maanantai 3. lokakuuta 2016

Lukuhaaste: Fintiaanien mailla

42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja

Noniin koitetaanpas saada lukuhaastettakin eteenpäin ja blogiin muutakin kuin ruokaa. Lihaton lokakuu tulee varmasti täyttämään blogin isolta osin koko kuun, mutta yritän ainakin kirjuutella muutakin.

Mielikuvituksen puutteesta minua ei voi ainakaan syyttää, nyt on nimittäin vedetty mutkat todella suoriksi. Halusin tämän kirjan ehdottomasti mukaan lukuhaasteeseen, vaan kun kohdat meinaa loppua kesken. Ei ole oikein vaihtoehtoja jäljellä. Vaikka tässä kirjassa ei nyt suoranaisesti sodita, käsittelee se kuitenkin paljon teemoja joita sodassa tulee eteen. Syrjityt vähemmistökansat joutuvat kohtaamaan samantyyppistä kärsimystä ja puutetta samalla tavalla kuin sodan jaloista paenneet. Ja jos tarkkoja ollaan niin onhan Yhdysvallat ollut sodassa 2000-luvulla että ehkä tämä nyt ei ihan hakuammuntaa ollut. Blaablaa ja seliseli.

Kirja kertoo fintiaaneista, jotka ovat siis amerikansuomalaisten ja intiaanien jälkeläisiä. Vähemmistö vähemmistön sisällä. Tuntematon kansa sekä jenkeissä että täällä meillä Suomessa. Sana fintiaani on aika moniulotteinen. Toisille se on identiteettiä kuvaava, toisille vastenmielinen. Mä nyt käytän sitä kuitenkin tässä, koska kirjan nimikin sanan sisältää.

Fintiaaneja on ollut jo 1600-luvulta lähtien. Mä en ollut kuitenkaan heistä kuullut koskaan ennen, en ennenkuin kuulin tästä kirjasta. Fintiaanit eivät ole yhtenäinen eikä tilastoissa huomioitu etninen ryhmä. Siksi he ovatkin tuntemattomia. Ja tämä oli huomioitu tosi kivasti kirjaa tehtäessä. Heihin pureudutaan todella monelta näkökantilta. Tämän kirjan eteen on nähty todella paljon vaivaa ja tehty hidasta työtä jotta on saavutettu edes jonkinmoinen luottamus. Pakko huikata tähän muuten kirjassa esiintynyt nippelitieto; tunnetuin amerikansuomalainen poliitikko on ollut nimenomaan fintiaani. Vuoden 2012 pressan vaaleissa vihreiden varapresidenttiehdokkaana ollut Cheri Honkala.

Suomalainen kulttuurihan on meille suhteellisen tuttu. Amerikansuomalainenkin kulttuuri tarjoaa tarttumapintaa. Mutta intiaanien kulttuuri onkin sitten vähän vieraampaa. Kirjassa käydäänkin läpi paljon nimenomaan intiaanikulttuuria. Pohdintaa ja infoa tarjotaan kompaktissa paketissa, paljon tulee ihan uutta tietoa ja paljon vanhan kertausta. Pureudutaan syvälle siihen, millaista on elää syrjittynä alkuperäiskansan jäsenenä nykyajassa. Voiko sanaa intiaani edes käyttää? Millaista on ollut kasvaa reservaatissa, millainen taakka historian mukana tulee. Mitkä ovat ne nykypäivän ongelmat?

Kirja kartoittaa myös alkuperäiskansojen ongelmia ja selittää niitä auki. Ongelmathan on yllättävän samankaltaisia, puhutaan mistä maanosasta tahansa. Jokainen syrjityn alkuperäiskansan jäsen, huolimatta missäpäin maailmaa asuu, tunnistanee historiallisen trauman joka on syntynyt kun kulttuuri on kielletty ja maa ryöstetty. Suomesta vastaavaa on kokeneet saamelaiset ja esimerkiksi Venäjällä suomalais-ugrilaiset kansat. Jollakin tavalla järkyttävää miten globaalisti samankaltainen ilmiö on kyseessä.

Mutta mitäs sitten kun kaksi vähemmistökansaa yhdistyy ja syntyy tosiaan vähemmistö vähemmistön sisälle? Fintiaanit oli ja on monen muunkin kahden vähemmistön sekoituksen tapaan halveksittuja molemmissa kulttuureissa. He eivät asetu oikein kumpaankaan ryhmään. Vaatii paljon itsensä hyväksyntää löytää kummastakin kulttuurista ne parhaat puolet sekä ne seikat, jotka on osa sitä omaa identiteettiä. Toiset ongelmat seuraavat perässä sukupolvesta toiseen. Kirjaa lukiessa ymmärtää hyvin miksi intiaanit ja amerikansuomalaiset ovat kokeneet tietyntyyppistä hengenheimoutta.

Intiaaneihin liitetään paljon negatiivisia stereotypioita. Heitä pidetään laiskoina ja myöhästelijöinä. Epäluotettavina juoppoina. Jenkeissä ei kouluissa juurikaan opeteta alkuperäisväestön historiasta, ainakaan intiaanien kokemasta joukkotuhosta ei oppikirjoista löydy mainintaa. Voi vaan kuvitella miltä tämä tuntuu alkuperäiskansan juuria omaavien nuorien mielessä. Tietyllä tapaa varmasti vaikea motivoitua opiskelemaan. Kolonialismin ja alistamisen juuret ylettyvät tähän päivään asti. Ja yhä edelleen intiaanien tapoja ja kulttuuria yritetään karsia pois esimerkiksi koulumaailmassa.

Kirja tarjosi paljon ihan uuttakin tietoa. Mä en esimerkiksi tiennyt että aiemmin, vielä 70-luvulla, intiaanilapsia vietiin väkisin sisäoppilaitoksiin. Omaa kieltään ei saanut puhua ja intiaanikulttuuri pyrittiin kitkemään lapsista kaikin tavoin. Pojilta leikattiin pitkät hiukset, joka oli erittäin traumatisoivaa sillä soturin elinvoiman katsotaan olevan nimenomaan hiuksissa. Lapset eivät saaneet pitää yhteyttä kotiin, joka tämäkin oli erityisen traumatisoivaa varsinkin pienille lapsille. Nämä sisäoppilaitokset olivat reservaattien ulkopuolella olevia keskityslaitoksia joissa lapsista tuli valtion omaisuutta. Fintiaanit välttyivät useimmiten näiltä sisäoppilaitoksilta koska heillä toinen vanhemmista oli valkoinen. Silti hekin kokevat tärkeäksi että näistä sisäoppilaitoksista puhutaan. Tutkimukset ovat paljastaneet että näissä sisäoppilaitoksissa on tapahtunut satoja lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä, pahoinpitelyitä, lapsityövoiman käyttöä sekä henkistä väkivaltaa.

Kirjan tekijöillä oli omat intressinsä sille, miksi tämä kirja on kirjoitettu. En nyt pureudu niihin vaan jätän sen äänen kirjan kirjoittajille. Lue itse. Tämä oli ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista tietokirjoista. Todella hieno ja mielenkiintoinen teos vaietusta ja vaikeastakin aiheesta. Omaan hyllyyn, kiitos!

Lukuhaaste täällä

2 kommenttia:

  1. kirjaston jonossa vuoronumerolla 8. *huokaus* vielä täytyy jokin aikaa odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan ehdottomasti odottamisen arvoinen :) Mulla on käynyt nyt jotenkin näiden uutuuksien kanssa hyvä munkki. Oon saanut varattua aika monia uusia helmiä niin että ei ole ollut mikään järkyttävän pituinen odotusaika. Tosin miinuspuolena se että niitä on tuolla nyt sitten odottamassa ihan hullu määrä ja en ymmärrä missä välissä saan kaiken luettua. Niitä kun ei varmasti saa uusittua. Ja tuntuu että yritän muutenkin maanisesti lukea uutuuksia ennen kirjamessuja niin monta kuin ehdin :) Työ ja perhe häiritsee vakavasti potentiaalista lukuaikaa ;)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?