keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Rocky horror show

Kulthuuria tuli taas nautiskeltua muutama päivä sitten, kun suuntasimme ystävän kanssa Helsingin Kulttuuritalolle katsomaan Rocky Horror Show'ta. Elokuva on silkkaa kultaa ja oon nähnyt sen keskimäärin jotain kymmenensataatoista kertaa. Mutta, lavalla esitettynä kerta oli meille molemmille ensimmäinen. Tai näin muistelen, kaveri korjatkoon jos muistan vaan omat katseluni.

Kyseinen show lähtee rullaamaan ensi vuoden puolella muutaman näytöksen verran sekä Turussa että Tampereella. Ja pakko sanoa että tämä näkyi kokonaisuudessa. Sekä lavastus että miehitys nimittäin olivat helposti siirreltävissä. Mä sinänsä tykkään kun touhu perustuu puhtaasti näyttelemiseen ja pääpaino ei ole esimerkiksi lavasteissa. Mutta mulle jäi kyllä olo että olisin ehkä kaivannut lavastukselta jotain lisää. Se oli nyt jotenkin liian silmiinpistävän riisuttu. Ja vaikka itse leffassa henkilöhahmoja ei järjettömästi ole, niin ehkä esimerkiksi kuoro olisi ollut nyt musikaaliversiossa paikallaan?

Erityismaininta täytyy kyllä antaa sekä maskeeraukselle, valaistukselle että puvustukselle, ne olivat enemmän kuin kohdillaan. Tykättiin hurjasti esimerkiksi siitä, miten vesisade ja myrsky oli lavalla toteutettu.

Itse tarina on pitkälti sama kuin leffassa. Nuori pariskunta päätyy syrjäiseen linnaan, jossa kaikki ei olekaan ihan niinkuin luulisi vaan muurien takaa paljastuu yhtä sun toista. Pariskunnan miespuolista pääosaa näyttelee Roope Salminen ja pakko kyllä sanoa että tykkäsin. Tosin koin hyvin lohdulliseksi sen, että tanssi ei sujunut Roopelta yhtään. Tai siis oli hyvin silmiinpistävää että tanssi ei ole Roopen leipälaji. Mutta koen tämän siis vain ja ainoastaan positiivisena, se on meille muille ihan reilua että Roopen kaltainen multitalentti ei sittenkään hallitse ihan kaikkea.

Naispääosan Janetina vetäisi Ilona Chevakova, joka oli mulle ihan uusi tuttavuus. Ja josta kyllä tykkäsin myös tosi paljon. Ylipäätään jokainen naisnäyttelijä vetäisi musta homman täysin kotiin. Frankina nähtiin koko musikaalin myös ohjannut Sami Saikkonen. Hänestä mä en nyt oikein saa sanottua mitään. Saikkonen ei ollut huono mutta ei nyt mitenkään mieliinpainuvakaan. Frank on mun mieleen syöpynyt ehdottomasti Tim Curryna, joten epäilen voiko kukaan muu olla mulle riittävä Frank.

Rockya esittänyt Eino Heiskanen jää mieleen lähinnä upean pitkistä jaloistaan. Tyyppi oli korkkareissa aivan huikea! Sitä olisi oikeasti katsonut kernaasti pidempäänkin, harva nainen osaa kävellä yhtä upeasti korkkareilla kuin Eino. Ja kun varsi on vielä noin huikean pitkä niin, WOW! Mieskarkki!

Musikaali oli pitkälti interaktiivinen, eli tietynlaista vuoropuhelua ja toimintaa käytiin yleisön ja näyttelijöiden välillä. Mun mielestä tästä saavat eniten irti musikaalin himofanit. Noin kun itse oli ensimmäistä kertaa katsomassa, niin koin homman paikoin enempi häiritseväksi. Vaikka oli oikeasti hienoa nähdä miten paljon ja millä intensiteetillä yleisö oli mukana, niin halusin itse kuitenkin keskittyä pääsääntöisesti katsomaan ja nauttimaan esityksestä. Enkä vahtimaan missä vaiheessa mun pitäisi reagoida mitenkin. Vaatisi useamman katselukerran, jotta homma rutinoituisi katsojalle niin että siitä interaktiivisuudesta saisi kaiken ilon irti. Hauska idea kyllä, se on pakko myöntää.

Jokaisessa näytöksessä on eri juontaja. Meidän iltana tuon homman hoiti Sampo Marjomaa. Tykkäsin, ei tullut mieleen Hauskat kotivideot. Ja Sampo korkkareissa, stay-upeissa sekä glitteripöksyissä jo yksistään oli jokaisen euron arvoinen! Pikkasen jäi mietityttämään että mitenkä esimerkiksi Turussa sinä iltana kun juontajana on Jethro Rostedt? Jos joku on menossa niin raportoikaa, pliis!! Entä miten korkkarit istui Jone Nikulan jalkaan?

Erityismaininta myös yleisöstä heille, jotka olivat nähneet vaivaa omaan pukeutumiseensa. Näimme aika huikeita asukokonaisuuksia sekä miehillä että naisilla. Rocky horror show toimiikin musta ehkä parhaiten kaveriporukan illanviettona. Jolloin elämyksen luomisen voi aloittaa jo siitä, että lähdetään miettimään yhteinen teema pukeutumiselle.

Kulttuuritalo toimi musikaalin areenana erityisen hyvin, paremmin kuin musikaaliteatteristaan tunnettu Peacock. Toivottavasti älyävät Kultsalla hyödyntää musikaalia konseptina jatkossakin. Itsellä ei nyt toistaiseksi ole tiedossa teatterireissuja, mutta pitääpä viritellä jotain. Senverran taitavaa osaamista nimittäin suomalaisellakin musikaalikentällä nykyään löytyy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?