perjantai 25. marraskuuta 2016

Avaruussynttärit

Meillä vietettiin tuossa kuun alussa Kolmosen synttäreitä avaruusteemalla. Mä en itseasiassa ihan hirveästi lämpeä teemasynttäreille, mutta toisaalta on sitä touhua ihan hauskaa kuroa vähän jonkun aiheen ympärille. Kun kerran juhlitaan. Tosin mä vedän rajan kyllä kaiken maailman Autoihin tai Pipsa Possuun ja Frozeneihin. Kiimaillaan niitä sitten muuten mutta ei synttäreiden teemana.

Ohjelmaa mä en myöskään suostu järjestämään mutta koristelut ja syötävät voidaan kehitellä aiheen ympärille. Siinä on toistaiseksi ohjelmaa ihan riittävästi että kakarat heiluu sokerihumalassa pari tuntia. Instan puolella vilauttelinkin jo kuvia mutta ajattelin tehdä touhusta nyt vielä blogipostauksenkin. Pinterestistä löytyi kyllä vinkkiä ja ideoita, mutta koska mä halusin päästä tosi helpolla (ja halvalla), sai omaakin mielikuvitusta rassata jonkun verran. Mun mielestä googlatessa löytyi yllättävän vähän sellaisia helposti toteutettavia juttuja. Eli jos joku muukin kehittää synttäreitä avaruuden ympärille, niin tässä vinkkinä meidän jutut.

Kolmas ilmoitti jo kauan ennen juhlia että kakkua hän ei sitten halua. En tiedä mistä tämä kakkukielteisyys, mutta kun päivästä toiseen tyyppi hoki samaa laulua, totesin että ollaan sitten kakutta. Ja oikeastaan sepä olikin mulle vaan helpoke. Mietiskelin jo kaavoja rakettikakulle mutta koska en sinänsä ole mikään oman elämäni Koko Suomi leipoo niin parempi näin. Sen sijaan juhlakalu lämpesi muffinsseille. Pinterest vinkkasi maapallomuffinsseista, jotka sitten toteutin oman mieleni mukaisesti.

Ihan perusmuffaritaikina pistetään puoliksi.
Toinen puoli värjätään vihreäksi ja toinen
siniseksi. Ja sitten vaan kuppeihin sekaisin
vuorotellen. Jos osaa tehdä muffinsseja,
osaa tehdä nämä.
Lopputulos tässä. Itse muffinssi on siis maapallo ja kuorrutus
taivasta. Jos oikein olisi halunnut hifistellä niin puolet
kuorrutteesta olisi kannattanut jättää valkoiseksi ja napata
pursotuspussiin sinistä ja valkoista kermavaahtoa sekaisin,
jolloin näyttäisi vielä enemmän taivaalta. Mutta
keksin touhun vasta siinä vaiheessa kun jo ripottelin noita
tähtiä pinnalle.


























Muffinssit olivat just sopiva kakunkorvike eikä niitä jäänyt älyttömästi yli vieraiden jäljiltä. Helpon ja halvan lisäksi myös se nimittäin oli mun toive. Että syömisiä ei jäisi aivan tolkuttomasti yli. Meillä oli mietinnässä mm. voileipäkakku ja oikeastaan jälkikäteen todettuna olisi sille riittänyt kysyntääkin. Näköjään suolaisia syötäviä ei ikinä voi olla liikaa. Mutta mietintävaiheessa ajateltiin että se olisi liikaa.

Riisisuklaa on helppo tehdä ja se uppoaa sekä aikuisiin että lapsiin. Nämä murkulat saivat pintaansa suihkauksen pronssinväristä elintarvikesprayta ja voilá, niistä tuli meteoriitteja!
Tällä kertaa meidän vieraissa ei ollut kuin pähkinäallergikkoja ja yksi kasvissyöjä. Yritin mietiskellä kaikki syötävät sen mukaan, että ne on helppo muuttaa myös erityisruokavalioihin sopivaksi. Mutta tällä kertaa en tehnyt kaikkea gluteenittomana ja vegenä, kuten aiemmin. Koska halusin päästä helpolla. Oman maitorajoittuneisuudenkin unohdin ja totesin että ollaan sitten kipeinä pari päivää.

Paahdetut mantelit upposi parhaiten aikuisille. Ne on oikeasti tosi hyviä ja sai helposti ängettyä mukaan teemaan. Ja ohjehan niihin löytyy täältä

Suolaiset tarjottavat on mun lempparit. Vaikka rakastan makeaa niin jostain syystä vuosi vuodelta ne maistuu vähempi ja vähempi. Koska kuitenkin vieraaksi oli tulossa melkolailla lapsia, piti suolaisetkin miettiä sen mukaan että ne maistuu myös kohderyhmälle. Kolmosella oli siinä synttäreiden tienoilla joku nirsoiluvaihe taas päällä joten se rajoitti entisestään. Mietinnässä oli kaikenmaailman raketti-vartaita ja tähdenlentoja ja ties mitä, mutta päädyttiin loppupeleissä sitten voileipiin, jotka olin leikannut tähden mallisiksi sekä pieniin valmispizzoihin jotka nimettiin ufoiksi. Ja kaikki meni! Pizzaa olisi saanut olla itseasiassa enemmänkin...

Tähtivoileivissä täytteenä kinkku ja cheddar-koskenlaskija,
vegeversioissa kinkun tilalla tomaatti
Pizzoista oli vain lihaversio.
Tiedän että näitä myydään mozzarellanakin,
mutta ei löydetty niitä tarjolle tällä kertaa.























Aiempina vuosina mä olen tehnyt vain synttärikakun jonkun teeman mukaisesti ja muut tarjottavat sitten sen mukaan mikä huvitti. Mutta nyt kun survoi suurimman osan tarjottavistakin koko idean alle niin eipä tämä mahdoton homma ollut. Kunhan piti tietynlaiset realiteetit mielessä sekä sen, mitä oikeasti osaa tehdä ja mitä ei. Tarjolla oli myös ne perinteiset sipsit ja namit. Haaveilin myös kaikenmaailman hedelmähommista mutta nyt tällä kertaa ei jaksanut askarrella. Ei niitä vuosi sittenkään kukaan syönyt.

Mokkapalat on kanssa aina hitti. Nämä muuttui linnunradaksi syötävien hopeapallojen ja tähtiströsselin avulla.
Tänne loppuun on hyvä piilottaa lause jos parikin. Nimittäin mä inhoan lastenjuhlia. Voi jumankauta miten mä inhoan niitä! Voin myöntää ihan ääneen että oon ollut todella kiitollinen Tokalle, joka halusi aina viettää synttärinsä ihan vaan perheen parissa. Vaikka yritin vuosikausia tyrkyttää hänelle kaverisynttäreitä ja -juhlia.

Inhoan osittain juhlia lahjapolitiikkansa takia. Pääsääntöisesti meidän lähipiiri aina kysyy mille olisi tarvetta ja se onkin mahtavaa. Mutta, sitten löytyy myös heitä jotka ei kysy. Jotka tuovat lahjoja, joista ajattelevat että saaja tykkää. Tai jotka antavat lahjan lauseella olisin itse halunnut tällaisen lapsena. Vaikka lahjahevosen suuhun ei saisi katsoa niin en häpeile sanoessani että itse arvostan enempi laatua kuin määrää. Mun mielestä itseasiassa lapsia voi totuttaa ihan hyvin siihenkin, että lahjoja ei välttämättä tule. Ei synttärit ole mikään joulu, jolloin nyt ehkä sitä "kiltteyttä" mitataankin sillä että saatko lahjoja. En sano että kiltteys olisi mikään lahjojen mittari mutta ehkä nyt hoksaatte sen punaisen lankani tässä. Synttäreinä tärkeintä on ihmiset sun ympärillä ja muistaa voi muutenkin kuin lahjoin. Se on se mitä mä ajan takaa. Pieni lapsi toki varmasti arvostaa kaikkea mitä saa, koska se hänen kykynsä arvioida esimerkiksi lelujen tarvetta ei vielä toimi ja koska pakettien avaaminen nyt vaan on kivaa. Se on meidän aikuisten homma tehdä se arvio tarpeesta. Ja mun mielestä myös aikuisten homma on kunnioittaa kunkin perheen tarpeita. Musta on jotenkin niin ristiriitaista tämä ihmisten suhtautuminen materiaan. Toiset konmarittaa ja toiset taas kahlaa krääsässä.

On jotenkin tosi inhaa kun nämä tilanteet sitten tapahtuu siinä lahjoja avatessa. Kun ei oikein voi antaa siinä tilanteessa sitä palautetta saatika aiheuttaa lapselle pettymystä. Mutta mitenkä se voi olla niin järjettömän hankalaa ymmärtää että krääsällä tai ylipäätään tavaralla ei osteta lapsen kiintymystä. Ja miksi sitä krääsää, josta on suoraan ilmaistu että pliis ei kiitos, pitää silti tuoda?

Onneksi kaikenkaikkiaan meillä oli ihan superkivat synttärit. Pitänee vaan vuoden päästä alleviivata vielä tarkemmin näitä lahjahommeleita. Vaikka olisi sitten miten niuhoileva kukkahattu.

2 kommenttia:

  1. No toi fucking krääsä. Meillä oma lisänsä ihmiset, jotka tuo leluja joita on nimenomaan pyydetty olemaan tuomatta ja sit nauraa että "tuotiin kun haluttiin nähdä teidän ilme kun lapsi avaa paketin!". Vau. Silleen ihan huippuperuste, meitä voi ärsyttää mieluummin vaikka äänestämällä persuja tai olematta lajittelematta tms.
    Fiilistelin näitä teidän juhlia jo Instassa, oli joku herkuton hetki kotona ja kuolasin epätoivoisesti muffinssien ihanalle kuorrutteelle :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä en vaan ymmärrä tota auktoriteetin yli kävelyä. Tai no ei ehkä auktoriteetin mutta toiveiden. Mikä siinä on se idea? Kenelle siitä tulee hyvä mieli?

      Muffinssien kuorrute oli lastenkin mielestä hitti :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?