lauantai 3. syyskuuta 2016

Vaateoksennus

Mä tulen hulluksi.

Oon pitkästä aikaa yrittänyt löytää itselleni vaatteita. Ja sehän on siis mulle silkkaa vesikidutusta. Inhoan vaateostostelua itselleni. Ihan todellatodellatodella inhoan. Ihan kamalaa hommaa. En yleensä jaksa kovin ihmeellisesti miettiä toisten preferenssejä tai mikä ketäkin kiinnostaa, mutta en ihan oikeasti ymmärrä miten kukaan voi tykätä vaateostelusta. En vaan pysty ymmärtämään. Mikä siinä on niinkuin se kiva osuus?


Oon siivonnut vaatekaapista pois vaatteita, joita en oikeasti käytä syystä tai toisesta. Lisäksi osa suosikeista on yksinkertaisesti käytetty loppuun. Mutta, mun vartalomalli on jotenkin tosi hankala. Varmaan jokainen potee samaa fiilistä vaatteita etsiessään että sinänsä en luule olevani yksin. Mulla on tosi kapeat ja pienet hartiat mutta vastavuoroisesti isot tissit. Yläosien löytäminen on ihan mahdotonta! Ellen verhoudu huppareihin ja säkkeihin. Tyköistuva on mun päällä yhtäkuin porno.

Mä olen säilönyt vaatekaapissa muutamia farkkuja, jotka on joskus olleet mun suosikkeja. Fakta on että en ole mahtunut niihin enää vuosiin, en Kolmosen syntymän jälkeen. Vaikka olen tässä painanut vähemmän kuin niitä farkkuja ostaessa, ne jämähtää reisien kohdalle. Mä olen kuitenkin säilönyt niitä, koska olen visusti päättänyt että ne vielä joskus menee. Kunnes nyt heräsin hokaamaan että mä en enää edes tykkää farkuista. Korkeintaan boyfriend-mallisista mutta en noista matalavyötäröisistä pilleistä. Pois pois!

Sensijaan haluaisin kaappeihin lisää kivoja neulemekkoja ja paitamekkoja. Ne on molemmat monikäyttöisiä ja näyttää sekä tuntuu päällä kivoilta. Ribbimekot ja trikoomekot on ihan ehdoton nounou, koska ne ei mulle istu. Samaten liian lyhyet tai tissivakomekot on myös pois listoilta. Haluan syys- ja talvivaatetta. Mitkä toimisi kotona mutta näyttäisi ihan kivalta muuallakin.

Haluaisin kaikenmaailman sifonkipaitoja ja siistimpiä paitoja ja kauluspaitoja, vaan kun ei istu. Onneksi nykyään tuo boyfriend-mallisuus sallii aika paljon ja ylipäätään isot vaatteet on nyt joku juttu. Ei sillä että nyt ihan hirveästi olisin sisällä siinä, että mikä milloinkin on ns. muotia, mutta tässä nyt on ollut yhtä sun toista tilannetta jolloin olisi ollut ihan kiva omistaa sellaistakin vermettä, jotka päällä jotenkin istuu siihen kokonaisuuteen eikä aina hypi sieltä silmille. Terveisin nimimerkki Rakastan värejä.

Löysin kuin löysinkin jonkun ihmeen kautta nyt muutaman tosi kivan yläosan, pari siistimpää ja neutraalimpaa vaihtoehtoa ja sitten pari rakastamaani värioksennusta. Oon tykästynyt taas pitkiin tunikoihin, vähän sellaisiin liehuvan mallisiin jotka menee mekostakin. Heittäydyin niin villiksi että ostin yhden tunikamekkosen, joka on pääsääntöisesti valkoinen. Katsotaan kuinka kauan on.

Nyt sitten pitäisi ihmetellä alaosia. Mähän rakastan verkkareita mutta alaosiinkin kaipaisin nyt ehkä jonkun siistimmänkin vaihtoehdon. Mekkoja ja hameita kyllä löytyy, mutta housuista on oikeasti pula. Ylipäätään mun filosofia vaatteisiin on että määrällisesti vähempi on parempi, mutta ehkä olisi ihan jees jos omistaisi kuitenkin kaiken varalta parit ehjät ja siistit housut. Lasketaanko legginsit sellaisiksi?


Mä ostan vaatteita itselleni senverran harvoin, että aika moni vaate tulee sitten kulutettua ihan loppuun asti. Sama homma kenkien kanssa. Koska inhoan sitä etsimistä niin helpommalla pääsee kun antaa tuotteelle täyden elinkaaren. Mutta, silti nämä ostelut on musta jotenkin tosi hankalia juttuja. Koska mä en yksinkertaisesti halua sijoittaa omiin vaatteisiini juurikaan rahaa. Mä en näe niitä tällä hetkellä ainakaan elämässäni sellaisina sijoituksina, joihin haluaisin ihmeemmin investoida. Mun kiinnostuksen kohteet on ihan muualla. Kuitenkin, laatu näkyy useimmiten hinnassa. Mutta mitä jos ei nyt välttämättä halua tai tarvitse niinkään laatua? Jos on ihan tyytyväinen vähän rupuisemmassakin.

Toki mäkin kannan huolta esimerkiksi lapsityövoimin tuotetuista vaatteista. Mutta mun on kyllä pakko sanoa että musta tuntuu että se eettisyyden miettiminen nyt on vaan sellainen the thing mikä pitää olla mukana hommassa. Kun mietit vaatteiden hankkimista. Että se nyt vaan kuuluu tällä hetkellä tähän skeneen ja hyväosaisuuteen. Enkä sano että se on huono asia mutta myönnän suhtautuvani aika isollakin varauksella paasaukseen. Tulee välillä olo että asia on tapetilla vain siksi, että sen pitää siellä olla.

Mutta että niin. Tämä eettisyyden mietintä tekee hommasta vaikeaa, kun tosiaan kelpaisi sellainen rupuisempikin. Ja kun inhoaa sitä kaupasta toiseen juoksemista ja sovitusrumbaa, niin on hankala punnita että mikä nyt vaakakupissa painaa eniten. Helppous ja vaivattomuus vai se hiton eettisyys. Kirpparit ja second hand on hyvä ja vahva vaihtoehto, vaan ei aina. Ja jos lähdet jotain tiettyä hankkimaan käytettynä niin sehän se vasta hermoja kysyykin! Eikä käytettynä hankittu tee itse vaatteestä välttämättä yhtään sen eettisempää.

Mun vinkkelistä täydellinen maailma olisi ihan oikeasti sellainen, jossa ei tarvitsisi koskaan ikinä enää hankkia vaatteita. Siihen asti alistun vesikidutukselle.

2 kommenttia:

  1. En tykkää vaatteiden ostamisesta, enkä nyt oikeastaan mistään muustakaan shoppailusta. Paitsi lomamatkojen ;)

    Ostan suurimmaksi osaksi mahdollisimman kotimaisia tai edes eurooppalaisia tuotteita työkäyttöön. Toivon, että laatu kestäisi. Mitoitus nyt on ainakin usein parempi kuin halpaketjujen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kirjoja ja keittiökamppeita on kiva ostaa :) Ja lomamatkoja!

      Mulla tulee työn puolesta työvaatteet. Eli tarve on vain vapaa-ajan jutuille. Jos ja kun aikanaan tulee eteen se, että työvaatteet täytyy hankkia itse, pitänee tarkistaa kanta uusiksi tähän asiaan. Ja hankkia luottoräätäli.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?