sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Viikko meiltä

PeNa eli Milla haastoi kertomaan mitä meidän viikkoon on sisältynyt. Mä olen ollut toivottoman huono haasteilija viime kuukausina (vilkutukset vaan Marikalle, työn alla on enkä ole unohtanut!) mutta yritetään. Kuvat ovat satunnaisia räpsyjä viikon varrelta.

Ja anna meille meidän jokapäiväinen taistomme..
Meillä se on hampaidenpesu.

Maanantai
Edelliset kaksi viikkoa on olleet vähän poikkeuksellisia. Siippa on ollut sairaslomalla, mäkin vähän. Tänään on siis ensimmäinen päivä kun arki on taas normaalia. Mulla on vapaapäivä ja tuntuu että aamu alkaa ihan liian aikaisin. Kolmas herää 6.45, en tajua kuopuksen aikaisia aamuja. Tyyppi kun nukahtaa yöunille vasta iltakympin jälkeen ja tosiaan on pystyssä jo ennen seiskaa. Eikä aina nukahda päiväunille. Miten se jaksaa? Tällä hetkellä Kolmas on flunssassa joten olisi aika jees että lepää. Saan vitkuteltua ylösnousua melkein 45 minuuttia. Ehditään moikkaamaan vielä Toka ennenkuin se lähtee kouluun. Ekalla alkaa tässä jaksossa kaikki aamut vasta kympiltä eli hän saa nukkua aamuisin pitkään ja häntä ehtii näkemään enemmän.

Olen enempi vähempi rampa koko päivän. Olin lauantaina Mäkelänrinteessä Kuntostartti-tapahtumassa ja kyllä tietää olleensa. Keho on niin kipeä että haluaisin vaan pötkötellä.
Pistän Kolmosen pilli kourassa Ekan huoneeseen kun herätyskello kuuluu soivan, mutta tyyppiä ei näy. Todella tehokas tapa saada teini ylös!

Bloggaan, kiroan toimimatonta bloggeria joka ei ole päivittänyt instagramia tuohon sivupalkkiin aikoihin ja nyt näköjään muiden blogitkaan ei enää päivity sinne. Olen kuitenkin saamaton enkä jaksa perehtyä asiaan isommin. Käydään Kolmosen kanssa ruokkimassa sorsia ja vähän lähipuistossa pyörimässä.

Aika rauhallisella tempolla mennään tämä päivä, Kolmas saa aamupäivästä jonkun uhmaslaagin joka imee mustakin kaikki mehut. Iltaruokailu hoidetaan noutopizzalla ja ilta pitkälti möllötellään vaan. Mä luen ja otan lasin punaviiniä. Lasten mentyä nukkumaan mietitään Siipan kanssa katseltaisiinko a2 Lisääntymisiltaa mutta päädytään kuitenkin katsomaan jakso sunnuntaina alkanutta Nousuvettä.

Naapuritalo on myynnissä. Osta pois, on suojeltu ja kaikkee. Eikä maksa paljoo, jtn 1 800 000
Tiistai
Vapaapäivä vielä tänäänkin. Nukun hurjan hyvin ja herään aamulla ihan virkeänä. Oon jo ennen aamukahvia aivan pirteä, joka on todella poikkeuksellista. Jaksan jopa vaahdottaa aamukahviin maidon ja ärsytän kaikkia snapchatissa pirteydelläni.
Kolmas on edelleen flunssainen, mutta siitä huolimatta päätetään Kolmosen kanssa käydä kirjastossa ja asukaskahvilalla lounaalla. Arkivapaina hoidan kaikista mieluiten lounaat jossain muualla kuin kotona, jostain syystä tämä vähentää mun ja Kolmosen konflikteja aamupäiviltä ihan huomattavasti.

Nämä mun arkivapaat on jotenkin välillä tosi pulmallisia. En meinaa päästä eroon siitä ajatusrallista, että mun pitäisi täällä kotona erityisesti tehdä jotain kun mulla on vapaata. Meillä ei ole Siipan kanssa kuukaudessa kovin montaa yhteistä vapaapäivää, joten niitä ei viitsisi käyttää ainakaan mihinkään siivoamiseen. En tosin kyllä halua käyttää siihen omia vapaapäiviänikään. Kolmas on mun arkivapaina aina kaverina kotona, se nyt on ihan selvyys. Mutta hän on jo niin iso että kyllä mä tässä saisin tehtyä yhtä jos toista. Mutta haluanko? Vai onko vapaapäivä sitä mitä sen haluan olla eli vapaa. Tästä ajatuspaletista ei taida päästä ikinä täysin eroon.  Mähän ihan oikeasti odotan innolla sitä aikaa kun meillä on neliöitä vähemmän. En odota että lapset muuttaa pois mutta en tykkää kun kunnossapidettävää pinta-alaa on näin paljon. Me ei mun mielestä tarvita näin paljoa tilaa.

Muistan ilmoittaa Kolmosen hoitoajat päiväkotiin ajoissa kerrankin! Vaikka vuoropäiväkoti on mahtava, niin saan aina slaagin näistä hoidontarpeen ilmoitteluista. Ne pitää olla päiväkodilla aina edellisen viikon tiistaina klo 16  mennessä. Arvatkaa miten monta kertaa niitä on paniikissa muistettu lähetellä keskellä yötä, roimasti myöhässä. Samaten panikoin aina että onko ilmoitettu oikein. Ei nimittäin ole kerran eikä toisenkaan, kun on pistetty perään "eikuneikuneikun"-sähköpostia... Päiväkoti on jo tottunut, me ei!

Ruoaksi syödään kesäkurpitsapihvejä (teinit kehui että oli hyviä, woooooot???!!!!), lohkoperunoita ja tsatsikia. Iltapalaksi pannaria.

Erään päivän lounas. Ihan törkeän hyvää, ei yhtään eines.

Keskiviikko
Tänään mulla on iltavuoro. Sen kunniaksi herään jo aamukuudelta ihmettelemään että kello on tosiaan kuusi aamulla. Kolmas toki nukkua losottaa. Täysin ongelmitta. Klo 8.15 on pakko käydä herättämässä ettei tule liian kiire. Kolmosen päiväkotiryhmä seikkailee nimittäin tänään kirjastoon. Juuri ennen lähtöä hoksaan että päiväkodillakin on pakko käydä pyörähtämässä koska kundilla on senverran tavaraa mukana että en kehtaa sysätä niitä hoitajille. Päiväkoti, kirjasto ja meidän koti ei toki ole lähelläkään toisiaan joten aikaa menee yllättävän paljon siirtymisiin, vaikka ei ruuhka olekaan. Huomaan PMS-karkeloiden alkaneen ja muutama mulkku kuski liikenteessä ei ainakaan helpota murhanhimoisuuttani. Toivon pyhästi että tänään ei tarvitsisi olla yhdenkään ihmisen kanssa tekemisissä. Kolmosen räkäisyys tuntuu pahentuneen joten pienen omantunnon piston kanssa jätän pojan kirjastoon ja mietiskelen jo suunnitelma beetä loppuviikoksi, jos koti kutsuu.

Suuntaan vielä himaan ennen töihin lähtöä. Olen taas nukkunut toisen hartiani aivan junttaan, joten vetäisen kissojen ja naapureiden iloksi kotosalla pienet barrét youtuben ohjauksella. Hartiajumi laukeaa, vitutus ei.

Siippa vastaa tänään ruokahuollosta ja puuhaa porukalle spydäriä. Mä saavun puoli kymmeneltä illalla kotiin tyrmistyneenä. En ole kai koskaan tullut iltavuorosta kotiin ilman, että mulle on iltapala odottamassa. Ja tänään, ei mitään! Syön protestina puoli pakettia Keisarinnaa ja panikoin jo edessäolevaa torstaita joka on ainakin paperilla viikon kamalin päivä, nimittäin....

Toka retkeili koulukasvitarhalla. Sain tuliaisia.

Torstai
Aamuvuoro eli ovesta ulos hullun aikaisin. On mun vuoro viedä Kolmas aamulla päiväkotiin ja nämä aikaiset aamuviemiset ei vaan meiltä tahdo sujua. Tällä kertaa kuitenkin saavutetaan joku ihmeellinen kolmannen asteen yhteys ja päiväkotiin vienti sujuu. Heitetään Kolmosen kanssa yläfemmat hyvälle aamulle.

Työpäiväkin sujuu aika kivasti. Torstait on lähtökohtaisesti meillä aina vaikeita työpäiviä, joten ne vaativat todella hyvää suunnittelua ja tarvittaessa raakaa organisointia. Äkillisiä muutoksia tulee ja ne pitää vaan osata hoitaa. Tällä kertaa lähes kaikki sujuu kuin rasvattu. Meille tulee parin viikon päästä taas uusi opetuslapsi muutamaksi viikoksi. Mä olen meidän duunin opiskelijavastaava joten tsekkailen hänelle lähiohjaajat ja mailaan tervetulokirjeen sekä ekat työvuorot. Työkaverin kanssa suunnitellaan että tuossa n. 70-vuotiaana voisi heittää elämän risaiseksi. Alkaa jälleen polttamaan tupakkaa, harrastamaan irtosuhteita, juomaan viinaa ja käyttämään muuntohuumeita. Vähän sellaisessa Absolutely Fabulous-hengessä.

Työpäivän jälkeen saan suunnata suoraan Ekan vanhempainiltaan. Kaikki on uutta ja vierasta, mihin pitää mennä, missä on parkkipaikka, ketä täällä on, koska syödään ja apua happi loppuu!!! Homma venyy kaikenkaikkiaan kolmetuntiseksi (kyllä!!!!!!!) ja olen ihan helvetin poikki kun lopulta pääsen pois. Kahden tunnin jälkeen yritin jo kihnuttaa ranteitani auki pulpetin kulmaa vasten. Kolme tuntia on vaan yksinkertaisesti liikaa, varsinkin oman työpäivän päälle. Mulla on lähes aina ollut vanhempainilloissa todella nuori olo muiden vanhempien seassa, niin tälläkin kertaa. Koen lähes teinimäistä myötähäpeää kun eräs vanhempi sanoo Ekan miespuoliselle ryhmänvalvojalle miten hienoa on että ryhmän opettajana on komea ja charmantti herrasmies. En saa tekstinä välitettyä tätä miten vaivaannuttavaa se oikeasti oli, opettaja myös oli erittäin vaivaantunut. Tarkoitettu varmasti vain kehuksi mutta ei mennyt sinne päinkään.

Siippa on taituroinut makaronilaatikkoa ja lisäksi käydään pikaisesti kaupassa hakemassa iltapala-ainekset itse kullekin.

JES!!!!
Perjantai
Mun ja Siipan yhteinen vapaapäivä, woohooo!!! Odotellaan että isot lapset on lähteneet kouluun ja kiikutetaan Kolmas mummolaan. Ja sitten urku auki ja treffeille! Suunnataan Flamingon kylpylään, aikuisten puolelle toki. Lillutaan ja pyöritään erilaisissa saunoissa pari tuntia. Juodaan jopa drinksut allasbaarissa. Ollaan oltu tuolla pari kertaa aiemminkin, joskin edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Aiemmilla kerroilla paikka on ollut ihan täynnä, joten ei ole ollut ehkä ihan kovin kivaa. Nyt paikalla ei ole kuin muutama muu ihminen ja ihan todella pääsee rentoutumaan. Vedessä on ihana kellua ja kuunnella musiikkia ja samalla katsella kattoon heijastuvia revontulimaisia valoja. Lisäksi rakastan sitä 37-asteista allasta. Parituntinen tekee niin hyvää meille molemmille, ollaan oltu todella väsyneitä ja kireitä ja stressaantuneita molemmat. Poistuessa on oikeasti rentoutunut olo.
Ampaistaan vielä Jumbon puolelle syömään ja jälkkäreille. Sitten onkin pakko lähteä noukkimaan Kaksikko ja saatella heidät isilään lähtevään bussiin. Samalla koukataan Rautatientorin Kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Mukaan tarttuu kaikkea pientä kivaa, pitänee vielä ensi viikolla käydä koko porukankin kera paikalla. Kaksikko ainakin tykkäsi viime vuonna ihan älyttömästi tapahtumasta!
Käydään vielä ruokakaupassa ja sitten noukitaan Kolmas kotiin. Illalle vielä yksi jakso Narcosia, nukahdan kuitenkin kesken.

Ou kaad tuota järjestystä. Mutta eikö olekin söpö kissa?
Lauantai
Työpäivä, suuntaan iltavuoroon. Olen tositosi väsynyt koko aamupäivän kotona. Kolmosella on lyhyt hoitopäivä, ja mulla oli suunnitelmissa joku liikunnantynkä sitten kun olen hänet vienyt hoitoon. Olen kuitenkin nyt niin poikki että suuntaan suoraan kotiin tunniksi vielä pötköttelemään. Surffaan netissä, luen paria eri kirjaa ja katselen snapchatia. Haen kaupasta eväät töihin ja säädän senverran että myöhästyn kymmenisen minuuttia töistä. Onneksi sillä ei ole kovin suuri merkitys näin viikonloppuisin. Mun töiskennellessä Siippa vie Kolmosen syömään ja lentokentälle katselemaan lentokoneita. Meillä on aloitettu Kolmosen siedätys lentokoneille ja nyt ollaankin "haluuu lentokoneeseen"-vaiheessa.

Tokalla olisi ollut tänään koulupäivä, jonka olen tyystin unohtanut. Vuoden mutsi tässä taas moi! Kaksikko on isilässä eli jokatapauksessa koulupäivä olisi jäänyt välistä, mutta olen siis unohtanut myös ilmoittaa siitä, koska en muistanut koko koulupäivän olemassaoloa. Wilma on jotenkin uusiutunut enkä tajua mistä pääsen kuittaamaan poissaolot kuten siinä vanhassa systeemissä.

Älytön väsy painaa koko työpäivän ajan. Näin viime yönä unta yläasteaikaisesta poikaystävästäni ja tekisi melkein mieli kysyä että mitä kuuluu. Ollaan tosi näkemässä piakkoin pikkujouluissa, joten päätän jättää kuulumiskyselyt ja unikertomukset sinne.

Töissä on tosi hiljainen ilta ja tapan aikaa snapchatissä. Olen totaalisen ihastunut siihen, että Eeva Kolu snäppää. Olen ikävöinyt hänen blogiaan ihan älyttömästi joten on ihanaa saada vähän Eevaa sitten edes snäpin kautta.

Huomaan ikävöiväni Tukholmaan ja Tallinnaan. Molemmissa on kavereita pyörähtämässä viikonloppuna ja kuvat saavat kaipaamaan. Pakotan virolaiset työkaverini puhumaan mulle eestiä että saisin edes vähän jotain slaavilaista huuhtelua sielulleni. Helsinki ja arki tuntuu ihan plööhiltä. Mietiskelen vielä saisinko kuitenkin ympättyä ensi viikolle yhden Skidit-risteilyn... Tukholmassa näkyy ainakin tänä viikonloppuna olevan ihan kesä.

Pyörittelen mielellä myös sitä päätöstä ajatusta että vuoden alusta alkaisin tekemään taas täyttä työaikaa. Tämä vuosi ja nelisen kuukautta on pärjätty hyvin mutta nyt alkaa näyttää siltä että talous menee liian tiukille.

Sovin leffatreffit kaverin kanssa. Vastaanotan myös parit pikkujoulu-save the datet! Woop woop!

Lounaaksi syön kaupan salaattia joka on niin iso etten kykene töissä syömään päivällistä koska olen edelleen ihan täynnä. Siippa on tehnyt iltapalaksi ihanaa kvinoa-tonnikala-fetasalaattia ja sen kylkiäisenä on vielä vähän suurmarkkinoilta ostettua patonkia.

Paita ja peppu
Sunnuntai
Aamuvugihugi. Heräsin viideltä aamulta kiroilemaan. Näitä vuorotyöläisen iloja, täysin sekaisin oleva unirytmi. Nuorempana ei niin haitannut, nykyään syö ja paljon. Takana on kyllä 5,5h täyttä tajuttomuutta mutta se ei vaan riitä. Kello oli soimassa puoli seitsemältä eli puolitoista tuntia arvokasta unta jäi uupumaan. Kiukuttaa.
Vuorotyössä on paljon hyvää, josta mäkin olen kirjoittanut mm. täällä. Mutta jos sulla on univaikeuksia tai olet vaikka herkkäuninen niin älä hemmetissä hakeudu ainakaan vuorotöihin!

Tänään on onneksi aivan rautainen remmi töissä mun kavereina joten työpäivä ei armottomasta väsymyksestä huolimatta tunnu ihan murhalta. Miespuolinen kollegani hauskuuttaa meitä laulamalla All by myselfia Bridget Jones-tyylillä ja ulvomme tälle enempi vähempi koko työpäivän. Lisäksi lanseeraamme uusia Tinder-termejä sinkuille kuten positiivisuusfasisti sekä neutraali tuuppaaja.

Mun piti mennä salille suoraan töistä mutta univelka voitti. Kurvasin tyhjään kotiin, söin kourallisen karkkia ja otin kahden tunnin päikkärit, parasta! Olisi ollut illalla myös pari velvoitetta mutta sain vapautuksen molemmista ja nyt saan loppuillan vaan möllötellä. Jos lukisi vähän. Tai söisi ja menisi sinne salille. Senverran pitää liikkua että käydään lataamassa Kaksikon bussikortit. Osa meistä unohti taas että niistä on jo aika loppunut...

Siippa on ollut koko päivän siivoamassa sisarustensa kanssa appeni kotia. Se on nyt tyhjä ja huomenna avaimet luovutetaan eteenpäin. Yksi iso homma näissä kuolemanjälkeisissä on nyt hoidettu. Siippa tuo mukanaan ison kasan lapsuudenkuvia joita selailllaan puoli iltaa. Kolmas on ihan isänsä kopio! Kolmas on ollut tuon ajan mun äidillä hoidossa ja äiti on lähettänyt meille ruokaa muksun matkassa. Tänään syödään muussia, pihvejä ja salaattia. Jälkkäriksi maistellaan markkinoilta ostettuja italialaisia herkkuja.

Tämä oli itseasiassa aika kiva haaste! Jos haluat blogata viikostasi niin otappa tästä haaste itsellesi.


2 kommenttia:

  1. Kiva kun sä tartuit tähän! T. PeNa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää oli aika hauska! Snapchatissa on tullut tehtyä pari kertaa my day, mutta se on jotenkin välillä vähän haastavaa kun pitäisi jaksaa kuvailla siinä hetkessä. Kirjoittaminen on helpompaa kun sen voi tehdä jälkikäteen. Tosin tässä viikkorapsassa oli kyllä pakko turvautua päivittäisiin muistiinpanoihin, muuten ei olisi irronnut mitään :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?