keskiviikko 7. syyskuuta 2016

#silpomaton

Mun piskuinen blogi ei kovin usein vastaanota kutsuja mihinkään tilaisuuksiin tai hommeleihin. Mutta ne harvat kerrat, kun johonkin pyydetään, on onneksi ihan järjettömän mielenkiintoisia ja tärkeitä tapahtumia.


Tällä kertaa pääsin mukaan kuuntelemaan Solidaarisuusjärjestön Silpomaton-kampanjasta. Solidaarisuus on tehnyt jo pitkään työtä tyttöjen ympärileikkausten lopettamiseksi. Silpomaton-kampanja keskittyy Keniaan, jossa silpominen on kielletty laissa. Siitä huolimatta Kenian kisii-yhteisössä jopa 96% tytöistä ympärileikataan. Silpominen tehdään tytöille yhä nuorempina, sillä lapsen on vaikea vastustaa silpomista. Tiiviin ja informatiivisen aamun meille piti Afrikassa silpomisen vastaista työtä johtava Airi Kähärä sekä kuvajournalisti Meeri Koutaniemi.

Tyttöjen ympärileikkaus voi tuntua asiana ja ajatuksena kaukaiselta mutta sitä se ei ole. Tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Kyse on nimittäin ihmisoikeuksista ja ne koskevat meistä jokaista. Jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaa kehoa kohtaan. Me täällä länsimaissa ymmärrämme ja tiedostamme tämän ja siksi olemme velvollisia tekemään asialle jotain.
Alkuun pieni infopläjäys tyttöjen ympärileikkauksista:

  • Unicefin mukaan maailmassa on tällä hetkellä n. 200 miljoonaa silvottua tyttöä tai naista (suhteutappa tämä luku vaikka maamme väkilukuun), yli 30:sä maassa. 44 miljoonaa silvotuista on alle 15-vuotiaita.
  • Tyttöjen ympärileikkaus voidaan suorittaa muutamallakin eri tavalla. Kaikista äärimmäisessä ja julmimmassa muodossa tytöltä poistetaan emättimen koko pehmytkudos ja alue ommellaan umpeen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään vain pienen pieni aukko poistumista varten. Lievemmissä muodoissa koko klitoriksen alue poistetaan tai klitorista nirhaistaan veitsellä. Tehdään silpominen millä tavalla vaan, se on lääketieteellisessä mielessä täysin turhaa eikä siitä ole tytöille tai naisille mitään terveyshyötyjä tai vaikutuksia.
  • Silpominen voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita, kuten tulehduksia, verenhukkaa ja kipuja. Hygienia on myös hyvin haasteellista. Silpominen nostaa myös äiti/lapsikuolleisuutta.
  • Silpominen on tytölle erittäin traumaattinen kokemus, jolla on pitkälle kantavia psykologisia sekä sosiaalisia vaikutuksia.
Miksi ympärileikkauksia sitten tehdään? Silpomisperinne juontaa juurensa yli 2000 vuoden taakse. Egyptin faaraoiden aikaisista muumioista on löytynyt jälkiä silpomisesta eli tapa on ajallisesti paljon vanhempi kuin esimerkiksi kristinusko tai islam. Silpomista ei tehdä uskonnon nimissä, vaikka uskontoon välillä vedotaankin.


Syitä silpomisen harjoittamiseen on monia. Ennenkaikkea se on tapa, jonka ajatellaan kuuluvan jokaisen naisen elämään. Kisiit pitävät sitä arvostettuna perinteenä, joka suo naiselle kunnioitusta. Kisiit uskovat että silvotusta tytöstä kasvaa terve ja vahva nainen. Tietyissä yhteisöissä sillä halutaan myös kontrolloida ja vähentää naisten seksuaalista halukkuutta. Sekä Airi Kähärä että Meeri Koutaniemi toivat esille myös yhden tärkeän syyn silpomiselle. Kaikessa julmuudessaan ympärileikkaaminen on myös rakkauden teko. Silpominen on joissakin heimoissa ja yhteisöissä niin vankassa asemassa, että silpomattomia syrjitään. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen vain parasta, niin myös ne vanhemmat jotka antavat tyttärensä ympärileikattavaksi. Ympärileikattuja tyttöjä ei myöskään voida raiskata joten sen ajatellaan suojaavan tyttöjä ja naisia. Silpomista pidetään niin vahvana osana naisen elämää, että korjausleikkauksen tehneet naiset eivät välttämättä ole kokeneet enää kehoaan tai identiteettiään omakseen. Pysäyttävää, eikö?


Silpomisen lopettamisen edellytyksenä on tieto. Miten mikään voikaan muuttua, jos muusta ei tiedetä? Kisii-yhteisössä elää halu muutokseen. Silpomaton-kampanja tekeekin työtä juurikin yhteisön sisältäpäin. Muutosvoima kun löytyy kenialaisten omista yhteisöistä ja osaamisesta. Tietoa viedään ruohonjuuritasolta eteenpäin. Paikallisia vanhempia, opettajia, johtajia ja hoitajia koulutetaan aiheesta. Jotta mahdollisimman moni kenialainen tyttö säästyisi silpomiselta. Silpomaton-kampanja tuo yhteen nimenomaan suomalaiset ja kenialaiset muutoksentekijät.

Kampanja myös tukee tyttöjä ja naisia, jotka ovat joutuneet oman turvallisuutensa takia pakenemaan perheidensä ja yhteisönsä luota. Karanneet tekevät itse itsestään orpoja, koska silpomattomuus on perheille suuri häpeä. Tytön arvo avioliittomarkkinoilla laskee, jos häntä ei ole ympärileikattu. Lisäksi perhe myös menettää tai saa ainakin pienemmät myötäjäiset, jotka useimmiten ovat esimerkiksi vuohia tai lampaita. Ja kun puhutaan paimentolaisista, ovat myötäjäisten mukana tulevat eläimet osa elinkeinoa. Silpomisperinteen katkaisu vaatii rohkeutta.

Jos muistatte, niin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistiin pari vuotta sitten Meeri Koutaniemen pysäyttävä mutta rehellinen valokuvasarja tyttöjen ympärileikkauksesta, josta nousi pieni myrsky Suomessa (juttua mm. täällä). Meeri oli siis paikalla dokumentoimassa kahden tytön silpomista. Kysyin Meeriltä, miten vaikea tuo tehtävä oli ja hän kertoi että vaikeinta, mitä hän on elämässään tähän asti tehnyt tai joutunut kokemaan. Enkä epäile tätä yhtään. Kyseessä on ihmisoikeusrikos ja siksi on tärkeää että näitä ihmisoikeuksien polkemisia tuodaan julki meille, jotka voimme auttaa ja vaikuttaa. Muutos on hidasta, mutta se kannattaa. Tuloksia kyllä syntyy, mutta se vaatii aikaa.


Asia on todella tärkeä ja olen tosi otettu että pääsin mukaan kuuntelemaan ihmsiä, jotka tekevät tätä tärkeää työtä. Mulla on koko urani ajan ollut halu kehitystyöhön ja olikin todella antoisaa keskustella ihmisten kanssa, jotka sitä oikeasti tekevät. Mun elämäntilanne ei tällä hetkellä ole sellainen, että voisin nyt lähteä. Kuitenkin koen, että voin tehdä jotain täältä Suomestakin käsin. Ja niin voit sinäkin! Kun riittävän moni keskustelee aiheesta ja jakaa tietoaan, vaiettu perinne nousee ihmisten tietoisuuteen. On tärkeää levittää tietoa tyttöihin ja naisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista, myös täällä länsimaissa.

Silpomaton-kampanjaa voi tukea myös rahallisesti. Lisätietoa täällä. Vaikka et itse voisikaan lähteä paikalle tekemään kehitysyhteistyötä, voit tukea sitä. Voit olla Muutoksentekijä kerta- tai kuukausilahjoittajana. Solidaarisuuden nettisivut löydät täältä. Sosiaalisesta mediasta löydät aiheesta kun laitat tunnisteeksi #silpomaton.

Kuvat ovat upean Meeri Koutaniemen ottamia. Krediitit siis hänelle.

4 kommenttia:

  1. Tää on sellainen aihe, että mulle tuotti aitoa tuskaa lukea edes kokonaan. Vähän sama ku Aavikon kukan lukeminen tai kattominen.
    Tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa, oikeiden kohteiden kautta se voisi sitä tehokkaasti poistaa.
    Tässä vaan nimenomaan painitaan sellaisen asian kanssa, jonka juuret on niin syvällä kulttuurissa, että se ei auta, jos Länsimaan tietäjä tulee kertomaan, että "tää toimenpide on täysin turha ja se täytyy lopettaa".
    Se kuitenkin linkittyy juur esimerkiks rakkauteen ja kunniaan.

    Mutta baby steps, baby steps.
    Uudet sukupolvet, uudenlaiset kokemukset ja muiden tuki - ehkä jonain päivänä tämäkin on muinainen jäänne, jota kauhistellaan tulevaisuudessa. Toivon mukaan.

    Mutta on sitä helkkari syntynyt onnellisten tähtien alla, kun saa elää kulttuurissa ja ympäristössä, jossa silpominen kuulostaa aidosti uskomattomalta, että joutuu miettimään tapahtuuko sellaista ihan oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän. Tämä on aiheena tosi käsittämätön. Se on edelleen yllättävän iso tabu myös länsimaissa. Ja siksi siitä onkin tärkeää puhua, koko karmeudessaan.

      Se on totta että länkkärin on paha tulla sanomaan pitkien perinteiden edessä että mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta tieto on tässäkin tärkeää. Kulttuureissa, joihin tyttöjen silpominen kuuluu vahvasti, ei yksinkertaisesti tiedetä esimerkiksi siitä, miten paljon silpominen vaikuttaa äitien ja lasten kuolleisuuteen. Siellä ei tiedetä että silpominen aiheuttaa tulehduksia ja verenmyrkytyksiä, joihin voi myös kuolla. Siksi onkin tärkeää että valjastetaan nimenomaan ne paikalliset opettamaan paikallisia. Ja se juuri on näissä hankkeissa se kaiken ydin. Muutos on pysyvää, jos se muutos tapahtuu siellä paikallisissa.

      Myös paikalliset miehet on onneksi heränneet ymmärtämään että silpominen on turhaa. Silpomaton vaimo nimittäin odottaa ilolla miestään kotiin, silvottu taas ei. Koska seksi on silvotun naisen tai tytön kanssa hyvin hankalaa, mä luulen että tämä on ehkä se isoin seikka joka meidän länkkärinaisten on vaikea ymmärtää. Että seksistä ei voisi koskaan nauttia, että se olisi aina yhtä tuskaa.

      Ja oot kyllä aivan oikeassa siitä, että me ollaan synnytty tosi onnellisten tähtien alla. Siksi ainakin mulle on tärkeää tehdä edes jotain heidän hyväksi, jotka eivät ole yhtä onnekkaita.

      Poista
  2. Olipa inspiroiva aamupala! Ja mikä onni, että me suuret ajattelijat tulimme kutsutuksi samaan paikkaan samaan aikaan - aina välillä mietin että tunnistaisinko sua jos törmäisin kadulla ja nyt tiedän, että en ois tunnistanut :D. Ja hyvä kirjoitus, kauhea aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli! Harmittavan lyhyt vain. Tai ainakin se tuntui lyhkäiseltä ajalta.

      Mikä onni että käytit termiä suuret ajattelijat, etkä esimerkiksi Meerin suuret fanitytöt ;) Mä olen ihan onneton tunnistamaan ihmisiä, en aina tunnista ihan tuttujakaan ihmisiä. Sua ja Hannea oon seurannut niin kauan että tunnistin mutta en muita. Olihan siellä kai muitakin bloggaajia kuin me?

      Mun tekisi mieli kirjoittaa aiheesta ja sen ympäriltä lisääkin mutta josko kävisi ensin vaikka sen Kiasman näyttelyn.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?