keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Räpätäti

"Minä oon iso tyttö
Oon isin pieni poika
Minä oon kaikkien kulta
Äiti tykkää minusta
Aikuiset on ihan söpöjä
Haisee vähän tonnikalalle (sanoo näin kaikesta)
Se on muumiäiti (=muumimamma)
Jos ei harjaa hampaita, tulee hammaspeikko
Jos ei nuku päiväunia, tulee nukkupeikko
Missä äitin pippeli on? Oho, äitillä ei ole. Pitää ostaa äitille pippeli.
Ei mitään hätää äiti, nämä on vain karvoja sun jalassa
Ei mitään hätää äiti, se oli vain pieru
En minä kuule mitään, ole hiljaa ja älä puhu
Häpihäppi (=hämähäkki)
Äitin pahvi (=kahvi)
Minä rakastan sinua
Söpö äiti
Ota pokki (=koppi)
Joko se kuumemittari kuumetti minut
Tule auttamaan näitä muroja minun suuhun
Haista vittu"



Kolmas täyttää tänään neljä vuotta. Olen kaikista lapsista kirjoittanut joka vuosi jotakin synttäripäivänä, eikä Kolmas ole poikkeus. Koen kuitenkin että tässä kolmannen ja neljännen ikävuoden aikana mitään isompia ja ihmeempiä juttuja ei ole tapahtunut. Ei samanlaisia kuin vaikka toisen ja kolmannen ikävuoden välillä. Sellaisia joista olen aiempina synttäreinä kirjoittanut. Poika kasvaa ja kehittyy. On tosin yksi juttu, joka on ollut Kolmoselle todella iso juttu kehityksen kannalta. Nimittäin puhuminen. Hän on alkanut puhumaan kunnolla tämän vuoden aikana. Ja kun se sanainen arkku aukeni, ei hiljaisia hetkiä ole juurikaan ollut. Ajattelinkin tämän synttäripostauksen paneutua juurikin Kolmosen puhumiseen ja juttuihin.


Elämä pienen räpätädin kanssa on ihanaa, mutta todella uuvuttavaa. Hän nimittäin ei ole sekuntiakaan hiljaa. Sitä tarinaa tulee nyt ensimmäisen hiljaisen kolmen vuoden edestä. Ja samaan aikaan kun puhuminen alkoi, alkoi myös se loputon kysely. Ja jostain syystä valtaosa kysymyksistä ajoittuu aina siihen kun mä olen ollut yövuorossa. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Nyt onneksi pikkuhiljaa häneltäkin voi kysyä asioita tai pyytää kaivelemaan muistista selityksiä. Tuntuu nimittäin että maailmassa ei voi olla juttuja joita me ei oltaisi yritetty hänelle selittää. Niin paljon kysymyksiä on tämän vuoden aikana tullut.



Päiväkodista on myös pikkuhiljaa alettu saamaan hämmästynyttä palautetta että sehän puhuu??!! Ja tarinaa tulee sielläkin kuulemma niin paljon että välillä joutuu pyytämään että olisitko hetkisen hiljaa. Asiaa kun olisi niin paljon esimerkiksi kesken lukuhetken.
Kolmosella meni aika pitkään että hän rohkaistui puhumaan myös hoidossa eli tämä on ihan mielettömän hyvä juttu. Hän on puheen myötä päässyt osaksi porukkaa ja saanut päiväkodista kavereita. Kivointa hoidossa onkin kuulemma lapset ja leikkiminen.


Kolmas on aina ollut hyvin huumorintajuinen veikko ja tämä on tullut enempi ja enempi esille kun kommunikaatio lisääntyi. Kolmas kutsuu Siippaa toiseksi äidiksi ja mua hoitajaksi. Ei ole kerta eikä ensimmäinen kun jostain päin kuuluu että tulisko joku hoitaja auttamaan. Huumorin lisäksi hän omaa todella hyvät käytöstavat. Kiittää, pyytää kauniisti ja on kohtelias. On toki välillä myös aivan helvetin uhmainen mutta se on vaihe, hyvät tavat toivottavasti pysyviä.

Ihan kaikki kirjaimet eivät vielä tule puhtaasti, mutta kuitenkin senverran selkeästi että sanat ymmärtää. Jonkinverran myös kirjaimet on joskus väärillä paikoilla mutta sekin selvästi karisee koko ajan enempi ja enempi pois ja sanat tulevat ihan oikeassa muodossa.


Kolmas puhuu paljon kirjakielellä tai sitten kymenlaakson murteella. Otatsie, haluutsie. Näitä on aivan hillitön kuunnella. Vaikka elo räpätädin kanssa on välillä raskasta, on tämä puhelu vain ja ainoastaan ehdottoman palkitsevaa. Puheterapiakin loppui tuossa keväällä, joskin se nyt tuntui olevan enempi harmin paikka koska Kolmas tykkäsi siellä käydä. Kyselee vieläkin välillä että josko voitaisiin mennä. Kuvataulut puheentukemiseksi on edelleen esillä, mutta ei niitä ole käytetty enää kuukausiin. Kolmas osaa sanoittaa kaiken mitä hän haluaa sanoa.

Pienin on myös varsinainen rakkauden lähettiläs, ei mene päivääkään etteikö hän kertoisi jokaiselle perheenjäsenelle 58475489739 kertaa miten paljon rakastaa.



Puhumisen myötä tuntuu että myös mielikuvitus on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Ja puheen mukana tuli myös laulu. Kolmas voisi koska tahansa mennä tuuraamaan Fröbelin palikoiden solistia. Koko tuotanto on hallussa. Musiikki on aina ollut pojalle tärkeää ja nyt hän pystyy ilmaisemaan sitä muutenkin kuin tanssimalla.

Kolmas on aina osannut koiranpentumaisuuden, kun jotakin pitäisi pyytää, mutta nyt ilmeiden lisäksi repertuaariin on myös tulleet erilaiset puheen sävyt ja äänenpainot. Kuulisittepa miten vetoavasti hän osaa pyytää, kun jotain oikein tahtoo. Ei kiukuttelemalla, ei vaatimalla, vaan tavalla ja sävyllä joka osuu kohteen jokaiseen soluun niin että ei vaan voi kieltäytyä.

Vaikka olen ehdottoman kiitollinen siitä, että saimme apua puheenkehityksen kanssa ja asiaa tutkittiin, tiesin kaiken aikaa että kyllä se alkaa puhumaan. Sitten kun haluaa. Ja  niinhän siinä kävikin että Kolmas ei juurikaan opetellut, vaan sitten kun aloitti puhumisen, niin hän aloitti sen samantien täysillä. Puhui samantien paljon ja pitkillä lauseilla.



Joku saattoi kiinnittää huomiota tuonne postauksen alussa näkyneeseen haista vittu-heittoon. Kyllä, tämä lentävä lause kuultiin kesällä muutaman viikon ajan. Me ei Siipan kanssa olla mitään ruususuita mutta me ei haistatella. Eli tämä koppi osui nyt tällä kertaa meidän teineihin ja erityisesti Ekaan. Haistattelu onneksi loppui kun siihen ei kiinnitetty ihmeemmin huomiota ja Ekakin siisti suunsa. Oli nimittäin tosi kova pala esikoiselle että se oppi oli häneltä peräisin. Mutta sinänsä pointsit kotiin, muuta vastaavaa kiroilua tai ärräpäitä ei pienimmän suusta olla kuultu. Nyt kun sanon näin niin se on muuttunut varmaan merimieheksi.

Kuvat on kaappauksia mun ja Siipan viesittelyistä. Jos toinen ei ole paikalla niin pitäähän sitä jotenkin kertoa mitä hassua se lapsi taas sanoi. Olen tallettanut niitä omaan puhelimeen pitkin vuotta ja tässä postauksessa näkyy nyt siis osa.

Hyvää syntymäpäivää neljävuotias!

2 kommenttia:

  1. Harmi ku meillä on Kolmannen kanssa nii paljon ikäeroa.
    Voisin mennä noin mahtavan tyypin kanssa vaikka naimisiin,
    varsinkin jos se aina sanois vaan, että "ei mitään hätää, se oli vain pieru" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot vielä liian nuori jotta sua voisi sanoa puumaksi, mutta suunta on ainakin selvä ;) Rentulle terkkuja :P

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?