lauantai 17. joulukuuta 2016

16

Eka täyttää tänään kuusitoista vuotta. Jotenkin hurjaa että ensimmäinen synttäripostaus hänestä taisi olla blogissa silloin kun kundi täytti kaksitoista. Siitä ei ole kuin neljä vuotta, mutta muutos tuosta on hurja. Silloin poika oli ihan lapsi, nyt taas jo nuori, aikuisuutta lähestymässä. Nyt ei enää jatkuvasti ihmetytä se hänen isoutensa. Vaan pikemminkin se aika, kun hän oli pieni. Hän on ollut iso jo niin kauan että ei meinaa uskoa sitä että hänkin on ollut joskus niin pieni kuin esim. Kolmas on nyt.

Eka on ollut aina mulle varsinainen ilon aihe. Toki hänenkin kanssa on ollut huolta ja murhetta mutta ne tuntuvat pieneltä verrattuna siihen, miten paljon hän tuottaa mulle iloa. Olen hänestä päivittäin aivan käsittämättömän ylpeä, millainen upea persoona hän onkaan. Totean täysin vilpittömästi että en tunne maailmassa montaakaan ihmistä, jolla olisi yhtä vahva tunneäly kuin Ekalla on. Toivon että mikään kyynisyys maailmassa ei ikinä poista sitä hänestä.

Vuosi vuodelta Eka tuntuu löytäneen oman tyylinsä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Hänellä on monta ystävää ja kaverisuhteet on tyypille todella tärkeitä. Ja vaikka ei tuosta jatkuvasta kähyämisestä ja kinaamisesta uskoisi niin myös pikkuveljet ovat Ekalle aivan kaikki kaikessa. Tämä on seikka jonka hän on myöntänyt itsekin ääneen.

Eka teki musta aikanaan äidin ja hän tulee omaamaan erityisen paikan mun maailmassa sen vuoksi aina. Puolin ja toisin on hänen kanssaan kokeiltu ja opittu, yhtä sun toista. Mä olen ehdottomasti Ekalle ensisijaisesti äiti mutta mulla on ollut ilo huomata myös se että meidän henkilökemiat pelaa niin hyvin yhteen että ollaan myös kavereita. Me voidaan jutella keskenämme aivan kaikesta. Samaten on ollut jännä huomata millaisia kaverisuhteita hän on muodostanut esimerkiksi mun kavereiden kanssa. On ollut muutama opintoihin liittyvä juttu, jotka Eka on hoitanut mun ystävien kanssa. Ilman että mä olen mukana tai puutun mihinkään mitenkään. Ja poikkeuksetta kaikki ovat vain kehuneet miten älyttömän fiksu tyyppi Eka on ja miten hieno tulevaisuus hänellä on edessään. Mannaa!!!!

Syksyllä alkaneet toisen asteen opinnot heitti pojan maailmaan, jossa hänen täytyy itse kantaa vastuuta eri tavalla kuin aiemmin. Ja on ollut ilo huomata että vastuu ja paine ei ole ollut liikaa vaan Eka selviää ongelmitta ja kykenee kohtaamaan haasteet. Hän oikeastaan suorastaan janoaakin haasteita ja haluaa oppia. Koulu on pääsääntöisesti kivaa ja ei mene viikkoakaan ettäkö hän ei hehkuttaisi esimerkiksi sitä miten mukavia opettajia hänellä on.

Täysi-ikäisyyteen on nyt siis kaksi vuotta aikaa. Pikkuhiljaa Ekan puheissa on alkanut ilmestymään viitteitä esimerkiksi dokaamisesta. Sinänsä hän ei tunne tällä hetkellä viehätystä päihteisiin mutta ne ovat selvästi yksi syy miksi hän odottaa täysi-ikäisyyttä. Että sitten voi. Tosin on juteltu siitäkin että mitäpä jos hän ei tykkääkään päihteistä tai päihtymisestä. Toistaiseksi hän ei siis ole ainakaan jäänyt kiinni että olisi mitään käyttänyt tai kokeillut. Mutta kukapa tietää... ihan fiksuja tuntuu onneksi juttelevan aiheesta.

Tuntuu että vuosi vuodelta on jollain tapaa aina vähemmän ja vähemmän kirjoitettavaa näistä isoista pojista. Asiaa kyllä olisi paljon mutta kaikkea on vaikeaa pukea riittävän kuvaileviksi lauseiksi, sen verran huikeina persoonina pidän näitä nuoriani. Ja se onkin juttu jonka toivon muistavani aina, miten huikeita he ovat tässä vaiheessa!

Hyvää syntymäpäivää rakas!

3 kommenttia:

  1. Sydäntä lämmittävä kirjoitus! Minä niin toivon, että välini lapsiini säilyisi lämpiminä ja luottamuksellisina myös teini-iässä.

    VastaaPoista
  2. What's up with the hiljaisuus, woman? T. PeNa

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?