keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Lukuhaaste: Harry Potter ja kirottu lapsi

12. Näytelmä


Mä olen aikanaan löytänyt Harry Potterin maailman elokuvien kautta. Kävin babybiossa katsomassa Eka-vauvan kanssa sen ihan ensimmäisen Potterin ja sitten se olikin menoa. Muistaakseni siinä vaiheessa Pottereita oli ilmestynyt kirjana kaksi ja kolmas oli ilmestymässä. Kirjojen myötä rakkaus velhomaailmaan vaan kasvoi ja olenkin jokaisen kirjan että elokuvan lukenut ja nähnyt mahdollisimman pian heti ilmestymisen jälkeen.

Mulla on hieman kaksijakoinen olo viimeisten Pottereiden suhteen. Harryn ja muiden hahmoen kasvaessa ja tullessa teini-ikään kirjat selvästi synkistyivät. Niissä oli edelleen se satumainen maailma ja miljöö mutta kuitenkin aika synkkä vire. Ei se kokonaisuus nyt varsinaisesti lopahtanut mutta Kuoleman varjelusten jälkeen mä ainakaan en juurikaan jäänyt kaipaamaan Tylypahkaa ja sen maailmaa. Tuntui että nyt tämä on nähty. Siksi en nyt mitenkään kovin odottavainen ollut kun kuulin Kirotusta lapsesta.

Heti ensimmäisenä huomasi että näytelmämuotoon kirjoitettua kirjaa on aika erilaista lukea. Sulla on siinä suoraan se plari kädessä. Piti vähän aikaa asetella omia palikoita päässä oikeisiin asentoihin, ennenkuin lukeminen sujui niin että tarinaa sisäisti. Sinänsähän näytelmän lukeminen on hyvin nopeatempoista ja jopa helppolukuista.

Kirottu lapsi jatkaa siitä mihin Kuoleman varjelukset loppui. Eli aiemmat Harry Potterit pitää olla luettuna jos tästä jotain meinaa irti saada. Ja vaikka tämän menisi katsomaan näytelmänäkin niin luulen että enemmän ymmärtää jos tietää jotain valmiiksi tästä velhomaailmasta. Viittauksia menneeseen on tarinan aikana niin paljon.

J.K. Rawling on luonut velhomaailman tietynlaiseksi. Se on täynnä huikeita, mielikuvituksella kuorrutettuja asioita ja tämä välittyi lukijalle hyvin vahvasti niistä aiemmista kirjoista. Kirotussa lapsessa kaikki on toisin, johtuen juurikin siitä että tämä on kirjoittu näytelmäksi. Koska tarina oli suoraa jatkumoa niistä aiemmista Pottereista, mä olisin halunnut lukea Kirotun lapsen samanlaisena formaattina kuin ne aiemmatkin tarinat. Näytelmä nimittäin ei sisällä samanlaisia kirjailijan mukaan kirjoittamia yksityiskohtia, kuin kaunokirjallisessa muodossa oleva tarina. Niitä yksityiskohtia joita sitten lukiessa rakentaa ja hahmottaa siellä omassa mielessään. Näytelmässä nämä toteuttaa lavastaja ja rekvisitööri. Mutta lukiessa näytelmää ne vielä puuttuvat koska lopputulos nähdään vasta sitten lavalla. Omaa mielikuvitusta sai toki käyttää nytkin reippaasti mutta sitä ei tavallaan ruokkinut mikään, johtuen juurikin yksityiskohtien kuvailun puutteesta. 

No itse tarina sitten.... mä en hirveästi vakuuttunut. Kuten jo aiemmin sanoin niin Kuoleman varjelusten jälkeen mulla oli hyvin vahvasti olo että tämä on nyt nähty. Että tätä ei vaan voi enää rakentaa mielenkiintoiseen suuntaan näillä samoilla hahmoilla ja kokonaisuuksilla. Ja sama olo vain vahvistui Kirotun lapsen jälkeen. Ei se nyt huono ollut mutta kyllä musta vähän tuntuu että pyörää yritettiin keksiä uudestaan. Jotain uutta oli yritetty tuoda mukaan mutta ei se vienyt tarinaa riittävästi eteenpäin. Tarinassa palataan kuitenkin vanhaan koko ajan, mulla tuli välillä jopa olo että taasko tässä käsitellään tätä samaa mikä on käsitelty jo ainakin kolmessa kirjassa aiemmin läpi. Lisäksi Kirottu lapsi oli mun mielestä hyvin ennalta-arvattava. Mä en oikein tiedä mitä tältä kirjalta odotin mutta kyllä ehkä hieman yllätyin että jäi vähän pettynyt olo. Onnistuakseen tämä olisi vaatinut sen että tarina olisi kirjoitettu kaunokirjalliseen muotoon. Näytelmäksi olisi voitu taivutella jokin kokonaan uusi tarina.

Myönnän että olen hyvin skeptinen sen suhteen että miten velhomaailma sopii näytelmäksi. Sekä kirjat että elokuvat kun ovat olleet niin vahvasti visuaalisia kokemuksia (kirjatkin siinä mielessä että tarina on kirjoitettu hyvin visuaaliseksi) että vastaavaa on hyvin vaikea tuoda näyttämölle. Pelkät vahvat roolihahmot ja taitavat näyttelijäsuoritukset ei yksinkertaisesti riitä.

Mutta. Tulipahan luettua.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?