tiistai 22. marraskuuta 2016

Fanityttö hekumoi; Gilmore girls palaa!

Marraskuu on aina ollut mulle tärkeä kuukausi. Kaikessa harmaudessaan ja mörönperseilyssään. Isoksi osaksi tietysti mun synttäreiden takia. Muutaman vuoden ajan myös Kolmosen synttäreiden ja isänpäivän takia. Tänä vuonna on kuitenkin vähän toisin. Toki nuo aiemminkin tärkeät jutut on edelleen tärkeitä, mutta tänä vuonna marraskuuta on odotellut ihan eri syistä.

Mä olen sitä ikäkuntaa, joka on kasvanut Frendien parissa. Olin teini-ikäinen kun sarja tuli telkkarista ja muistan yhä edelleen että tiistaisin klo 22.30 liimauduttiin aina maikkarin ääreen. Ja seuraavana päivänä koulussa juteltiin pääsääntöisesti Frendeistä. Se oli eka sarja, josta jotenkin sai omaankin elämään jotain tarttumapintaa. Vaikka tyypit oli vanhempia, elivät metropolissa ja ylipäätään tulivat toisentyyppisistä perhetaustoista. Mutta samoja elämän kiemuroita sitä kipuilee kun kurottelet sinne aikuisuuteen. Huolimatta mistä ja millaisena tulet.

Frendien loputtua tuli vähän ontto olo. Elämästä puuttui jotain. Kirjat on toki aina olleet iso osa mun elämää, mutta ne ei kuitenkaan sitten ole ihan sama. Nekin alkaa ja loppuu mutta se kokonaisuus lukiessa on niin erilainen kuin katsoessa. Yhtä sun toista sarjaa tuli yritettyä mutta mikään ei herättänyt sitä samaa. Kunnes löysin kaverin suosituksesta Gilmore girls-nimisen sarjan. Jäin koukkuun samantien.

Vaikka mä en telkkaria katsokaan mitenkään järisyttävän paljon, multa löytyy ne muutamat jutut joita jaksan tahkota tuntikausia, tuotantokaudesta toiseen. Oon nähnyt Gilmore girlsien kaikki seitsemän tuotantokautta lukuisia kertoja. Se on yksi lämminhenkisimmistä ja luokseenkutsuvista sarjoista jota tiedän. Yksi niistä harvoista, joiden tiedän uppoavan lähes kenelle tahansa. Vauvasta vaariin. En äkkiseltään keksi toista sarjaa joka olisi yhtä ajaton, hauska ja kestävä. Ei tällaisia sarjoja tehdä enää.

Siksi voinkin myöntää itkeneeni ilosta kun kuulin, että Gilmoret valtaa elämäni vielä neljän jakson verran. Odotusaika on ollut todella pitkä, mutta nyt viimein, ihan kohta se on täällä. Sain päähäni tuossa lokakuun alussa että haluan vielä katsoa aiemmilta tuotantokausilta ne kaikki itselleni merkittävät hetket. Kävikin niin että en osannut valita joten katsoin kaikki tuotantokaudet. Kova homma muutamassa viikossa, mutta tulipahan tehtyä. Kiitokset vaan perheelle pitkästä pinnasta!


Tuntuu ihan siltä kuin vanhat ystävät palaisivat kotiin pitkän matkan jälkeen. Valehtelematta tämä on ainoa sarja, jolle olen toivonut jatkoa. Ei se kesken loppunut mutta nimenomaan on jäänyt kutkuttelemaan mitä hahmoille kuuluu. Näitä uusia jaksoja on onneksi palanneet tekemään ne ihan alkuperäiset tekijät. Gilmoren kutos- ja seiskakausi oli mun mielestä aika vaisuja ja tuota viimeisintä kauttahan teki taustoissa eri tyypit kuin aikaisempia. Toivottavasti uusien jaksojen myötä siis palataan jonnekin sinne juurille, mistä se kaikki Gilmore girlsien taika aikanaan alkoi. Sarjan Facebook-sivu on tiputellut jo monen viikon ajan todella kutkuttavia klippejä ja ruokkinut riippuvuuttani. Vaikuttaa todella lupaavalta!

Sehän on jo tiedossa että Lorelein isää näytellyt Edward Herrmann ei sarjassa ole mukana. Näyttelijä kuoli muutama vuosi sitten aivosyöpään eikä häntä ole lähdetty korvaamaan sarjaan. Ja hyvä näin, Richard oli ehdottomasti yksi mun suosikkihahmoista koko sarjassa ja tuntuisi suoranaiselta rienaukselta jos joku muu yritettäisiin sujauttaa Edwardin rakentamaan hahmoon. Toivon että Richardia kuitenkin muistellaan uusissa jaksoissa oikein urakalla, mulla on suoranainen Edward Herrmann-ikävä.


Odotan tosi innolla mitä sarjan lapsihahmoille kuuluu. Heitä näkyi aikanaan sarjassa todella vähän, mutta esimerkiksi Aprilin hahmo olisi oikein potentiaalinen uusia jaksoja ajatellen. Kiinnostuneena odotan myös näkyykö Sookien ja Lanen lapset laisinkaan. Entä G.G?

Monet tv-sarjathan tuppaavat lässähtämään aina vähän loppua kohden. Moni sarja on vain jatkunut ja jatkunut, vaikka kuolinisku on saatu jo monta kautta sitten ja enää sitkutellaan vain henkitoreissa. Vaikka Gilmore girls vähän uuvahti loppua kohden, tykkään kuitenkin siitä ihan viimeisimmästä jaksosta. Ja jännitän nyt todella paljon sitä että mitä jos uudet jaksot ovatkin ihan paskoja? Mä olen aika moneen ystävääni saanut myös tartutettua Gilmore girls-riippuvuuden, joten koen melkeinpä vastuuta siitä että uusien jaksojen on oltava kaiken tämän odotuksen arvoista.

Olen vienyt tämän odotukseni jo siihen pisteeseen, että suunnittelin jo syötäviäkin mitä aion napostella kun katson uusia jaksoja. Lumimantelit ja marsipaani on jo haettuna, Behnfords'ille teen täsmäiskun heti kun saan nämä yövuoroni lusikoitua loppuun. Pizzaa tilataan sitten juuri ennen ja punaviini korkataan alkutunnarin soidessa. Voi, se alkutunnari!! Frendien alkumusan lisäksi myös tämä lähtee ulkomuistista koska vaan.


Joten perjantaina keitän pannullisen hyvää kahvia, asetun sohvalle hyvään asentoon ja toivotan vanhat tutut rakkaat tervetulleiksi pitkästä aikaa. (Toistaiseksi) kaikkien aikojen suosikkikohtaukseni koko sarjasta on muuten tämä. Naurattaa joka kerta. Vielä muutama päivä pitäisi jaksaa odottaa.

Ps. Team Jess!!

4 kommenttia:

  1. Amen. Itse kirjaimellisesti kasvoin sen mukana, sarjan ensiesittämisen aikaan olin kai vuotta nuorempi kuin Rory. Myöhemmin katsoin koko sarjan uudelleen opiskeluaikana. Tykkään hurjasti Aaron Sorkinin käsikirjoitustyylistä, ja Gilmore Girls on sen täydellinen hömppä tyttöversio: jatkuvalla syötöllä nokkelaa hölötystä ja hassuja ihmissuhdesattumuksia. Katsoin sarjaa nuorena yhdessä oman äitini kanssa aina sunnuntai-iltapäivisin.

    Näin jälkikäteen ajateltuna Gilmoren tytöt olivat kasvavan nuoren naisen esikuvina myös vähän ongelmallisia, koska he syövät tauotta donitseja ja ranskalaisia lihomatta ja ilman finnin finniä, vaikka vihaavat liikuntaa. Rory on myös tosiassa aika naivi ja todella etuoikeutettu. Oman voimin oman polkunsa kulkemisessa Lane on huomattavasti parempi esikuva.

    Mutta silti rakastan tätä tv-sarjaa! Puolisoa ei kiinnosta niin yhtään, on pyöritellyt silmiään koko syksyn tästä puhuessani. Mutta hän puolestaan on tavannut Kirkin näyttelijän livenä, pariinkin kertaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla ja mulla on muuten hemmetin samantyyppinen maku monenkin asian suhteen :D muistan tämän todenneeni joskus aiemminkin, jos en ole kommentteihin sitä laittanut niin on tullut ainakin mietittyä.

      Mulla on nyt eka jakso takana noita uusia jaksoja ja voi että... joku tovi piti miettiä että haluanko sittenkään vielä katsoa. Että mitä jos petynkin tosi pahasti. Onneksi pelko oli turha, tykkäsin ihan hurjasti. Ja ainakin eka jakso oli sellainen että kestää monta katselukertaa, teki mieli pistää uusiksi pyörimään heti kun oli loppunut. Tunteiden kirjo veti laidasta laitaan, puolitoistatuntisen aikana tuli sekä itkettyä että huutonaurettua. Richardia muisteltiin, just niinkuin toivoinkin. Tämähän onneksi selvisi kyllä jo traileristakin. En spoilaa mitään mutta senverran tuuletan että ihan mahtavaa, myös Sexy Sebastian eli Sebastian Bach on mukana uusissa jaksoissa!! Olin ihan varma että hän nyt ei ainakaan mukana ole mutta niin vaan on. Ihan mahtavaa!!!!

      GG on aika ristiriitainen sarja. Se on kokonaisuutena jäätävän hyvä, mutta juurikin sellainen valkoisen hyväosaisen ihmisen sarja. Nyt-liitteessä oli muuten aika hyvä kirjoitus aiheesta, en ole kaikesta samaa mieltä kirjoittajan kanssa mutta on tämä silti hyvä artikkeli http://nyt.fi/a1479956856190

      Mä myös rakastan tätä, kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta. Näin aikuisena mietin että katsojalta voikin odottaa hieman kriittistä silmää sarjaa katsoessa. Että kaikkea ei tarvitsekaan niellä. Mutta toki homma on eri jos miettii asiaa kasvuikäisten tai nuorten aikuisten vinkkelistä..

      Ja whaaaat, missä sun mies on päässyt Kirkiä näkemään??? :o

      Poista
    2. Tuo Nyt-liitteen teksti tosiaan joiltain osin uppoaa oikein hyvin. Tosin en itse nyt mitenkään kovin vakavasti osaa ottaa kyseistä sarjaa muutenkaan, se on tarkoitettu viihteeksi ja on viihdyttävä. Silloin lukioikäisenä vaan tuli jälkikäteen ajateltuna liiaksikin pidettyä Roryn elämää unelmien täyttymyksenä, vaikka meikäläisen arjen realismi on siitä kyllä melko kaukana. Vaikka paljon herkkuja syönkin. :D

      Tyyppi on asunut viimeiset Jenkkivuotensa LA:ssa, missä oli pari kertaa tavannut tuon hra Gunnin. Voit kuvitella, kun ensi kertaa kuulin. Hän selitti, että "joo se oli kuulemma ollut pitkään jossain tv-sarjassa.." ja meitsi hyppii tasajalkaa, että no halooooo. :D

      Poista
    3. Sehän siinä muuten itseasiassa on että kivahan näitä on analysoida. Mutta joku raja sillekin on vedettävä. Jos jotain sarjaa tehdään nyt vaikka seitsemänkin kautta niin pikkaisen epäilen kuinka paljon käsikirjoitusporukka on jokaisen jakson ja nyanssin kohdalla jaksanut miettiä sitä yhteiskunnallista puolta. Että mitenkä tämä ja tämä nyt vaikuttaa kehenkin. Ihan mahdotontahan sitä on tehdä sellaista täysin hajutonta ja mautonta.

      Mä olen sitten taas ollut jo senverran vanhempi katsoessani GG:tä että en ole oikein samaistunut kuin ehkä Loreleihin. Ja myöhemmin Sookiehen. Muistelen että ehkä vuonna 2003 tai 2004 katsoin ekan kerran ja sitten se olikin menoa. Mutta olin siis siinä vaiheessa jo kahden lapsen äiti. Tahkoin ne ekat kaudet levyltä, sitten palasin siihen sunnuntai-iltapäivien aikatauluun ja hankin kaudet DVD:nä aina sitä mukaa kun ne ilmestyi. Frendien lisäksi GG on se mitä mä laitan pyörimään kun tekee mieli "katsoa jotain" ja ei osaa tarkemmin eritellä että mitä. Mähän muuten Instan puolelle latasin kuvan eväistä mitä olin hankkinut näitä uusia GG:n jaksoja varten. Jaksoin tasan yhden hampurilaisen, neljä palaa valkosuklaata ja parin sentin siivun marsipaania. Todella amatööriä :D

      Aergh sun miestä :D :D :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?