maanantai 31. lokakuuta 2016

Lihaton lokakuu; sum it up

Jauhetaanpa vielä hetki lihattomasta lokakuusta ja tehdään pieni yhteenveto.

Otin tänä vuonna lihattoman lokakuun täällä blogin puolella vähän vakavammin. Ja itseasiassa kyllä se ylettyi blogin ulkopuolellekin, senverran tuli käytettyä perhettä koekaniineina. Mietin ihan tosissani meidän lihankäyttöä ja sitä, minkä verran meillä lihaa syödään. Kaksikkohan syö joka päivä koulussa (pääsääntöisesti lihaa) ja Kolmas päiväkodissa niinä päivinä kun hoitopäivä on. Me kuljetetaan Siipan kanssa eväät töihin eli pystytään vaikuttamaan paljon siihen mitä syödään.

Mä en ole koskaan ollut huolissani lasten proteiinintarpeesta.  Tai b-vitamiinista. Kun he syövät koulussa ja päivähoidossa lihaa, he saavat aivan varmasti sen viikoittaisen lihasuosituksen verran kodin ulkopuolelta. Ollaankin pyritty kotosalla syömään pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta toki petrattavaa olisi meilläkin. Kuitenkin, musta tässäkin joku tasapaino on se mielekkäin reitti. Että tekee sen minkä pystyy ja vähäkin on parempi kuin ei ollenkaan. Baby steps. Kasvisruokaa meillä on syöty kuitenkin enempi vähempi aina, joten kovin uutta se ei perheelle ole. He syövät, joskus narinaa on enempi ja joskus vähempi.

Tuossa muutama vuosi sitten mä jätin joksikin aikaa maitotuotteet kokonaan pois ruokavaliostani. Voin silloin todella hyvin. Mutta silloin ei vielä ollut niin hyvin tarjolla kasviperäisiä vaihtoehtoja kuin nykyään on, varsinkin kun en tykkää soijapohjaisista hommeleista. Muita kasviperäisiä vaihtoehtoja oli silloin vielä tosi vähän. Ja nekin vähät piti aina hakea Ruohonjuuresta tms. kaupasta. Esimerkiksi hyviä kahvimaitoja ei vaan löytynyt. Niitä ei vielä ollut. Oma mukavuudenhalu ajoi silloin takaisin eläinperäisten maitotuotteiden käyttäjäksi. Joka on tuntunut omassa olossa kaikenaikaa. Mä olen vuosikausia kärsinyt epämääräisistä nivelkivuista. Ja sellaisesta oudosta ruoansulatuksellisesta nuutuneisuudesta. Kun juo maitoa, tuntuu että vatsaan ja suolistoon valuisi akkuhappoa. Oireet ei kuitenkaan täsmää mihinkään allergioihin tai muihin ja pieniä määriä esim. juustoa siedän ihan hyvin.

Tänä vuonna päätin spontaanisti kokeilla lihattoman lokakuun myös maidottomana. Tai siis, kasviperäisiä maitotuotteita käyttäen. Ihan täysin ehdoton en ole ollut, jos jokin on ollut vaikea korvata niin sitten on menty vanhalla kaavalla. Mutta kokonaisuutena pyrin korvaamaan ne isoimmat jutut ruokavaliosta kasviperäisillä maitotuotteilla. Ja voi hyvää päivää mikä ero on omassa voinnissa. Maha toki ei enää tunnu ydinvoimalalta mutta suurin ero tuntuu juurikin nivelissä. Ei särje, ei ole jähmeä olo. Tuntuu siltä että tällä systeemillä myös jatketaan. Mahaongelmia on muistakin syömisistä satunnaisesti, oon huomannut että esimerkiksi vehnäjauho ja valkosipuli on ihan järjettömän huono yhdistelmä. Mutta toistaiseksi tuntuu että maidon radikaali vähentäminen on riittänyt ja muiden vaivojen kanssa pärjää. Maidottomuus on riittävä apu mulle.

Mulle on ollut todella posiviitinen yllätys huomata miten laajasti nykyään on vaihtoehtoja. Ihan normaalissa ruokakaupassa. Ei tarvitse enää juosta erilaisia erikoiskauppoja läpi löytääkseen vaihtoehtoja tai korvaavia tuotteita. Mä ainakin koen että vaikka miten olisi halua, niin ei onnistu jos toteutus tökkii siihen että tuote löytyy ehkä neljännestä kaupasta josta sitä haen. Mulla ei ole aikaa eikä energiaa liian hankalaan. Ei ole aina kohtuutonta haluta helppoa.

Mä rakastan juustoja mutta olen jättänyt ne nyt pääsääntöisesti sellaisiin herkutteluhetkiin. En ole syönyt juustoa enää päivittäin, hyvä jos edes viikoittain. Hyvää kasviperäistä korvaajaa en ole löytänyt mutta en oikeastaan koe että tarvitsisikaan. Kun kyse on herkkuhetkistä niin olkoon tavallisesta maidosta peräisin olevaa. Suklaa on toinen, jota en ole mitenkään aktiivisesti yrittänyt korvata. Siitä kyllä löytyy ihan älyttömän hyviä vegaanisiakin vaihtoehtoja, jotka siis ovat maidottomia. Mutta en ole tähtäämässä vegaaniksi joten tämä tasapaino saa nyt olla se mun tapa.

Mä kammoan kaikkea fanaattista saarnaamista syömisten suhteen. Ja myönnän että sellainen olo mulla on ollut esimerkiksi vegaaneista. Ehkä se johtuu siitä että vegaanisen ruokavalion takana on useimmiten eettisyys, joka on kuitenkin melko vaikea keissi. Koska puhutaan asioista, joihin on vaikea suhtautua neutraalisti vaan useimmiten mylvitään ääripäissä. Toisaalta, nyt kun vegaanisia ruokia on kokeillut itsekin, ymmärtää ehkä paremmin sitä mylvintääkin. Ei kaikki vegaanit mölise eettisyydestä, vaan siitä miten hyvää ja helppoa vegaaninen ruoka on. Ja nyt kun sen on huomannut itsekin niin tajuaa eri tavalla.

Vegaania tai vegetaristia musta ei varmasti saa mutta oli hyvä huomata että tässä kotikeittiössä on kyllä verrattain helppo toteuttaa täysin kasviperäistä ruokavaliota. Vaihtoehtoja on nykyään niin runsaasti tarjolla. Eikä se ollut yhtään niin vaikeaa kuin alunperin ajattelin. Uskon että vegaaniset ruoat jää osaksi meidän ruokaympyrää jatkossakin. Niin hyviä kokemuksia lokakuun aika saatiin. Ulkona syödessä en edes yrittänyt valita vegaanista vaihtoehtoa. Niin pitkälle en halunnut kokeilua laajentaa. Ehkä ensi vuonna?

Hesarissa oli juttua muutama päivä sitten siitä, että ruokahifistely on elitismiä. Kirjoittaja lähestyi asiaa vähän eri näkökulmasta, mutta mäkin olin ajatellut blogata vähän vastaavasta aiheesta. Nimittäin nyt kun lokakuun aikana pyrki etsimään mahdollisimman monelle asialle kasviperäisen vaihtoehdon, mulla heräsi väkisinkin ajatus että miten elitististä se on että meillä on varaa valita. Että meillä on vaihtoehtoja joista me voidaan napata se meidän näkövinkkelistä eettisin. Ei ole kyse vain siitä että me syötäisiin jotta ei olisi nälkä, vaan me voidaan ihan oikeasti myös hifistellä. Vatsat täynnä. Ja jos me ei jostain tykätä niin aivan varmasti löytyy korvaaja. Voi nirsoilla eikä tarvitse olla nälkäisenä.

Kaikkialla ei voi valita että otanko tähän kahviini nyt kasvi- vai eläinperäistä maitoa. Mua mietitytti lokakuun aikana useammankin kerran että onko ne valinnat aina eettisiä vai nimenomaan elitistisiä? Onko ne valinnat jotain, jotka ajaa maailman köyhintä ja rikkainta osaa vielä kauemmas toisistaan? Ja onko kyse vain siitä oman sädekehän kiillottamisesta vai ajatellaanko isompaa kuvaa? Vastavuoroisesti kyllä ajattelen että se on nimenomaan meidän hyväosaisten, joilla on se vara valita, homma ratkoa miten maailmassa riittäisi ruoka jokaiselle. Ja yhtenä ratkaisuna on varmasti se, että valitsee useammin sen kasvisvaihtoehdon.

Lokakuun aikana löytyi myös useampikin suosikki kasviperäisistä vaihtoehdoista. Jokapaikassa tunnutaan rummuttavan iKaffeeta kasviperäiseksi kahvimaidoksi, mutta mun täytyy kyllä sanoa että mun mielestä Blue Diamondin mantelimaitoinen Barista blend on paljon parempi. Maku on parempi, koostumus on parempi ja se nyt vaan on musta parempi. Miinuksena hankalahko saatavuus. Ja tietty hinta. Mä ylipäätään tykkään mantelimaidosta enempi kuin riisimaidosta joten ehkäpä tämä mieltymys johtuu siitä.

Muita hyviä kasviperäisiä vaihtoehtoja oli kaurafraiche creme fraichen tilalle, kaura- tai manteli kermat ruoanlaitossa sekä Oatlyn palkkarit urheilun jälkeen. Kaikissa ei hinta onneksi ole enää pilvissä mutta toki osa tuotteista on kalliimpia kuin eläinperäiset. Härkistä ja nyhtökauraa olenkin jo hehkuttanut, ne oli myös ehdottoman positiivisia kokeiluja.

Jos nyt jotain hankaluutta pitäisi hakea tästä kokeilusta, niin ehkä se että ei ole olemassa yhtä kasviperäistä maitoa joka kävisi kaikkeen. Kahvimaito on oltava erikseen, puuroon tai kaakaoon ei sovi kaikki, toiset sopii paremmin esimerkiksi muussiin ja pannaria tai lettuja ei voi tehdä mistä vaan kasviperäisestä maidosta. Parhaimmillaan meillä on jääkaapissa kolmea eri kasviperäistä maitoa. Nämä selviää vaan kokeilemalla eli ei ehkä ihmekään jos välillä tuntui vähän hifistelyltä. Omat suosikit kuitenkin löytyi joten nyt on helppo jatkaa.

Paljonhan tästä saisi kirjoitettua asiaa vielä pidemmältikin, mutta jätetään jotain mietteitä myös ensi vuoden lokakuulle..

2 kommenttia:

  1. Minä olen kovasti kiinnostuneena seurannut näitä lihattoman lokakuun reseptejäsi. Kiitos niistä!

    Meillä eletään edelleen sellaista vaihetta, että yritän lisätä kasvisten osuutta ruuassa. Lapset pistävät kovasti vastaan. Parhaiten toimisi soijarouhe ja muut soijatuotteet, mutta kun olen niille itse allerginen niin en viitsi alkaa muulle perheelle kokkaamaan niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos on kiinnostanut :) ole hyvä!

      Meillä lapset on parhaiten saanut syömään kasviksia salaattien kautta. Teinit jopa tekevät itselleen välillä salaatteja tai valitsevat esimerkiksi ravintolassa jonkun ruokaisan salaatin. Kotona tykkäävät jos salaattiin on esimerkiksi salaatinkastiketta valittavana.

      Kasvikset ruoassa taas sitten... pakko myöntää että vuosien ja vuosien tasaisen tyrkyttämisen jälkeen meillä kuulee silloin tällöin jopa näitä "onpa hyvää"-lauseita. Eli uskon että makuaisti ja ylipäätään makumaailma on kehittynyt. Mulla on vähän mutu että monesti lasten nirsoillessa lähdetään vähän siihen helppoon suuntaan että tehdään sitten vaan niitä ruokia, joita lapset takuuvarmasti syövät. Joka toki on ihan ok silloin tällöin, mutta eihän se makumaailma voi ikinä kasvaa jos vaihtoehtoja ei tarjoa. Ja vaikka se ruoka ei aina maistuisi niin sitä esimerkkiä näkevät joka ikisellä aterialla. Eihän nämä helppoja juttuja ole ja nirsoja lapsia on ollut täälläkin mutta... ajan kanssa.

      Soijatuotteet on musta jotain ihan kamalaa. Maku on kamalan läpitunkeva ja mulla tulee maha kipeäksi. Onneksi nykyään on vaihtoehtoja. Ootko kokeillut quornia? Löytyy pakastealtaista. Se on musta vähän soijarouheen tyyppinen mutta parempi.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?