maanantai 31. lokakuuta 2016

Lihaton lokakuu; sum it up

Jauhetaanpa vielä hetki lihattomasta lokakuusta ja tehdään pieni yhteenveto.

Otin tänä vuonna lihattoman lokakuun täällä blogin puolella vähän vakavammin. Ja itseasiassa kyllä se ylettyi blogin ulkopuolellekin, senverran tuli käytettyä perhettä koekaniineina. Mietin ihan tosissani meidän lihankäyttöä ja sitä, minkä verran meillä lihaa syödään. Kaksikkohan syö joka päivä koulussa (pääsääntöisesti lihaa) ja Kolmas päiväkodissa niinä päivinä kun hoitopäivä on. Me kuljetetaan Siipan kanssa eväät töihin eli pystytään vaikuttamaan paljon siihen mitä syödään.

Mä en ole koskaan ollut huolissani lasten proteiinintarpeesta.  Tai b-vitamiinista. Kun he syövät koulussa ja päivähoidossa lihaa, he saavat aivan varmasti sen viikoittaisen lihasuosituksen verran kodin ulkopuolelta. Ollaankin pyritty kotosalla syömään pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta toki petrattavaa olisi meilläkin. Kuitenkin, musta tässäkin joku tasapaino on se mielekkäin reitti. Että tekee sen minkä pystyy ja vähäkin on parempi kuin ei ollenkaan. Baby steps. Kasvisruokaa meillä on syöty kuitenkin enempi vähempi aina, joten kovin uutta se ei perheelle ole. He syövät, joskus narinaa on enempi ja joskus vähempi.

Tuossa muutama vuosi sitten mä jätin joksikin aikaa maitotuotteet kokonaan pois ruokavaliostani. Voin silloin todella hyvin. Mutta silloin ei vielä ollut niin hyvin tarjolla kasviperäisiä vaihtoehtoja kuin nykyään on, varsinkin kun en tykkää soijapohjaisista hommeleista. Muita kasviperäisiä vaihtoehtoja oli silloin vielä tosi vähän. Ja nekin vähät piti aina hakea Ruohonjuuresta tms. kaupasta. Esimerkiksi hyviä kahvimaitoja ei vaan löytynyt. Niitä ei vielä ollut. Oma mukavuudenhalu ajoi silloin takaisin eläinperäisten maitotuotteiden käyttäjäksi. Joka on tuntunut omassa olossa kaikenaikaa. Mä olen vuosikausia kärsinyt epämääräisistä nivelkivuista. Ja sellaisesta oudosta ruoansulatuksellisesta nuutuneisuudesta. Kun juo maitoa, tuntuu että vatsaan ja suolistoon valuisi akkuhappoa. Oireet ei kuitenkaan täsmää mihinkään allergioihin tai muihin ja pieniä määriä esim. juustoa siedän ihan hyvin.

Tänä vuonna päätin spontaanisti kokeilla lihattoman lokakuun myös maidottomana. Tai siis, kasviperäisiä maitotuotteita käyttäen. Ihan täysin ehdoton en ole ollut, jos jokin on ollut vaikea korvata niin sitten on menty vanhalla kaavalla. Mutta kokonaisuutena pyrin korvaamaan ne isoimmat jutut ruokavaliosta kasviperäisillä maitotuotteilla. Ja voi hyvää päivää mikä ero on omassa voinnissa. Maha toki ei enää tunnu ydinvoimalalta mutta suurin ero tuntuu juurikin nivelissä. Ei särje, ei ole jähmeä olo. Tuntuu siltä että tällä systeemillä myös jatketaan. Mahaongelmia on muistakin syömisistä satunnaisesti, oon huomannut että esimerkiksi vehnäjauho ja valkosipuli on ihan järjettömän huono yhdistelmä. Mutta toistaiseksi tuntuu että maidon radikaali vähentäminen on riittänyt ja muiden vaivojen kanssa pärjää. Maidottomuus on riittävä apu mulle.

Mulle on ollut todella posiviitinen yllätys huomata miten laajasti nykyään on vaihtoehtoja. Ihan normaalissa ruokakaupassa. Ei tarvitse enää juosta erilaisia erikoiskauppoja läpi löytääkseen vaihtoehtoja tai korvaavia tuotteita. Mä ainakin koen että vaikka miten olisi halua, niin ei onnistu jos toteutus tökkii siihen että tuote löytyy ehkä neljännestä kaupasta josta sitä haen. Mulla ei ole aikaa eikä energiaa liian hankalaan. Ei ole aina kohtuutonta haluta helppoa.

Mä rakastan juustoja mutta olen jättänyt ne nyt pääsääntöisesti sellaisiin herkutteluhetkiin. En ole syönyt juustoa enää päivittäin, hyvä jos edes viikoittain. Hyvää kasviperäistä korvaajaa en ole löytänyt mutta en oikeastaan koe että tarvitsisikaan. Kun kyse on herkkuhetkistä niin olkoon tavallisesta maidosta peräisin olevaa. Suklaa on toinen, jota en ole mitenkään aktiivisesti yrittänyt korvata. Siitä kyllä löytyy ihan älyttömän hyviä vegaanisiakin vaihtoehtoja, jotka siis ovat maidottomia. Mutta en ole tähtäämässä vegaaniksi joten tämä tasapaino saa nyt olla se mun tapa.

Mä kammoan kaikkea fanaattista saarnaamista syömisten suhteen. Ja myönnän että sellainen olo mulla on ollut esimerkiksi vegaaneista. Ehkä se johtuu siitä että vegaanisen ruokavalion takana on useimmiten eettisyys, joka on kuitenkin melko vaikea keissi. Koska puhutaan asioista, joihin on vaikea suhtautua neutraalisti vaan useimmiten mylvitään ääripäissä. Toisaalta, nyt kun vegaanisia ruokia on kokeillut itsekin, ymmärtää ehkä paremmin sitä mylvintääkin. Ei kaikki vegaanit mölise eettisyydestä, vaan siitä miten hyvää ja helppoa vegaaninen ruoka on. Ja nyt kun sen on huomannut itsekin niin tajuaa eri tavalla.

Vegaania tai vegetaristia musta ei varmasti saa mutta oli hyvä huomata että tässä kotikeittiössä on kyllä verrattain helppo toteuttaa täysin kasviperäistä ruokavaliota. Vaihtoehtoja on nykyään niin runsaasti tarjolla. Eikä se ollut yhtään niin vaikeaa kuin alunperin ajattelin. Uskon että vegaaniset ruoat jää osaksi meidän ruokaympyrää jatkossakin. Niin hyviä kokemuksia lokakuun aika saatiin. Ulkona syödessä en edes yrittänyt valita vegaanista vaihtoehtoa. Niin pitkälle en halunnut kokeilua laajentaa. Ehkä ensi vuonna?

Hesarissa oli juttua muutama päivä sitten siitä, että ruokahifistely on elitismiä. Kirjoittaja lähestyi asiaa vähän eri näkökulmasta, mutta mäkin olin ajatellut blogata vähän vastaavasta aiheesta. Nimittäin nyt kun lokakuun aikana pyrki etsimään mahdollisimman monelle asialle kasviperäisen vaihtoehdon, mulla heräsi väkisinkin ajatus että miten elitististä se on että meillä on varaa valita. Että meillä on vaihtoehtoja joista me voidaan napata se meidän näkövinkkelistä eettisin. Ei ole kyse vain siitä että me syötäisiin jotta ei olisi nälkä, vaan me voidaan ihan oikeasti myös hifistellä. Vatsat täynnä. Ja jos me ei jostain tykätä niin aivan varmasti löytyy korvaaja. Voi nirsoilla eikä tarvitse olla nälkäisenä.

Kaikkialla ei voi valita että otanko tähän kahviini nyt kasvi- vai eläinperäistä maitoa. Mua mietitytti lokakuun aikana useammankin kerran että onko ne valinnat aina eettisiä vai nimenomaan elitistisiä? Onko ne valinnat jotain, jotka ajaa maailman köyhintä ja rikkainta osaa vielä kauemmas toisistaan? Ja onko kyse vain siitä oman sädekehän kiillottamisesta vai ajatellaanko isompaa kuvaa? Vastavuoroisesti kyllä ajattelen että se on nimenomaan meidän hyväosaisten, joilla on se vara valita, homma ratkoa miten maailmassa riittäisi ruoka jokaiselle. Ja yhtenä ratkaisuna on varmasti se, että valitsee useammin sen kasvisvaihtoehdon.

Lokakuun aikana löytyi myös useampikin suosikki kasviperäisistä vaihtoehdoista. Jokapaikassa tunnutaan rummuttavan iKaffeeta kasviperäiseksi kahvimaidoksi, mutta mun täytyy kyllä sanoa että mun mielestä Blue Diamondin mantelimaitoinen Barista blend on paljon parempi. Maku on parempi, koostumus on parempi ja se nyt vaan on musta parempi. Miinuksena hankalahko saatavuus. Ja tietty hinta. Mä ylipäätään tykkään mantelimaidosta enempi kuin riisimaidosta joten ehkäpä tämä mieltymys johtuu siitä.

Muita hyviä kasviperäisiä vaihtoehtoja oli kaurafraiche creme fraichen tilalle, kaura- tai manteli kermat ruoanlaitossa sekä Oatlyn palkkarit urheilun jälkeen. Kaikissa ei hinta onneksi ole enää pilvissä mutta toki osa tuotteista on kalliimpia kuin eläinperäiset. Härkistä ja nyhtökauraa olenkin jo hehkuttanut, ne oli myös ehdottoman positiivisia kokeiluja.

Jos nyt jotain hankaluutta pitäisi hakea tästä kokeilusta, niin ehkä se että ei ole olemassa yhtä kasviperäistä maitoa joka kävisi kaikkeen. Kahvimaito on oltava erikseen, puuroon tai kaakaoon ei sovi kaikki, toiset sopii paremmin esimerkiksi muussiin ja pannaria tai lettuja ei voi tehdä mistä vaan kasviperäisestä maidosta. Parhaimmillaan meillä on jääkaapissa kolmea eri kasviperäistä maitoa. Nämä selviää vaan kokeilemalla eli ei ehkä ihmekään jos välillä tuntui vähän hifistelyltä. Omat suosikit kuitenkin löytyi joten nyt on helppo jatkaa.

Paljonhan tästä saisi kirjoitettua asiaa vielä pidemmältikin, mutta jätetään jotain mietteitä myös ensi vuoden lokakuulle..

Vegaaninen One pot härkiksestä vol.2

Mä ihastuin siihen one potiin härkiksestä niin kovin, että tekaisin vielä toisen. Vähän erilaisen mutta kuitenkin samalla idealla. Yksi pata, härkiksestä. Kuvamateriaalia tulossa myöhemmin, unohdin valokuvapankkini eli kännykän töihin. Tämä olkoon tämän vuoden lihattoman lokakuun viimeinen resepti. Kyllä tekisi mieli keittää mitalikahvit tämän rypäyksen jälkeen! Osa reseptiikasta oli toki jo ennestään olemassa mutta esimerkiksi jokainen vegaaninen ohje on kehitelty tämän kuukauden aikana. Normiarjen ja kaiken yllättävän keskellä ei aina ihan se helpoin rasti. Mutta kivaa oli, oikeasti. Hyvää alkavaa marraskuuta kaikille.

Tarvitset:
paketillisen härkistä
pari tl suolaa (muista maustetut suolat! Tähän sopii hyvin esimerkiksi tl valkosipulisuolaa ja tl savusuolaa)
pari tl savupaprikaa
pari tl oreganoa
0,5 tl kanelia
yksi tl lipstikkaa
pari tl jeeraa
chilihiutaleita
pippuria
5 rkl öljyä + pari rkl ruusukaaleille + pari kuullotteluun
yhden sipulin
pari valkosipulinkynttä
pari porkkanaa
100g vihreitä papuja
puolikkaan punaisen paprikan
ruusukaalia maun mukaan
200g pastaa
purkillisen kookosmaitoa
kuutisen desiä kasvislientä
reilu ruokalusikallinen paseerattua tomaattia
2 rkl curryjauhetta
suolaa

Vaikka tätä nyt one potiksi huutelenkin, tarvitaan tämän valmistamisessa vähän uuniakin. Nimittäin ruusukaalit paahdetaan. Leikkaa ruusukaalien kanta pois ja kuori tarvittaessa uloimmat lehdet. Puolita ruusukaalit ja levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille leikkuupinta ylöspäin. Pirskota pinnalle öljyä ja ripottele päälle suolaa. Paahda 200 asteisessa uunissa vartin verran. Pinnassa pitää olla kunnolla väriä.

Kippaa härkis kulhoon ja lisää sekaan 5 rkl öljyä, suola, savupaprika, oregano, kaneli, lipstikka, jeera, pippuri sekä maun mukaan chilihiutaleita. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Lämmitä pari ruokalusikallista öljyä padassa. Pilko vihreitä papuja vähän pienemmäksi ja freesaa niitä öljyssä. Lisää silputut sipulit ja curry mukaan kuullottumaan. Pilko porkkanat ja paprika ja lisää nekin mukaan. Lisää kookosmaito ja kasvisliemi. Anna porista miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä. Lisää paseerattu tomaatti ja suola ja sekoita hyvin. Lisää pasta ja keitä se lähes kypsäksi. Nakkaa lisää vettä pataan tarvittaessa. Kaada härkis sekaan ja anna lämmetä pari minuuttia. Maista ja mausta lisää tarvittaessa. Nosta lopuksi paahtuneet ruusukaalit pinnalle. Ja sit syödään!


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lokakuussa..

Oon vähän laiskanlaisesti jaksanut bloggailla tässä kuussa. Muutakin kuin siis lihatonta lokakuuta. Mutta onhan tässä ollut tällekin kuulle kaikennäköistä. Lokakuussa olen mm.

...syönyt aika monta kertaa kympin päivillä. Yhden kaverin kanssa on ollut jo monena vuonna traditio, että kun SYÖ Helsinki tulee, niin johonkin mennään. Perheenkin kanssa ollaan monesti hyödynnetty kympin päivät. Ihan mahtava konsepti!

...nähnyt rakasta lapsuudenystävää ja viettänyt huikean illan Antti Tuiskun keikalla. Tädit jaksoi heilua!

...lainannut kirjastosta ensimmäisen jouluaiheisen kirjan. Tai kolme.

...ärtynyt eritasoisesta pinnallisuudesta aivan järjettömästi. Sekä näkyvästä että sisäisestä. Joskus tekisi mieli ottaa lomaa koko ihmiskunnasta.

...katsonut satamiljoonaa ja kymmenentoista jaksoa Gilmore girlsiä. Oon nähnyt ko. sarjan aika montaa kertaa aiemminkin mutta meinasin vielä vähän verestää muistoja ennen uusia jaksoja. Jotka tulee jo ihan kohta. Wooohoooo!!!!!

...juhlinut rakkaan ystävän pyöreitä vuosia ihanan brunssin merkeissä. Joskin lähestulkoon suoraan yövuorosta eli mistään sosiaalisperhosena pörräilystä ei voi puhua. Ehdottoman lämmin suositus Vallilan Stoorista jos juhlapaikka on hakusessa.

...mehustellut kirjamessuja. Tänä vuonna otin vapaaksi töistä kaikki neljä messupäivää. Ihan vaan sillä silmällä, että voin mennä halutessani vaikka jokaisena. Tilasin messulehden etukäteen kotiin ja perehdyin siihen kerrankin vähän syvällisemmin.

...kuunnellut aivan älyttömästi Tarharyhmää. Paras kotimainen tyttöbändi by far koskaan ikinä! Ja taattua syksymusaa niin monella tapaa.

...rehkinyt lihatonta lokakuuta. Vaikka ideoita on riittänyt ja on ollut hauskaa, niin oon tosi kiitollinen että kuu vaihtuu. Ensi vuodelle jäi myös juttuja, saa nähdä onko ensi syksynä aikaa ja mahdollisuutta toteuttaa.

...lukenut, lukenut ja lukenut. Oikein hiljentynyt lukemaan. Ihanaa. Odotan joululomaa tällä hetkellä eniten sen takia, että pääsen lukemaan niin paljon kuin jaksaa. Monen monta kirjaa on jo odottamassa nimenomaan lomaa. Lukuhaaste tahtoo vähän seisoa kun nyt on lukemisen alla niin monia kirjoja jotka haluan lukea, mutta jotka eivät istu lukuhaasteeseen. No etenee sitten kun etenee. Pääasia että on kirjoja!

...juonut monia lasillisia ihanaa punaviiniä. Punaviini jos mikä on syksyä.

...korkannut glögikauden. Kaapista löytyi vielä yksi viimevuotinen Lidlin sahramiglögi, joka hörppästiin pois viime viikonloppuna. Tämän kauden blossa on jo odottamassa mutta vielä sitä ei ole maisteltu. Joulutortut maltoin sentään jättää marraskuulle. Mutta ensi viikolla pistän niitäkin tulemaan!

...messuillut. Sekä kirjaa että ruokaa. Vaikka olin asennoitunut menemään vaikka joka päivä, tyydyin lopulta kuitenkin kahteen messupäivään. Ensimmäisen päivän pörräsin itsekseni ja toisena päivänä sain Siipan kaveriksi mukaan. Oli niin ihanaa! Ehkä tähän asti mun mielestä itselle kivoimmat messut. Oli niin kiva nähdä ystäviä, kuunnella hyviä keskusteluja ja tehdä löytöjä. Ja ylipäätään vaan nauttia siitä messutunnelmasta. Kun katon alla on paljon samanhenkisiä ihmisiä. Jokainen ehkä vähän erivaiheessa elämää ja olemista mutta jokaisella rakkaus kirjoihin. Oon nykyään tosi kriittinen sen suhteen mitä kelpuutan omaan kirjahyllyyn, joten mopo ei juurikaan karannut ostelun suhteen. Mä kotiutin seitsemän kirjaa ja Siippa kaksi. Plus mitä tuotiin Kolmoselle.
Ruokamessujen puolella annettiin mopon karata ja ostettiin vähän kaikkea kokeiltavaksi. Ja toki maisteltiin mitä tarjolla oli. Chilimarenki oli aika erikoinen tuttavuus. Viinit jouduttiin skippaamaan tällä kertaa koska jouduttiin logistisista syistä menemään autolla. Sovittiin tosin jo että ensi vuonna pöhistään viinejäkin. Ei tosin lauantaina, musta tuntuu että ruoka- ja viinimessujen hulluin päivä näin kävijän vinkkelistä on nimenomaan se lauantai.

Sellainen lokakuu. Marraskuu on hyvin tervetullut! Joulua saa alkaa lämppäilemään jo ihan luvan kanssa ja heti ensi viikolla meillä juhlitaan kaksia synttäreitä. Valokuvia lokakuulta löytyy Instagramin puolelta!

Linssipataa maa-artisokan ja palsternakan kera

Instagramin puolella seuraavat ovat varmaan huomanneet että meillä vietetään sunnuntaisin pataruokapäivää. Lihattoman lokakuun viimeisenä sunnuntaina luvassa on jälleen #patasunnuntai

Viimeisimmät julkaistut reseptit on olleet aika linssipitoisia. Mutta, koska meillä ei syödä soijarouhetta tai mitään vastaavia, täytyy proteiini korvata jollakin. Meillä syödäänkin ihan oikeasti melko paljon erilaisia linssejä. Papujakin paljon mutta jos joku kasviperäinen proteiininlähde pitää valita, on se meidän perheessä linssit. Ne saa väännettyä osaksi mitä tahansa ruokaa. Lisäksi linssiperhe on tosi monipuolinen, kun malttaa valita kaappiin muutakin kuin ne perinteiset punaiset linssit. Halpa kilohinta, riittoisuus sekä pitkä säilyvyys on myös ehdoton plussa. Vaikka ei meillä kyllä linssit ole päässeet koskaan vanhenemaan, päinvastoin.

Tämän sunnuntain pataruoka on Meri-Tuuli Lindströmin uudenrouheasta Pataruokaa-keittokirjasta. Jos joku keittokirja muuten herätti rakkauden, niin tämä. Näkee että se on ollut tekijälleen varsinainen rakkauslapsi. Lisäksi oli mahtavaa törmätä keittokirjailijaan, jolle pataruoat on yhtä iso juttu kuin mulle. Suosittelen, tätä kannattaa kurkata! Pataruokia tarjolla laidasta laitaan, myös siis vegemuodossa.

Nämä sunnuntain pataruoat ovat aina meillä vähän työläämpiä ja ne vaativat monen tunnin valmistamisen. Ruoanlaitto aloitetaan monesti jo aamupäivästä, ruoka saa muhia uunissa matalalla lämmöllä koko päivän. Niin tänäänkin, vaikka tarjolla on kasvisruokaa. Kasvisruoan ei toki tarvitse yhtä kauaa mureutua kuin liharuokien, mutta kasvisruokien mittapuulla tämä on kauan uunissa. Tämän ruoan salaisuus on muuten voi, joka antaa kivan täyteläisen jälkimaun. Jälleen kerran olen pikkasen rukannut alkuperäistä reseptiä toiseen muotoon, mutta pohja on siis Meri-Tuulilta.

Linssipataan tarvitset:
pari porkkanaa
pätkän juuripersiljaa
yhden salottisipulin
pari valkosipulin kynttä
1,5 dl valkoviiniä
5 dl linssejä. Puolet belugalinssejä ja puolet puylinssejä (puyt tunnetaan muuten myös nimellä vihreä ranskalainen linssi, omani löysin Ruohonjuuresta)
timjamia
rosmariinia
8 dl vettä
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
oliiviöljyä
palsternakkaa
pussillisen maa-artisokkia
100g voita

Pese maa-artisokat ja palsternakka huolellisesti. Laita ne pieneen uuninkestävään vuokaan yhteen kerrokseen. Älä kuori kumpaakaan! Ripottele päälle suolaa ja lisää voi siivuina päälle. Laita 200 asteiseen uuniin paahtumaan.

Kuutioi porkkanat ja juuripersilja. Hienonna salottisipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna oliiviöljyä padassa ja lisää mukaan porkkanat ja juuripersilja sekä sipulit. Paista keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää valkoviini. Nosta lämpöä ja keitä kasaan viitisen minuuttia.

Huuhtele linssit hyvin kylmässä vedessä. Lisää linssit kasvisten sekaan ja nakkaa mukaan myös vesi, suola, hunajaa sekä rosmariinia ja timjamia. Peitä kannella ja ota pois liedeltä.

Laske uunin lämpötila 140 asteeseen ja laita pata palsternakan ja maa-artisokkien seuraksi uuniin. Hauduta uunissa kaksi tuntia. Kääntele välillä maa-artisokkia ja palsternakkoja. Ota ne pois uunista, kun veitsi uppoaa helposti läpi.

Kun pata on ollut sen pari tuntia uunissa, nosta se pois ja sekoita linssejä varovasti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Pieni halutessasi maa-artisokkia ja palsternakkoja ja valuta vuoasta voi linssien päälle. Sekoita varovasti ja lisää juurekset linssipadan päälle. Syömään!!!


lauantai 29. lokakuuta 2016

Lämmin talvisalaatti

Winter is coming! Halusi tai ei. Talvella ja oikeastaan jo tässä syksylläkin mulle on tosi tärkeää että ruoasta tulee hyvä mieli. Että mahan lisäksi mieltä hellitään.

Oon varmaan väsymiseen asti jauhanut täällä, miten meillä syödään melko paljon sekä kylmiä että lämpimiä salaatteja. Jälkimmäiset on oikeastaan viime talven ahaa-elämys. Että ihan tosissaan salaattia voi syödä lämpimänäkin. Ja kun keli on ankea, lämmin salaatti hellii ennenkaikkea mieltä.

Vaikka mitä variaatioita on tullut kokeiltua, lihalla ja ilman, postaan kaikista suosikeista juuri tämän. Koska rakastan belugalinssejä ja halloumia.

Linssi-halloumisalaattiin tarvitset:
erilaisia juureksia, esim. perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, bataattia jne.
hunajaa
oliiviöljyä
suolaa
(tuoreita yrttejä, esim. minttu ja basilika, ei pakollinen)
desin belugalinssejä
dijonsinappia
yhden valkosipulinkynnen
halloumia
tahinia
limemehua
savupaprikajauhetta
vettä

Pilko juurekset haluamasi kokoisiksi ja laita ne yhteen kerrokseen uunipellille. Pirskota päälle öljyä, sirottele mukaan vähän suolaan ja valuta lopuksi juuresten päälle hunajaa. Paahda 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Huuhtele linssit ja keitä ne kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele ne vielä hyvin keittämisen jälkeen ja sekoita linssien kanssa teelusikallinen sinappia, silputtu valkosipulinkynsi, sekä vähän oliiviöljyä ja hunajaa.

Sekoita keskenään pari rkl tahinia, ruokalusikallinen limemehua, puoli rkl hunajaa, ripaus savupaprikaa ja ruokalusikallinen vettä. Tästä tulee kastike.

Viipaloi halloumi ja huuhtaise sitä vähän veden alla. Paista pannulla kunnes pinta on saanut vähän väriä. Sekoita juurekset ja linssit keskenään, silppua tuoreyrttejä päälle jos haluat. Lisää halloumi. Laita päälle tahinikastiketta ja syö heti! Salaatti toimii ilman kastikettakin, mutta tahini ja beluga sopii tosi hyvin yhteen kun kumpikin on pähkinäisen makuinen. Eli kannattaa kokeilla.


perjantai 28. lokakuuta 2016

Kikhernecurry

Erilaiset curryt on wokkien lisäksi meillä tosi yleisiä arkiruokia. Ne kun pyöräyttää aika nopeasti.
Kikhernecurry on ruoka, jonka bongasin Kasvisruokaa koko perheelle-keittokirjasta.

Tein alkuperäiseen ohjeeseen pieniä muutoksia ja kirjoitan reseptin nyt siis sellaisena kuin mä tämän tein. Alkuperäisestä poiketen hienonsin curryn lopuksi sauvasekoittimella, meillä nimittäin jotenkin vähän karsastetaan kokonaisia kikherneitä. Ne menee falafelissä, hummuksessa, pihveissä ja ylipäätään hienonnettuna. Sileäksi en tätä ajanut, jätin kyllä sattumia mutta kokonaisia kikherneitä tässä ei ollut.

Alkuperäisessä ohjeessa oli myös banaania. Jota mä karsastan ruoassa todella paljon. Keittobanaani menee, tavallinen ei ikinä! Lisäksi, kun halusin soseuttaa tämän kastikkeeksi niin ajattelin että ei se banaani siinä ehkä sitten ihan toimi. Banaanin sijaan laitoin ruokaan raparperichutneyta. Kikka jonka opin jokunen aika sitten Meri-Tuuli Lindströmin keittokirjasta. Viime aikoina meidän ruoasta on löytynyt mm. persimonhilloa, omenahilloa sekä nyt sitten tuota raparperichutneyta. Kannattaa kokeilla, aika muikeita makuja tulee.

Lisäksi laitoin matkaan myös desin verran vihreitä linssejä, kastike nimittäin vaikutti musta turhan lurulta. Tämän ruoan juttu oli ehdottomasti maapähkinävoi. Sen käytöstä ei kannata siis luistaa, huomaat mitä tarkoitan kun maistat valmista currya.

Kikhernecurryyn tarvitset:
yhden punasipulin
pari valkosipulin kynttä
2 tl currya
öljyä
4 dl kookosmaitoa
400g paseerattua tomaattia
tölkillisen kikherneitä
desin vihreitä linssejä
0,5 dl maapähkinävoita
0,5 dl raparperichutneyta, limechutneyta tai vaikka omenahilloa
tuoretta korianteria tai persiljaa
0,5-1 limen mehu (jos käytät kovin hapokasta chutneyta, hilloa tai hilloketta niin laita vain puolikas lime)
sambal oelekia maun mukaan (mä laitoin 0,5 tl)
muutama rkl soijakastiketta

Kuori sipulit ja hienonna ne. Laita kattilaan öljyä lämpenemään ja kuullota curry ja sipulit.
Lisää kookosmaito, paseerattu tomaatti, hyvin huuhdellut kikherneet ja linssit sekä maapähkinävoi. Kiehauta ja anna linssien kypsyä kypsäksi. Lisää hillo tai chutney, soijakastike ja sambal oelek. Soseuta sauvasekoittimella haluamaksesi, suosittelen jättämään karkeaksi. Varo kuumia roiskeita!
Lisää limemehu ja maista onko suolaa riittävästi, lisää tarvittaessa. Silppua päälle korianteria tai persiljaa. Tarjoa makaronin, riisin tai perunan kanssa.


Meillä tämä syötiin tomaatti-chilipastan kanssa.

torstai 27. lokakuuta 2016

Fried rice

Mä olen niiiiiin loman tarpeessa. Mulla on pitkiä vapaaputkia vähän väliä, mutta tuntuu että nekään ei nyt auta. Vaan ihan ehdasti tarvitsisi lomaa. Selkeää irtiottoa. Ennen joulua moista ei kuitenkaan ole luvassa joten, jaksaa jaksaa...

Lohturuoka on yksi mun voimavaroista uupumuksen keskellä ja tässäpä sulle olisi moinen. Meillä onnistutaan aina keittämään riisiä armeijalle eli sitä jää aina yli. Paljon. Koska en kestä ruokahävikkiä, ylijäänyt riisi pyritään aina hyödyntämään. Riisi on paistettuna aivan ässähyvää, menee lohturuokana tai vaikka lounaana. Sitä voi maustaa miten tahtoo, mutta parasta se on mun mielestä kun maustaa kaukoitäisesti. Lämmittää sekä mieltä että masua. Tämmöistä vähän fancympää opiskelijaruokaa.

Paistettu riisi on hyvä hävikkiruoka siinäkin mielessä, että sinne voi matkaan heittää käytännössä mitä vaan. Tämäntyyppiset pöperöt on myös meidän nuorison mieleen eli pisteet kotiinpäin siltäkin osin. Mikään ravintorikashan tämä ei ole mutta joskus pääpaino on sillä että nälkä lähtee!

Fried riceen tarvitset:
pari porkkanaa
sipulin
pari valkosipulinkynttä
yhden tuoreen chilin tai chilihiutaleita
puoli desiä öljyä
6 desiä keitettyä riisiä
3 kananmunaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
pippuria
pähkinöitä
tuoretta limeä
tuoretta korianteria
chilikastiketta (esim sweet chili tai sriracha)

Kuori porkkanat ja siivuta ne suikaleiksi perunankuorimaveitsellä. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta chiliä niin halkaise, poista siemenet ja kalvot ja silppua pieneksi. Kuullota kaikki kasvikset pannulla muutaman minuutin ajan.

Lisää kypsä riisi sekaan ja paista kunnolla 5-10 min. Riisi saa ottaa väriä ja vähän rapeutua. Kääntele välillä. Riko kananmunat pannulle riisin ja kasvisten joukkoon ja kääntele välillä, kunnes kananmunat on hyytyneet ja sekoittuneet hyvin. Mausta kalakastikkeella, pippurilla ja soijakastikkeella. Lisää pähkinät. Viimeistele tuoreella limellä ja korianterilla. Tarjoa chilikastikkeen kanssa.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Vegaaninen kaalilaatikko

Olen jo muutamalla käyntikerralla huomannut, että meidän yhdestä pienestä lähikaupasta saa nyhtökauraa aina. Kauppa on niin pieni, että ilmeisesti siellä ei käydä kovin usein. Tai ehkä ihmiset ei tajua että sieltä voisi saada nyhtökauraa. Lisäksi nyhtis on kaupan viimeisimmässä nurkassa piilossa, sitä ei varmaan huomata.

Välttelin pitkään nyhtökauran ostamista, ihastuin jotenkin härkikseen niin kovasti että ajattelin että mitäpä sitä nyt nyhtökauraa kokeilemaan. Sitäpaitsi härkistähän saa jokapaikasta. Kuitenkin, erään kerran sitten nappasin paketillisen nyhtökauraa matkaan. Onpahan sitten ainakin kokeiltu!

Siinä vaiheessa kun aloin miettimään tämän vuoden lihatonta lokakuuta, mietiskelin että musta olisi kiva taivutella vegaaniseksi nimenomaan niitä omia lemppareita. Kaalilaatikko on yksi mun kotikeittiön suosikeista, joten hahmottelin nyhtökauran osaksi kaalilaatikkoa.

Mitä tässä nyt näitä lihankorvikkeita on kokeillut, niin aika äkkiä on sekä nyhtökauran että härkiksen kohdalla tullut huomattua että kaiken a ja o on runsas maustaminen. Nämä tarvitsevat mausteita maistuakseen. Riittävä rasva pitää myös muistaa, se kun puuttuu luontaisesti. Lisäksi pakko sanoa, että vaikka aiemmin nutisin pienestä pakkauskoosta, niin sekä nyhtökaura että härkis on olleet tosi riittoisia. Pakkauskoko on juuri sopiva, vaikka 250g muka tuntuu vähältä.

Nyhtökaura suositellaan lisäämään ruokaan vasta ihan loppuvaiheessa, mutta mä laitoin sen kyllä mukaan muhimaan ihan alustapitäen. Se imee toki nestettä itseensä, eikä ole niin "kiinteä" enää mutta toisaalta kaalilaatikko on sellainen ruoka, jossa rakenne sopiikin vähän pehmentyä. Ei se tässä mitenkään mössöksi mennyt vaan oli kyllä suht kiinteää, joskaan ei toki niin "jauhelihamaista" kuin suoraan paketista tulleena. Meillä ei kuitenkaan haitannut, teinit tykkäsi tästä. Ja se jos mikä on aika käypä mittari sille että onko ruoka hyvää vai ei. Kolmas ei tykännyt, mutta se nyt ei tällä hetkellä muutenkaan tykkää mistään muusta kuin ranskalaisista ja munakkaista.

Kaalilaatikkoon tarvitset:
paketillisen maustamatonta nyhtökauraa
5 rkl öljyä
yhden valkosipulin kynnen
pari tl suolaa
pari tl paprikajauhetta
pari tl tuoretta minttua
pari tl meiramia
yksi tl salviaa
yksi tl lipstikkaa
yksi tl valkopippuria
puoli kiloa valkokaalia
desin verran kvinoaa
pari porkkanaa
yhden sipulin
2 rkl siirappia
6 dl kasvislientä

Kippaa nyhtökaura kulhoon. Lisää sekaan öljy, silputtu valkosipulin kynsi, suola, paprikajauhe, minttu, meirami, salvia, lipstikka ja valkopippuri. Jos sulla ei ole kaikkia mausteita niin esim. joku yrttimauste käy myös oikein hyvin. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Suikaloi kaali ja raasta porkkanat. Hienonna sipuli. Kuullota nämä pannulla öljyssä parissa erässä. Kaada kaali-porkkana-sipuli voideltuun vuokaan. Lisää sekaan nyhtökaura sekä raaka, huuhdeltu kvinoa. Sekoita hyvin keskenään.

Kaada sekaan kasvisliemi (huom! Kasvislientä voi varata vähän reilumman satsin kuin mitä ohjeessa on sanottu. Sitä saattaa joutua lisäämään valmistamisen aikaan, sekä kvinoa että nyhtökaura imee itseensä nestettä. Jos sulla on kovin mehukas kaali niin se taas nesteyttää kokonaisuutta entisestään. Yrityksenä olisi, että tämä olisi laatikko eikä likomärkä sössö. Eli tarkkaile paiston aikana miltä uunissa näyttää. Mun mielestä tämä on parempi hieman kuivahkona kuin liian märkänä. Älä sekoittele paistosta, jotta pinta rapeutuu, mutta nostele vähän pinnalta seosta jotta näet miltä näyttää. Aina parempi jos sulla on läpinäkyvä vuoka niin sitten näet nostelematta nestetilanteen. Mä en ikinä laita kaalilaatikkoon kananmunaa koska se ei musta vaan kuulu kaalilaatikkoon. En tykkää että se koostumus on hyytynyttä. Mutta normisti teen kaalilaatikon kypsästä ohrasta ja paistetusta jauhelihasta ja ne ei ime itseensä niin reilusti enää nestettä kypsänä ja niistä on siksi helpompi arvioida minkä verran nestettä tarvitaan. Nyt mukana on niin monta muuttujaa että kannattaa vähän kurkkia. Mutta tähtää mielummin vähän liian "kuivaan" kuin lössöön sössöön).
Valuta lopuksi koko komeuden päälle siirappi. Voit lisätä päälle myös muutaman rkl:n öljyä tai vuolla pintaan siivuja sinisestä keijusta jos haluat.

Kaalilaatikkohan on parasta nimenomaan pitkään haudutettuna, eli tämäkin saa muhia uunissa hyvän tovin. Paista ensin 200 asteisessa uunissa puoli tuntia. Laske sen jälkeen lämpötila 150 asteeseen ja hauduta 2-4 tuntia. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, niin peitä foliolla. Muista se tarkkailu että tarvitseeko nestettä lisätä. Tarjoa puolukkahillon kanssa!

Jos nyhtökauraa ei löydy, tämän voi hyvin tehdä härkiksestäkin.


Parasta kaalilaatikossa on rapea, karamellisoitunut pinta. Näppäimistöni on kuolassa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Pinaatti-pähkinäpasta

Pasta jos mikä on arkiruokaa! Ja onhan se muutenkin hyvää, nopeus on vaan plussaa arjessa. Vaikka nykyään on jos mitä lihankorviketta tyrkyllä, niin pastan kanssa tykkään syödä pähkinöitä tai siemeniä.

Tarvitset:
paketillisen pinaatti-tuorepastaa
pari valkosipulinkynttä
öljyä
tölkin kookosmaitoa
pussillisen pakastepinaattia
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl suolaa
1 rkl limemehua
reilun kourallisen saksanpähkinöitä
paketillisen fetaa

Sulata pinaatti ja valuta siitä ylimääräinen neste pois.
Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Laita liraus öljyä kattilan pohjalle ja kuullota valkosipulinkynsiä, älä polta! Lisää kookosmaito, pinaatti ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää limemehu ja pähkinät, voit pieniä niitä vähän murskaamalla kämmenessä. Laske lämpöä ja anna kastikkeen porista kymmenisen minuttia. Keitä sillä aikaa tuorepasta kypsäksi suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaan. Siivilöi kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Murskaa feta päälle, syö heti!

maanantai 24. lokakuuta 2016

12 hämmentävää kuvaa

Mua lemmitkö vielä, Kustaa?-blogin Tiia postasi kuvia kännykästään, joihin varmasti ottohetkellä on liittynyt jokin isompi funktio, mutta jotka sitten selatessa hämmentävät. Tässä mun vastaavat.

Sen sijaan että tekisin kauppalistan vaikka suoraan kännykkään, kirjoitan sen ensin paperille ja sitten otan siitä valokuvan.
Hämmentävän paljon muuten kikkeliä muistuttava tuo vipu vai mikälie kahva tuossa.

Mun puhelin on täynnä näitä baaripähkinän tärppejä. Joka viikkoinen pitää saada ratkottua mutta ei niitä toki kannata poistaa sieltä puhelimesta.

Tämä saattaisi olla melko perinteinen vahinkolaukaus.

Työtapaturma! Saikkua!! Pic or didn't happen!!!

Yövuoron tuorepuuroa. Meidän kissojen oksennus näyttää tuolta.

Mjaha. Olkkarin nojatuolista selkeästi räpsäisty otos. Mutta kuvattu on mitä?

Tallinnassa möivät tuollaisia kuivattuja toukkia ja korentoja. Ihmisten ruokakaupassa. Syötäväksi siis. Erittäin hämmentävää jo kuvatessa.

Suitsuke-Buddha. Mutta miksi?

Oli ongelmatilanne. Soittamisen sijaan otin kuvan. Help!

Todistettavasti aamulääkkeet jäi ottamatta.

Aina kun kissa tekee jotain hauskaa, siitä täytyy ottaa kuva. Vaikka laatu on tätä.

Tämä klassikko on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta tähän postaukseen se sopi kuin... noh, kakka jääkaappiin.

Mitkä sun oudot kännykkäkuvat on? Ja ennenkaikkea miksi?!

Vegaaninen shepherd's pie

Shepherd's pie, eli paimenen piiras, on ruoka joka löytyy lasten toiveesta meidän joulupöydästä. Syödään sitä silloin tällöin muinakin vuodenaikoina, se kun on jotenkin tosi kiva uuniruoka. Muistuttaa vähän kotomaista lihaperunasoselaatikkoa.

Mulla on jo ikuisuuden pyörinyt kaapissa paketillinen härkäpapurouhetta. En vaan ole saanut tehtyä siitä mitään. Lihattoman lokakuun kunniaksi päätin ottaa senkin työlistalle ja niin syntyi vegaaninen shepherd's pie.

Tarvitset:
2 dl härkäpapurouhetta
vettä
desin linssejä
kilon perunoita
mantelimaitoa
sinistä Keijua
suolaa
sipulin
pari valkosipulinkynttä
pari porkkanaa
400g paseerattua tomaattia
pari rkl tomaattipyrettä
muutama chilihiutale
pippuria
tuoreita yrttejä esim. basilika, oregano ja persilja

Laita härkäpapurouhe likoamaan veteen pariksikymmeneksi minuutiksi.

Kuori perunat ja leikkaa ne puoliksi. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi. Muussaa perunat ja sekoita joukkoon mantelimaitoa ja sinistä Keijua. Vatkaa muussiksi. Mausta suolalla.

Nakkaa liotettu härkäpapurouhe kuumalle pannulle. Anna nesteen haihtua ja paista tovi. Alenna lämpöä ja lisää silputtu sipuli ja valkosipuli. Anna kuullottua. Lisää raastetut porkkanat, tomaattipyre ja paseerattu tomaatti. Lisää linssit sekä pari desiä vettä. Keitä kunnes linssit ovat kypsiä ja mausta seos.

Kaada härkäpapu-linssikastike vuoan pohjalle. Nostele muussi päälle. Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Syö!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kesäkurpitsatortillat

Kesäkurpitsan sato jäi tänä vuonna vähän laihaksi. Saatiin kyllä muutama pötkylä sekä kesäkurpitsan kukkia syötäväksi, mutta tänä vuonna vältettiin se "mitä hittoa näistä vielä kokkaisi, kaikki mahdollinen on jo tehty"-ahdinko.

Vuosi sitten kesällä, kun tuskailtiin että mihin tätä kesäkurpitsaa nyt vielä ymppäisi, bongasin reseptin tortilloista, jotka tehtiin kesäkurpitsasta. Kokeilin ja jäätiin koukkuun. Näitä tulee tehtyä aika harvakseltaan, oikeastaan vaan silloin kun sitä kesäkurpitsaa on. Mutta kivaa vaihtelua nämä on niihin kaupan valmis-lättyihin. Iso plussa myös siitä, että näitä pystyy syömään tosi paljon ilman että tulee ähky! Näistä saa myös pienellä kikkailulla tehtyä vegaaniset tai vaikka gluteenittomat, mutta pistän ohjeen tulemaan nyt sellaisena, kuin mä nämä teen.


Tarvitset:
yhden ison kesäkurpitsan
kaksi kananmunaa
puolisen desiä jauhoja
1 tl suolaa
100g juustoraastetta

Raasta kesäkurpitsa isoksi raasteeksi. Laita raaste lävikköön ja ripottele suola päälle. Anna ylimääräisen nesteen valua pois, voit vähän rutistellakin kesäkurpitsaraastetta homman nopeuttamiseksi.
Siirrä valutettu raaste astiaan. Lisää sekaan kananmunat ja sekoita. Lisää jauhot ja juustoraaste ja sekoita hyvin tasaiseksi massaksi. Anna seoksen tekeytyä hetki.

Varaa pari peltiä ja laita niihin leivinpaperia. Tee leivinpaperien päälle lusikan avulla haluamasi kokoisia tortilloja. Mä olen tehnyt niin, että pellille tulee neljä tortillaa, eli aika pieniä lättyjä. Mutta tee sä sen kokoisia kuin haluat. Näistä ei kannata tehdä kamalan paksuja, mutta ei myöskään läpikuultavan ohkaisia. Kokeilemalla huomaat mikä on sopiva määrä massaa per tortilla.

Paista 200 asteisessa uunissa sen aikaa, että tortillat saavat väriä pintaan ja ovat kiinteitä. N. 10-15 minuuttia. Jos jaksat niin tässä vaiheessa käännä letut ympäri, eli paistamaton puoli ylöspäin, ja laita ne vielä uuniin hetkeksi. N. viitisen minuuttia riittää. Mä en aina tuota kääntämistä jaksa tehdä, ja aivan hyviä tulee vain yhdelläkin paistokerralla.

Täytä tortillat haluamillasi täytteillä. Meillä aika usein välistä löytyy, salaattia, tomaattia, cheddaria, creme fraichea ja papuhöystöä, johon tulee:

purkillinen valkopapuja
puolikas pussi valmista fajitas-maustetta
purkillinen kermaa
seesaminsiemeniä
sipulia ja valkosipulia

Sipulit pienitään ja kuullotetaan pannulla. Pavut huuhdotaan hyvin ja nakataan perään. Sitten lisätään puolikas pussi fajitas-maustetta ja tilkkanen vettä, senverran vaan että mausteen saa sekoiteltua sipulien ja papujen kanssa. Annetaan hetki porista. Lopuksi laitetaan kerma ja seesaminsiemenet. Siinäpä se.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kolme kylmää salaattia

Ruokaisat salaatit on kiilanneet tilaa itselleen meidän keittiössä vuosi vuodelta enempi ja enempi. Ne on aivan mahtavia lounaita tai isompia iltapaloja. Lämpimät salaatit taas löytyvät meidän päivällispöydästä, niistä saa helposti tehtyä todella tuhteja. Kylmät salaatit taas on kiva pitää vähän kevyempänä versiona. Jos päivällisenä on keittoa, aika todennäköisesti iltapalaksi on kylmää salaattia. Koska keitto ei kauaa pidä nälkää.

Seuraavat kolme salaattia toimivat hyvin lounaana, iltapalana kuin lohturuokanakin. Viimeisin niistä on kaverini tarjoamaa, jonka alkuperäinen sisältö perustuu vain hataraan muistikuvaan, mutta jota olen yrittänyt varioida milloin mitenkin.
Näitä salaatteja on tarjottu meillä synttäreillä, nimiäisissä sekä rippijuhlissa. Eli taipuvat tarvittaessa kemuihinkin. Mittasuhteet ohjeille ovat n. 6-8 hengelle.

Viime vappuna tehtiin vaihteluna perunasalaatin tilalle makaronisalaatti.


Makaronisalaattiin tarvitset:
220g makaronia
6 rkl majoneesia, tarvittaessa enemmän
4 rkl maustamatonta jogurttia
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl valkosipulisuolaa
0,5 tl pippuria
3 kevätsipulia hienonnettuna
4 rkl vihreitä oliiveja hienonnettuna
yhden tomaatin kuutioituna
2 rkl tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
suolaa

Kuumenna suolattu vesi kiehuvaksi ja keitä makaronit kypsäksi pakkauksen mukaan. Kaada vesi pois, huuhdo makaronit ja anna jäähtyä.

Sekoita makaronien kiehuessa keskenään majoneesi, jogurtti, sitruunamehu, valkosipulisuola ja pippuri isossa kulhossa. Lisää sekaan makaronit, sipulit, oliivit, tomaatti ja persilja. Mausta suolalla ja lisää halutessasi myös pippuria. Jos salaatti vaikuttaa liian kuivalta, lisää myös majoneesia. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia.


Pestoperunasalaattiin tarvitset:
1,5 kilon säkin perunoita
purkillisen vihreää pestoa
maun mukaan aurinkokuivattuja tomaatteja
maun mukaan vihreitä oliiveja

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä aivan kylmiksi. Pieni perunat suupalan kokoisiksi. Laita perunat kulhoon ja lisää sekaan pestoa makusi mukaan. Voit laittaa koko purkin, jos maistuu. Sekoita hyvin perunoiden kanssa. Pieni aurinkokuivattuja tomaatteja. Lisää ne sekä oliivit perunoiden sekaan ja sekoita hyvin. Anna tekeytyä puolisen tuntia jääkaapissa.

Kaverini tarjosi muutama vuosi sitten tämän ihanuuden. Tämä oli tehty couscousista, mutta koska tykkään itse enempi kvinoasta, niin teen tämän siihen.

Anna-Lotan salaattiin tarvitset:
pari desiä kvinoaa
punaista currytahnaa
kuivattua chiliä
pari porkkanaa
tuoretta korianteria ja rucolaa
tomaattia
pippuria
kurkkua
sipulia
limemehua
creme fraichea

Keitä kvinoa ohjeen mukaan kypsäksi. Kaada hyvin jäähtynyt kvinoa kulhoon ja mausta se currytahnalla. Ole varovainen, ettei mene turhan tuliseksi.
Pese ja kuori porkkanat. Raasta porkkanasta perunankuorimaveitsellä suikaleita. Jos sulla on mandoliini niin silläkin voi mutta perunankuorimaveitsi on aivan hyvä tähän tarkoitukseen. Pilko kurkku ja tomaatti. Siivuta sipuli ja kuullota ne pannulla öljyssä läpikuultaviksi. Anna jäähtyä.
Lisää porkkana, kurkku ja tomaatti kvinoan sekaan ja sekoita. Pilko rucolaa ja korianteria ja lisää nekin sekaan. Mausta pippurilla, limemehulla ja kuivatulla chilillä. Lisää lopuksi sipulit ja sekoita hyvin. Maista onko maut kohdallaan. Viimeistele creme fraichella ja tuoreilla yrteillä.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Auta!

Mä olen ennenkin kirjoittanut tänne verenluovuttamisesta. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen luovutuskertoja on kertynyt useampi ja tälläkin hetkellä odottelen että kolme kuukautta edellisestä luovutuksesta tulee täyteen ja pääsen jälleen luovuttamaan. Veritilanne ei tänäänkään näytä kovin hyvältä eli nyt haastan jokaisen blogin lukijan; aloita viikonloppusi luovuttamalla. Täällä voit testata sovitko luovuttajaksi ja täältä pääset etsimään lähimmän verenluovutuspaikan.

Tällä viikolla ajatukset verenluovuttamisen tärkeydestä on jälleen olleet ajankohtaisina ajatuksissa. Ystäväni joutui maanantaina vaikeaan leikkaukseen, joka tällä kertaa ei valitettavasti auttanut. Emme tiedä kauanko hänellä on enää aikaa, tiedämme vain sen että väistämätön on edessä.

Ystävääni ei verenluovutus tai mikään enää pelasta, mutta tämä oli jälleen hyvä muistutus itselle siitä, että koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Koska tulee eteen se hetki kun itse tarvitsee apua tai joku läheinen on sen tarpeessa. Verenluovutus on oikeasti todella pieni teko itselle, mutta se auttaa kolmea eri ihmistä. Ja niiden kolmen ihmisen joukossa voi olla kuka vaan, tuttu tai tuntematon, vauva tai vaari. Matalasta hemoglobiinista kärsivä keskonen, verihiutaletankkausta tarvitseva syöpäpotilas tai plasmaa tarvitseva hemofiliapotilas.

Verenluovuttamisen lisäksi haluaisin muistuttaa myös kantasolujen luovuttamisesta. Erityisesti nuorista miesluovuttajista on pulaa, eli jos sellaisia löytyy lähipiiristä niin vinkkaappa surffaamaan tänne. Kolme neljästä kantasolusiirteen tarvitsevista potilaista voi parantua ainoastaan tuntemattoman  vapaaehtoisen luovuttajan avulla, eli rekisteriin kannattaa ihan oikeasti liittyä! Suomestakin löytyy tällä hetkellä yli sata potilasta, joille etsitään kantasolujen luovuttajaa.

Mä olisin itse halukas myös luovuttamaan verihiutaleita, mutta olen siihen liian laiha (hah, surkuhupaisaa). Mutta verenluovutus on jäänyt sekä mulle että Siipalle säännölliseksi. Kerran kolmessa kuukaudessa (miehillä kerran kahdessa kuukaudessa) on aika pieni vaiva. Ota säkin tästä säännöllinen tapa.




Vegaaninen linssimureke

Lihamureke on ruoka, joka on meillä kaikkien suosikki. Se on eritoten Siipan bravuureja ja mietin tovin jos toisenkin uskallanko edes lähteä varioimaan jotain näin pyhää. Uskalsin kuitenkin ja se kannatti!

Härkiksestä tai quornista saisi varmaan vegaanisen lihamurekkeen, joka näyttäisi siltä oikealta ja alkuperäiseltä. Vaikka on juttuja, jotka on parempi tarjota mahdollisimman paljon alkuperäistä mukailevana, niin mä en kuitenkaan yritä tehdä aina kaikesta lihan näköistä. Itseasiassa se on juttu, jota mun on välillä vähän vaikea ymmärtääkin. Miksi pitäisi näyttää lihalta, jos se ei kuitenkaan ole lihaa? Linssimureke tehtiin siis näyttämään kasviperäiseltä. Silläkin riskillä että se olisi huti.

Tarvitset:
2,5 dl linssejä
7 dl vettä
sipulin
pari valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tl jauhettua paprikaa (voit laittaa vaikka tl:n tavallista ja tl:n savupaprikaa, jos sellaista löytyy)
1 tl jauhettua korianteria
2 porkkanaa kuorittuna ja leikattuna pieniksi kuutioiksi
2 perunaa kuorittuna ja leikattuna pieniksi kuutioiksi
1,5 tl suolaa
pippuria
2 rkl tuoretta persiljaa
2 rkl tuoretta basilikaa
1,5 dl maissijauhoja (jos sulla ei löydy maissijauhoja niin tavallisetkin toki käy, silloin desi riittää)
1,5 dl pankojauhoja
(hapankorppuja)

Heti ensimmäiseksi varoituksen sana! Tästä tulee aivan älyttömän iso jööti. Me syötiin tästä kaksi päivää. Eli jos haluat pienemmän satsin niin puolita kaikki.

Pilko sipuli ja valkosipulit. Laita kattilaan vähän öljyä ja kuullota paprikajauhetta ja korianteria pari minuuttia. Älä polta mausteita! Lisää sipulit sekaan ja kuullota. Nakkaa sekaan tomaattipyre ja anna karamellisoitua muutama minuutti. Lisää vesi, hyvin huuhdellut linssit sekä kuutioidut porkkanat ja perunat. Kiehauta ja keittele n. 20 minuuttia. Nesteen täytyy haihtua tästä hyvin eli voi olla että tarvitset siitäkin pidemmän keitinajan. Mureketaikinahan on vähän sellaista jankkia, ja sellaista me yritetään tästäkin tehdä.

Kun neste on hyvin haihtunut (ei tarvitse olla kokonaan haihtunut mutta kuitenkin niin, että nestettä ei olisi paljoa), nosta kattila liedeltä pois ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna massan vetäytyä hetki. Lisää sitten maissijauhot ja pankojauhot pienissä erissä. Tee massasta paksua, sellaista että sitä voisi tarvittaessa muotoilla käsin. Kippaa seos vuokaan ja muotoile siitä murekkeen mallinen pötkylä. Massa on kuumaa eli käytä lusikkaa tai kapustaa tai mitä apuvälinettä nyt haluatkaan muotoiluun käyttää. Mulla oli suunnitelmissa päällystää mureke ennen uuniin menoa hapankorppumurskalla, vaan meillä ei sitten ollutkaan hapankorppua. Mut kokeile sä! Eli murusta muutama hapankorppu ja kuorruta mureke murskalla. Toimii kyllä ilmankin. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia. Tarjoa vaikka muussin kera!

Ei mikään superkaunis jööti mutta älyttömän hyvänmakuinen! Upposi meillä ihme kyllä jokaiselle

torstai 20. lokakuuta 2016

Lindströmin pihvit

Mä olen aikuisiällä alkanut rakastamaan punajuurta. Söisin sitä monta kertaa viikossa. Tokihan lapset sitten lähinnä inhoaa sitä. On onneksi löytynyt yksi ruoka, jossa punajuuri uppoaa lapsillekin. Ja se on Gastronaatti-keittokirjasta löytyvä kasvisversio Lindstömin pihveistä.

Tarvitset:
sipulin
pari valkosipulinkynttä
ruokalusikallisen oliiviöljyä
3 kypsää punajuurta (n. 5 dl raastettuna)
n. 3 dl keitettyjä valkopapuja
2 kananmunaa
desin seesaminsiemeniä
suolaa ja pippuria
pari desiä juustoraastetta
n. 0,5 dl oliiviöljyä

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ensin sipuli paistinpannulla öljyssä. Lisää sitten valkosipuli ja jatka kuullottamista. Jäähdytä.

Raasta punajuuret. Soseuta valkopavut tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Sekoita kaikki ainekset keskenään isossa kulhossa käsin. Mausta taikina suolalla ja pippurilla.

Kaada isompi satsi oliiviöljyä matalalle lautaselle. Kastele kädet öljyssäj a muotoile taikinasta pihvejä leivinpaperin päälle uunipellille. Kastele kädet öljyssä jokaisen pihvin jälkeen. Paista pihvejä 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Käännä pihvit ympäri ja paista vielä 10 minuuttia.
Kastikkeena eilispäivän reseptissä ollutta satay-kastiketta.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vietnamilaiset kesärullat

Kesärullat on ruoka, josta voi tuhdimmilla täytteillä tehdä täyttävän aterian tai kevyemmillä versioilla iltapalan tai lounaan. Meillä suositaan tuota jälkimmäistä eli kevyitä täytteitä. Kaksikko tykkää kesärullista aivan älyttömästi. Näitä ei missään nimessä kannata tehdä etukäteen valmiiksi, vaan nimenomaan niin että jokainen rullailee omat rullansa ja syö ne samantien. Samalla voi viettää aikaa yhdessä ja jutustella mukavia.

Kesärullat on parhaita tokikin kesällä, kun tuorekamaa on hyvin tarjolla täytteiksi. Mutta ehdottomasti kesärullia voi tehdä mihin vuodenaikaan tahansa, senkun sitten huomioi sen täyte-vaihtoehdoissa.


Internetsi on täynnä ohjeita rullaustekniikoista, meillä on pyritty vain siihen että täytteet pysyisi edes jotenkuten sisällä. Itse tykkään tiukasti pakatuista rullista, josta täytteet kuultaa kivasti läpi. Muu perhe rullaa miten rullaa. Osalla malli on enempi burritomainen, osalla taas kevätkääryle. Ihan sama, pääasia että maistuu.

Mun mielestä kesärullat on parhaita nimenomaan vegetäytteillä. Miesväki kaipaisi välillä kanaa rulliinsa, mutta aina ne täytekulhot tyhjenee silloinkin, kun lihaa ei vaihtoehdoksi löydy.

Mun suosikit kesärullien täytteiksi ovat:
riisinuudelit
avokado
kurkku
idut
härkäpavut (kaupasta saa näitä nykyään tölkissä. Niistä vaan ei ole poistettu sitä päällimmäisintä "kuorta", jonka mä haluan ehdottomasti pois härkäpavuista. Ovat kyllä ihan käypä vaihtoehto mutta suosittelisin kyllä kokeilemaan härkäpapuja myös niin, että tekee härkäpapuun reiän ja "pullauttaa" sieltä kuoripussukasta itse pavun pois. On vaivan arvoista!)
porkkana
erilaiset yrtit, erityisesti minttu ja korianteri
pähkinät
salaatti

Ja toki tarvitaan myös riisipaperia. Uskaltaisin väittää että saa hyvin varustelluista ruokakaupoista, omani olen hakenut etnisestä kaupasta.

Kesärullat kaipaa ehdottomasti kastikkeita, joihin rullia voi dipata. Mun suosikit löytyy Vege!-keittokirjasta, jotka kopioin nyt suoraan tähän.

Sataykastikkeeseen tarvitset:
3 rkl maapähkinävoita
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl limemehua
1-2 dl vettä

Laita kaikki ainekset kattilaan. Lämmitä senverran, että maapähkinävoi sulaa ja saat sekoitettua kaikki ainekset keskenään tasaiseksi. Maapähkinävoi sakeuttaa kastiketta, joten lisää tarpeen mukaan vettä. Anna jäähtyä. Jos tätä jää yli kesärullien jälkeen, niin tämä sopii ihan älyttömän hyvin esimerkiksi lindstömin pihvien kylkeen.

Makeaan chilikastikkeeseen tarvitset
1,5 dl vettä
4rkl riisiviinietikkaa
desin sokeria (ohjeessa on 1,5dl mutta musta desi on riittänyt)
1 tl chilihiutaleita
vähän hienonnettua valkosipulia
vähän hienonnettua inkivääriä
suolaa
suurusteeksi: 1 rkl kylmää vettä + 1 rkl perunajauhoa

Kuumenna vesi ja etikka kattilassa. Kun seos kiehuu, lisää muut aineet suurustetta lukuun ottamatta. Alenna lämpöä ja anna hautua muutama minuutti. Tee suuruste sekoittamalla keskenään vesi ja perunajauho. Nosta vähän lieden lämpötilaa ja valuta suuruste ohuena nauhana kastikkeen sekaan koko ajan sekoittaen. Lisää tarvittaessa suolaa. Anna jäähtyä. Jos tätä jää yli kesärullien jälkeen, niin tämä sopii älyttömän hyvin wokin sekaan.

Jokaiselle ruokailijalle kannattaa varata iso lautanen, jonka pohjalle voi kaataa kylmää vettä. Riisipaperi nimittäin täytyy ihan ensiksi kastella, jotta sen voi täyttää ja rullata. Lisäksi kannattaa varata lautanen, johon kasteltu riisipaperi sitten nostetaan ja jonka päällä paperi täytetään ja rullataan. Mä en ole juurikaan paperia kuivatellut, joissain ohjeissa sanotaan että kasteltu riisipaperi kannattaa nostaa pyyhkeen päälle ja täyttää siinä ja rullata. Musta se riisipaperi kuivahtaa itsestäänkin ihan riittävästi ja vähän kosteahkon paperin rullaaminen käy helpommin.

Meillä tosiaan kaikki ainekset nostetaan aina valmiiksi pöytään, jonka ääreen sitten istutaan rullailemaan ja syömään. Yllättävän täyttäviä pötkylöitä! Nämä saattaa vaikuttaa hieman vaivalloisilta, mutta eivät oikeasti sitä ole. Kannattaa ainakin kokeilla, varsinkin jos itämaiset maut iskee sun makuhermoihin.

Tässäpä esimerkkiä viime kerran kesärullatuokiosta.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Pizzapannari mifusta

Mifu jäi polttelemaan mulla vielä lisäkokeilun verran. Marika sattui tuossa edellisessä mifu-postauksessa mainitsemaan pizzakan, joten ajattelin että kokeilen mifua pizzapannariin. Monihan näkyy tekevän mifusta nepalilaista ja paneer-tyyppisiä ruokia, jossa mifu varmasti toimiikin hyvin. Mä vaan en jotenkin näe mifua kastikkeen osana, vaan toisentapaisena täytteenä ruoassa. Joten, pizzapannari it is! Vaikka se nyt ei ehkä ihan järjettömästi eroa siitä piirakasta, jonka jo mifusta tein. Mutta aivan sama. Meillä ainakin uppoaa lähes kaikki syötävä, joka sisältää sanan pizza.

Pizzapannaria olen vilautellut blogissa joskus aiemminkin. Se on ennenkaikkea aivan mahdottoman oiva hävikkiruoka. Sekaan voi napata nimittäin kaikki unohtuneet juustonkannikat, kermojen tms. jämät, nahistuneet kasvikset, ihan mitä vain. Pizzapannari toimii myös hyvin kylmänä, eli sitä voi napata evääksi tai nopeaksi välipalaksikin.

Mifupannariin tarvitset:
paketillisen Mifu välimeren tomaattia
4 dl jauhoja (mä tykkään laittaa suolaisiin pannareihin jonkun sekoituksen, esim. täysjyvä tai graham)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
8 dl maitoa
2 kananmunaa
100g sulatettua voita
sipulia ja valkosipulia silputtuna ja maun mukaan
erilaisia täytteitä, esim aurinkokuivattu tomaatti, tuore tomaatti, paprika, paahdettu munakoiso, kesäkurpitsa, sienet, paahdettu kurpitsa, oliivit, ihan mitä vaan keksit ja haluat laittaa
juustoraastetta
pizzamaustetta
pippuria

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon maito, kananmunat ja voi. Sekoita hyvin ja jätä turpoamaan.

Paista mifu kuumalla ja kuivalla pannulla. Anna nesteen haihtua ja mifun ottaa vähän väriä. Nosta liedeltä syrjään. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Silppua sipulit. Kaada pannaritaikina leivinpaperilla peitetyn pellin päälle. Ripottele mifu tasaisesti taikinan päälle. Nakkaa sipulit ja muut valitsemasi täytteet perään. Mausta pizzamausteella ja pippurilla. Lisää lopuksi pinnalle juustoraastetta.

Paista uunissa n. 45 minuuttia. Pannari saisi olla kauttaaltaan kypsä, eli jos näyttää että ei meinaa hyytyä niin laske uunin lämpöä ja pidennä paistoaikaa.


maanantai 17. lokakuuta 2016

Täytetty pizzaleipä

Mä olen hurjan huono leipomaan leipää. Sämpylöitä osaan tehdä mutta jostain syystä leipä ei vaan oikein onnistu. Ihan hirmusti en ole tätä jäänyt suremaan, kaupat kun on pullollaan hyviä ja muiden leipomia. Mutta on yksi leipä, josta meillä tykätään paljon itse tehtynä. Nimittäin pizzaleipä, jonka sisään on leivottu erinäisiä täytteitä. Bongasin tämän joskus aikanaan yövuorokoomassa telkkarista Leila leipoo-ohjelmasta. Alkuperäistä on sittemmin jatkojalostettu, tämä on erinomaisen hyvää esimerkiksi keiton kylkiäisenä. Tai iltapalana.

Mä en hirveästi seuraa ruokaohjelmia mutta Leila leipoo oli kyllä mun mielestä hyvä. Oon napannut muutaman muunkin idean omaan keittiöön hänen ruokaohjelmistaan. Pitäisiköhän investoida Leilan keittokirjoihin?


Täytettyyn leipään tarvitset:
pizzataikinan (ohje esim täällä. Tähän kannattaa välillä vaihdella vähän jauhoja, jotta tulee "leipämäisempi)

Täytteisiin tarvitset:
tuoreita yrttejä, esim. basilika, rosmariini, rucola ja oregano
aurinkokuivattuja tai tuoreita tomaatteja
mozzarellaa
oliiveja
juustoraastetta
oliiviöljyä tai aurinkokuivattujen tomaattien säilömiseen käytettyä öljyä
suolaa & pippuria
ihan mitä haluat täytteeksi laittaa

Työstä pizzataikina valmiiksi. Kaada alustalle vähän jauhoja, kaada taikina jauhojen päälle ja painele taikina neliön malliseksi. Ei kannata kaulia, koska silloin taikina menee helposti liian ohkaiseksi ja se repeilee rullatessa. Älä myöskään vaivaa taikinaa käsitellessäsi sitä, jotta et vaivaa ilmakuplia pois. Lado haluamasi täytteet pohjan päälle. Täytteitä saa olla melko reilusti mutta taikina pitää pystyä rullaamaan leiväksi. HUOM! Jos käytät tomaatteja niin ne kannattaa silputa melko pieneksi, rullausvaiheessa tomaatti nimittäin on helposti se joka repii taikinan rikki. Siksi kannattaa suosia mielummin aurinkokuivattua versiota, joka mukautuu paremmin. Pirskota täytteiden ja taikinan päälle oliiviöljyä tai tomaattien öljyä, sekä suolaa ja pippuria. Rullaa taikina varovasti rullalle, käännä saumapuoli alaspäin. Pyöräytä rullan päät myös alaspäin, niin että myös rullan päät ovat kiinni ja rulla näyttää leivältä. Ripottele leivän pinnalle vähän jauhoja ja anna kohota vielä liinan alla n. 30 min.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa leivän pintaan terävällä veitsellä muutama viilto, jotta leipä repeää paistuessa "hallitusti". Heitä uuniin pari jääpalaa siinä vaiheessa kun laitat leivän uuniin, näin saat leipään rapean pinnan. Paista leipää 200 uunissa kunnes pinta on saanut kivasti väriä, n. 30-40 min.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kaalikääryleet pinaatti-fetatäytteellä

En olisi ikinä uskonut, että kaalikääryleistä löytyy vielä parempi vahtoehto, kuin jokirapukääryleet on. Mutta niin vaan kävi. Tosin Toka oli sitä mieltä että häpäisin jotain pyhää, kun sanoin tuon ääneen. Jokirapukääryleet on siis ehdottomasti yksi hänen lempiruoistaan.

Musta tuli kaalikääryleiden vannoutunut ystävä siinä vaiheessa, kun älysin valmistaa niitä savoijinkaalista. Ei niissä valkokaalista tehdyissäkään varsinaisesti vikaa ole mutta savoijinkaali on musta paljon ryhdikkäämpi käärylekaali. Ja kauniimpi. Mä tykkään haudutella ne ihan pehmeiksi, ei tule maha silloin kipeäksi. Mutta vaikka savoijinkaalia kypsentäisi pidempään, se säilyttää silti tietynlaisen ryhdin. Toisin kuin vaikka käärylekaali. Lämmin suositus siis sille, että teet kaalikääryleet nimenomaan savoijinkaalista.

Mä käytän kaalikääryleisiinkin aina tummaa siirappia. Musta se on maukkaampaa, mutta näkyy toki tuossa päällä.

Kaalikääryleisiin tarvitset:
keskikokoisen savoijinkaalin
reilu litran vettä + suolaa
siirappia
50g voita

Täytteeseen tarvitset:
yhden sipulin
pari rkl voita
yhden tähtianiksen
paketillisen tuoretta pinaattia
tuoretta persiljaa
100g juustoa (mitä voimakkaampaa sen parempaa, mä laitoin kuvissa näkyviin mustaleima-emmentalia ja luolakypsytettyä gruyéreä)
pippuria
reilun kourallisen cashew-pähkinöitä
paketillisen fetajuustoa

Poista kaalista päällimmäiset lehdet, jos ne ovat nahistuneita. Irroittele kerästä lehtiä senverran kuin siitä saa irti, mieluiten vähintään 11, aina parempi jos riittää 16. Ne sisimmät alkaa olla aika pieniä ja ruotoisia, niitä ei tarvitse kääryleiksi käyttää. Nosta lehdet kiehumaan suolattuun veteen 3-4 minuutiksi. Ota keitetyt lehdet pyyhkeen päälle valumaan ja painele kuiviksi.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullosta sitä voissa kattilassa viitisen minuuttia. Jos savoijinkaalista jäi yli käyttökelpoisia lehtiä, niin suikaloi ne, ruotoja ei tarvitse käyttää. Laita suikaleet kattilaan sipuleiden kanssa. Lisää sekaan myös tähtianis. Anna hautua kymmenisen minuuttia. Poista tähtianis seoksesta. Lisää pinaatti ja hauduttele pari minuuttia. Hienonna persilja ja raasta juustot (paitsi feta). Mausta seos pippurilla ja anna jäähtyä hetki. Lisää joukkoon persilja, raastettu juusto ja murennettu feta. Sekoita hyvin. Pilko vähän pähkinöitä ja lisää nekin joukkoon.

Voitele uunivuoka voilla. Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja ruodi ne tarvittaessa. Jaa täyte lehdille ja kääri ne napakoiksi rulliksi. Laita kääryleet tiiviisti vuokaan ja valuta päälle siirappia. Vuole veitsellä kääryleiden päälle voisiivuja. Kypsennä uunissa 20-30 minuuttia. Valele kääryleitä paiston aikana muutaman kerran keitinliemellä.

Niiiiiin hyvää!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Juuressipsit

Mä rakastan sipsejä! Ja dippiä. Voisin helposti rouskutella koko pussin aina ihan itsekseni. Vaan kun enää en voi. En tiedä onko se suola vai rasva vai jokin e-koodi vai kaikki yhdessä. Tulen nykyään sipseistä fyysisesti tosi kipeäksi. Miten epäreilua! Ennen nukkumaanmenoa niitä ei voi missään nimessä syödä ja ylipäätään jos niitä syö, niin koko ajan pitää pitää mielessä että less is more. Jos syö liikaa niin peli on menetetty.


Punaista kultaa ohkaisina siivuina
Mun herkutteluhetkiä varten kaupan sipsit jää ostamatta yhä useammin. Sensijaan teen sipsejä itse juureksista. Kovin ihmeitä kamppeita ei tarvitse. Mun suosikki on ehdottomasti punajuuri mutta esimerkiksi raitajuuresta ja palsternakasta syntyy myös ässähyvät sipsit. Pitää vaan muistaa että siivut täytyy olla todella, todella ohkaisia. Parasta näissä on se, että niitä voi ihan huoletta vedellä niin paljon kuin huvittaa. Ei tule huono olo! Lisäksi meidän perheessä näistä ei välitä kukaan muu kuin minä, eli saan syödä nämä ihan yksin.

Juuressipseihin tarvitset:
valitsemasi juureksen, esim punajuuri tai palsternakka. Jos sulla on ihan tavis uuni niin valitse vain yksi iso punajuuri tai pari pientä. Jos sulla taas on käytössä kiertoilmauuni, niin sitten voit tehdä kaikki pellit täyteen. Yksi pelti vetää tosiaan n. yhden ison punajuuren verran. Tai toki voit tavallisellakin uunilla tehdä näitä niin paljon kuin huvittaa, mutta kerrallaan voi kuivattaa vain yhden pellillisen, jos kiertoilmatoimintoa ei löydy
suolaa
öljyä
(mausteita, jos haluat käyttää. Esim paprikajauhetta tai rosmariinia. Mun mielestä nämä ei kyllä kaipaa mitään mausteita)

Pese juurekset todella hyvin, ei tarvitse kuoria. Kuivaa. Siivuta juurekset mandoliinilla tai muulla vastaavalla vihannesleikkurilla niin ohkaiseksi kuin saa. Varo sormia! Voit ihan huoletta käyttää sitä kaikista ohkaisinta vaihtoehtoa, näiden pitää olla lähes läpikuultavia.

Sekoita kulhossa öljy (mielummin liian vähän kuin liian paljon) ja suola. Kippaa juuressiivut sekaan ja sekoita hyvin jotta suola ja öljy leviävät siivuihin kauttaaltaan. Levitä siivut uunipellille leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen. Kuivata 150 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia. Punajuuret kuivahtavat suht nopeasti, palsternakalla kestää vähän kauemmin. Kurki ja kokeile sormella miltä näyttää, uuneissa on varmasti eroja. Jos tuntuu että sipsit ottaa reippaasti väriä, mutta eivät kuivahda, niin laske uunista tehoja ja pidennä kuivatusaikaa. Taika on tosiaan siinä, että siivut ovat mahdollisimman ohkaisia!


Rousk!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kymmenen outoa

Jokunen viikko sitten kierteli haaste, jossa piti kertoa kymmenen outoa asiaa itsestään. Mua ei kukaan haastanut siihen, mutta tämä oli musta jotenkin niin hulvaton, että päätinpä silti osallistua. Ei tässä elämässä mihinkään pääse jos jää odottamaan kutsuja kaikkialle, itse pitää itsensä kutsuman.

1. Mä en harjaa hiuksiani koskaan. Ja tämä ei ole liioittelua. Vaihtelen kyllä jakauksen paikkaa ja saatan joskus kuopaista kädellä, mutta harjaa en käytä. Haluaisin sellaisen kivan pörrön mutta omaan perisuomalaisen suoran hiuksen. Eli aivan se ja sama harjaako vai ei. Suora se on ja suorana pysyy.

2. Mä haluaisin pienemmän kodin. Koti tuntuu kyllä kodilta mutta koen meidän neliömäärän ahdistavaksi. Perheestä löytyy päitä, jotka taas tarvitsevat sitä tilaa ja ennenkaikkea oman huoneen, joten siksi nyt näin. Mutta mä en ole koskaan, ikinä ymmärtänyt suomalaisten tarvetta neliöille. En ymmärrä yhtään sitä että halutaan runsaasti tilaa ympärilleen. Mitä sillä tilalla tehdään? Asuttiin aikanaan Kaksikon kanssa 34-neliöisessä kodissa enkä ikinä ymmärtänyt miten ihmisistä se oli aivan käsittämätöntä. Että miten me voidaan muka mahtua. Aivan hyvin mahduttiin. Ei mitään ongelmia.

3. Mä katson todella vähän telkkaria. Mutta ne mitä katson on ihan käsittämätöntä tosi-tv kuraa. Kardashianit, Sex on the beach, Are you the one?, Teen moms, tänne vaan kyllä minä katson! En osaa edes sanoa mikä mua noissa koukuttaa. Ja pitää olla niitä alkuperäisversioita, ei suomiyritelmiä.

4. Jos kuulen että postilaatikko kolahtaa, niin mun on pakko käydä tarkistamassa heti, mitä sieltä tuli. Aivan sama mikä homma mulla on juuri ollut kesken.

5. Kaupassa mä en voi koskaan ottaa sitä ihan etummaista pakettia, vaan mun täytyy aina kaivaa sieltä vähän kauempaa sellainen "koskematon". Koska niitä etummaisiahan ränkkää kaikki.

6. Tykkään käydä ruokakaupoissa. Ihan tosissani tykkään. Mä olen valmis ulkoistamaan siivouksen ja kaiken, mutta kaupassa käymisestä en halua luopua. Voisin helposti kierrellä erilaisia ruokakauppoja kaikki päivät, tuntikausia. Rakastan tutkia tuotteita ja lukea paketteja ja nappailla mukaan kaikkea mielenkiintoista. Tästä syystä saan joskus tuhlattua ruokakauppaan aivan poskettomia summia. Mutta, se mitä meidän kaapeista ei löydy, sitä maailma ei tarvitse!

7. Kaivan nenää. Paljon.

8. Poden jatkuvasti jotain kriisiä. Ja poden kriisiä myös siitä että kriiseilen. Koska tietyiltä osin se on täysin turhaa. Kyllä on ihmisellä asiat oikeasti hyvin kun ehtii ja joutaa kriiseilemään täysin ilmanaikasia hommia. Tosin kenenkään muun on turha tulla sitä minulle sanomaan. Kriisini, oli ne turhia tai ei, on mun ja niitä ei muut tuomitse. Perkele. Tällä hetkellä poden luonnekriisiä. Olen omasta mielestäni pehmentynyt vuosien varrella, olen menettänyt osan särmästäni ja kulmat on pyöristyneet. Lisäksi olen paljon itkuherkempi kuin ennen. Itkemisessä ei toki ole mitään pahaa, en vaan koe sitä omaksi piirteekseni näissä määrin.

9. Olen aivan poskettoman rakastunut Paperi T:hen. Siis ihan hömpsähtänyt. Vallan tervetullutta tämä tämäntasoinen fanityttöily.

10. Osaan lukemattoman määrän 80- ja 90-luvun musavideoiden koreografioita. Vahva valtti tanssilattioilla!


Kukkakaalikeitto kolmella tapaa

Mitääääh? Näin paljon lihatonta lokakuuta takana, eikä vielä yhtäkään reseptiä keitoista. Asia korjataan välittömästi keitolla, jota voi varioida kolmella eri tavalla.

Kukkakaalikeittoon tarvitset:
yhden keskikokoisen kukkakaalin
sipulin
yhden jauhoisen perunan
2 rkl voita + voita kuullottamiseen
litran kasvislientä
3 dl kuohukermaa
2 tl suolaa
mustapippuria

Puhdista ja pilko kukkakaali, kuori ja pilko peruna. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota ed mainitut voissa paksupohjaisessa kattilassa. Kaada joukkoon kasvisliemi ja keitä kannen alla puolisen tuntia. HUOM! Jos haluat keittoon vähän paahteista vivahdetta, niin paahda kukkakaali uunissa. 225 astetta, nuput pellille ja paahtumaan kunnes ovat saaneet väriä ja ovat pehmeitä. Päälle voi pirskottaa hieman öljyä ja suolaa.
Lisää 2 rkl kylmää voita, suola ja pippuria. Soseuta sauvasekoittimella. Sekoita lopuksi joukkoon kerma ja kuumenna.

Tämä on siis peruskeitto ja versio numero yksi.

Numero kakkoseen tarvitset:
2 rkl curryjauhetta
2 rkl voita

Aloita keiton tekeminen lisäämällä kattilan pohjalle voi ja curryjauhe. Lämmitä hetki ja kuullota kasvikset curryvoissa. Lisää seuraavaksi kasvisliemi ja valmista loppuun kuten yllä. Tämä on syksyllä kivan lämmittävä.

Numero kolmoseen tarvitset:
yhden fenkolin
voita

Kuullota voissa ensin puolikas fenkoli pienittynä. Lisää sitten muut kasvikset ja valmista kuten peruskeitto. Höylää toisesta fenkolin puolikkaasta mandoliinilla ohuita lastuja. Säästä fenkolin vihreät versot ja ripottele niitä fenkolilastujen kanssa keiton päälle. Tämä on vähän kesäinen.

En äkkiseltään löytänyt kuva-arkistoistani yhtäkään kuvaa kukkakaalikeitosta. Vaikka me syödään sitä jatkuvasti. Heitin tähän nyt sitten vaan jonkun kuvan soseutetusta keitosta. Paras bloggaaja ikinä.

torstai 13. lokakuuta 2016

Vegaaninen One pot Härkiksestä

One pot-ruoat ovat tiskaajan unelma. Nimensä mukaisesti kun tarvitaan vain yksi pata (kattilakin käy!). One pot on myös mun suosikki ruoanlaitossa. Tykkään kyllä hifistellä ja piipertää, mutta joskus on ihan parasta kun voi vaan napata kaikki ainekset yhteen ja samaan ja siellähän kypsyvät.

Mä olen ollut vähän sormi suussa näiden kaikkien lihankorvikkeiden kanssa, että mitä niistä nyt sitten lähtisi tekemään. Härkiksestä kuitenkin olin saman tien sillä linjalla, että siitä tehdään one potia. Meillä on kyllä tehty one poteja niin lihan kanssa kuin vegenäkin. Meidän sekasyövälle miesväestölle nämä uudet raaka-aineet kannattaa kuitenkin sisäänajaa aina tuttua kautta. Eli härkiksestä tehtiin samantyyppinen one pot, kuin on tehty jauhelihasta. Mulla on mietinnässä pari muutakin one potia härkiksestä, mutta voi olla että lihattoman lokakuun matkaan eivät nyt tällä kertaa kerkiä. Katsotaan.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin tätä ateriaa varten tarvitset kaksi astiaa. Mutta varsinainen kypsennys tapahtuu yhdessä eli venytetään vähän rajoja, on tämä one pot.

One potiin härkiksestä tarvitset:
yhden sipulin
yhden valkosipulinkynnen
pari ruokalusikallista öljyä
paseerattua tomaattia ison paketillisen esim. mutti (ne on jotain vajaa 400 grammaisia kooltaan)
2 tl suolaa
lorauksen punaviiniä tai rkl:n punaviinietikkaa
2 tl inkkarisokeria
kuivattua chiliä
pippuria

Marinointiin:
muutama rkl öljyä
paketillisen härkistä
kuivattua sipulia
valkosipulisuolaa
teelusikallisen jeeraa
puoli tl kanelia
2 rkl tuoretta minttua

200 g spagettia
tuoretta persiljaa
kirsikkatomaatteja

Sekoita kulhon pohjalla öljyä (saa laittaa ihan reippaasti, useampi rkl. Öljyn tai voin käyttöä ei kannata pihistellä kun tekee kasvisruokaa. Niitä kun ei nimittäin ole luontaisesti mukana, huomaat eron maussa), kuivattu sipuli, valkosipulisuola, jeera, kaneli ja tuore minttu. Nakkaa perään härkis ja sekoita hyvin. Jätä maustumaan.

Valitse pata, kasari tai kattila jossa teet ruoan. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna pari rkl öljyä padassa ja kuullottele siellä sipuleita hetki miedolla lämmöllä. Lisää paseerattu tomaatti, punkku tai punaviinietikka, sokeri, kuivattu chili, pippuri ja suola. Sekoita ja jätä porisemaan miedolla lämmöllä kannen alle. Mitä pidempään annat hautua, sen parempaa kastiketta tulee. Maista onko suola ja muut härpäkkeet kohdillaan. Lisää maustettu härkis kastikkeen sekaan ja anna kuumentua muutama minuutti.

Lisää kattilaan 5dl kiehuvaa vettä. Pätki spagetteja pienemmäksi ja laita ne myös pataan. Sekoita varovasti muutaman kerran kypsennyksen aikana, jotta spagetit ei jämähdä toisiinsa kiinni. Lisää vettä tarvittaessa, sekä härkis että spagetti imee nestettä reippaasti. Valmista on kun spagetti on lähes kypsää. Silppua päälle persiljaa ja kirsikkatomaatteja. Valmis!

Tämä sekamelska uppoaa eritoten lapsille

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Blinit

Blinit!! Aaaah... kuola alkoi välittömästi valumaan.

Mulla on eräs rakas hyvä ystävä, jonka kanssa meillä on perinteenä käydä alkuvuodesta jossakin blineillä, sekä pitää vielä erikseen blini-ilta jomman kumman kotona. Kun mennään johonkin niin ollaan ihan kaksin mutta kotiblineissä meitä on aina kummankin perhe kasassa. Toivon että tämä perinne jatkuu vielä silloinkin, kun meidän lapset on jo aikuisia. Mä nimittäin miellän blinit nimenomaan seurusteluruokana.

Mä olen omat blinini tehnyt aina oikeaoppisesti tattarijauhoihin. Lisäksi käytän taikinassa olutta. Ihan "oikeita" blinejähän nämä ei ole mutta sillä nimellä ne meillä kuitenkin kulkee. Reseptin olen julkaissut jo joskus aiemminkin, eli klik-klik täältä löytyy.

Blinit on meillä myös perinteinen joulupäivän ruoka. Joulun kalat ja mädit saa hyvin tuhottua blinien kanssa ja aika moni muukin joulun ruoka sopii blinien kaveriksi. Ylipäätään meillä on blinien kanssa ollut aina tarjolla hyvin perinteiset täytteet. Ne mitä jokainen blinien kohdalla ajatteleekin. Nyt kuitenkin haastoin itseni miettimään blinit pelkillä vegevaihtoehtoisilla täytteillä. Näin saatiin blinit mukaan myös lihattomaan lokakuuhun.

Jos haluttaa saada mätiä bliniensä päälle, mutta haluaa täytteensä vegeinä, niin kaupassa on myytävänä Cavi-art nimistä "mätiä" joka valmistetaan merilevästä. Mä en ole tuota koskaan itse maistanut joten en tiedä onko se hitti vai huti. Pitääpä yrittää joskus muistaa ostaa ja kokeilla. Mutta noin niinkuin vinkiksi.

Aika moni blinien kylkiäinen on vegevaihtoehto jo valmiiksi. Sitä ei vaan välttämättä tule mietittyä. Esimerkiksi sienisalaatti on vegeperäinen ja oikein perinteinen täyte blineille. Tsatsiki sopii myös blinien kanssa mutta on senverran voimakkaan makuinen, että on hyvä olla tarjolla myös jotain muutakin neutraalimpaa. Jos ei halua mitään niin voimakkaan makuista, kuin tsatsiki on niin esimerkiksi kurkkukaviaari on hyvä vaihtoehto.

Blinit voisi varmasti valmistaa myös vegaanisina mutta siihen mä olen vetänyt rajan. Smetana nimittäin kuuluu niin voimakkaasti mun blinipöytään, että siitä en ole vielä valmis luopumaan. Läiskin sitä blineille sellaisenaan, mutta teen siitä myös omia täytteitä. Yksi suosikeistani on GreenWomanilta bongattu, johon tulee smetanaa, kukkakaalia, paprikajauhetta, suolaa ja valkosipulia. Tosin nyt kun oikein muistelen niin voi olla että GW teki omansa creme fraicheen. No ihan sama, minä teen smetanaan. Irroittele kukkakaalin nuput ja pilko ne oikein pieneksi. Silppua valkosipuli silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Nam, nam ja nam!!!!

Smetanapohjaista on myös seuraava; sekoita smetanan kanssa hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja puolisen desiä, punasipulisilppua, hienonnettua basilikaa ja mustapippuria. Ja eikun blinien päälle.

Makumaailmaltaan mädin tilalle sopii erittäin hyvin myös punajuuri. Istuu todella kivasti smetanan ja punasipulin kanssa. Mutkat suoriksi oikova tyytyy purkkiin valmiiksi säilöttyyn, martta säilöö omat punajuurensa. Miten vaan käy!

Mun ehdoton suosikki vegetäytteistä blinien kanssa on Maku-lehdestä bongattu belugalinssisalaatti. Se sopii blinien päälle aivan täydellisesti. Belugalinssit oli mulle vähän vieraampi, mutta ne on muotoutuneet yhdeksi mun suosikkilinsseistä. Maku on ihanan pähkinäinen ja beluga on erinomainen täyte salaateissa.

Belugalinssisalaattiin tarvitset:
2,5 dl belugalinssejä
yhden punasipulin
1 tl voita tai öljyä
0,5 tl sinapinsiemeniä
0,5 tl kuminaa
0,5 tl korianterinsiemeniä
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
yhden rkl:n sitruunamehua
100g fetajuustoa

Huuhtele belugalinssit ja keitä ne kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna voi tai öljy pannulla. Lisää sipuli ja mausteet. Kuumenna sekoitellen kunnes sipulit ovat kuullottuneet.
Valuta linssit hyvin ja kumoa ne kulhoon. Sekoita joukkoon sitruunamehu sekä sipuli-mausteseos. Peitä kulho ja anna maustua kunnes linssit ovat jäähtyneet. Juuri ennen tarjoilua lisää joukkoon murusteltu feta.

Kuvassa viime tammikuun blinitarjoilut. Etualalla olevan blinin päällä belugalinssisalaattia.