ihmiset katsovat kuvia meistä, ollaankohan mekin heidän mielestään oudonnäköisiä?

Kirjan nimi oli mun mielestä vähän omituinen. Kunnes ymmärsin että tämä tosiaan on kirjailijan rakkaustarina. Hän on käyttänyt sievoisen summan rahaa selvittäessään mysteeriä, käyttänyt omaa ammattitaitoaan ja opiskellut vähän lisää jotta retkikunnan kohtalo ratkeaisi, matkustellut paikoissa jossa retkikunnan jäsenet ovat viettäneet aikaa sekä haastatellut retkikunnan elossa olevia sukulaisia. Kirjailijan lähipiiri jo kyselee että mitä väliä kuolinsyyllä ja sillä mitä tapahtui on, tapahtumista on yli sata vuotta aikaa. Kirjailijalle sillä on väliä, koska retkikunnan kohtalo on hänen rakkaustarinansa.

Tämä oli sellainen ihan mukava yhden illan luettava. Enempää aikaa en suosittelisi käytettäväksi tämän lukemiseen. Minun rakkaustarinani tämä ei ollut. Eikä retkikunnan vaiheistakaan tainnut loppupeleissä selvitä mitään uutta. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Ehe ehe.

Lukuhaaste täällä.

10 kommenttia:

  1. ja muistilistalle! Naparetket ovat kiehtovia; täytyy tsekata, onko tässä mitään ideaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä kaikki ainekset ja paikoin kiehtovakin oli.... No lue itse ja katso sitten :) Tykkäsin että oli paljon kuvia ja ei-romaanimuotoon kirjoitettu.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostuin! Nähtäväksi jää, jaksanko raahautua biblioteekkiin ja kahlata kirjan läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä toisaalta suosittelen tämän lukemaan, tämä nimittäin oli aika nopea. Mutta ehkä ei kannata rakentaa liian suuria odotuksia :D

      Poista
  4. Oho! Tätä on kovasti tykkäilty mutta sulle reissu meni vähän kurjemmaksi. Minulla on vielä taival edessä ja toivon paskaa parempaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mä luulen että mulla oli vähän liian isot odotukset tämän kanssa. Nimittäin mäkin kuulin tästä vaan tykkäilyjä ja onhan tämä palkittukin. Eli pitäisi vaan aina muistaa se, että vaikka kehutaan niin ei rakenna niitä omia odotuksia liian korkealle. Toivottavasti sulla on vähän parempi reissu ;)

      Poista
    2. Näinhän se menee. Joku osuu, toinen ei. Kokeilepa sinä toi Levyn Uiden kotiin! En lupaa mitään.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?