lauantai 10. joulukuuta 2016

Lukuhaaste: Syysprinssi

34. Keskustelua herättänyt kirja

Syysprinssi on vuonna 1996 ilmestynyt tositarina Anja Kaurasen ja Harri Sirolan traagisesta rakkaudesta. Puheenaiheeksi kirja nousi viimeistään vuonna 2001, kun Sirola teki itsemurhan hyppäämällä metron alle.

En oikein tiedä miksi lainasin tämän kirjan. Mulla on yleensä aina joku juttu mielessä tai joku syy, miksi haluan lukea just sen kirjan jonka luen. Syysprinssistä en tiedä miksi valitsin sen. Ehkä elokuvan takia? Jota en ole tosin nähnyt ja kirjan luettuani en ole ihan varma haluanko edes nähdä.

Tiedän että mun oma mielentila vaikutti nyt tällä kertaa lukukokemukseen todella paljon. Luulen että jossain toisessa elämäntilanteessa en olisi kokenut kirjaa ihan näin raadolliseksi, vaan olisin nähnyt siinä enemmän kaunista. Kirja on lyhyt ja luin sen yhdeltä istumalta. Ja oikeastaan koko sen ajan alahuuli vähän vipatti.

Kirjaa on kuvattu tarinana nuoruudesta, rakkaudesta ja hulluudesta. Ja sitä se juurikin on. En saanut kovin kummoista otetta kirjan hahmoista mutta pakahduttava rakkaus kyllä välittyi muhun jokaisesta lauseesta jossa sitä kuvattiin. Tuntuu uskomattomalta että noin voimakasta rakkautta on joku kokenut, noissa määrin ja tuolla lailla. Että se menee ihan siinä terveen ja sairaan rajamailla.

Sirola kärsi pahoista mielenterveysongelmista ja nämä välittyivät myös suhteeseen. Mietinkin useampaan kertaan kirjaa lukiessa että tarvitseeko näin hullu rakkaus sen, että on ihan oikeastikin hullu? Valitettavasti kaikesta siitä hullun pakahduttavasta rakkaudesta huolimatta mulle jäi olo että tarina oli pääsääntöisesti surullinen. Ennenkaikkea surullinen.

Tarinaan ja tapahtumiin oli paikoin vaikea päästä sisään, vaikka lukiessa erottikin helposti aikamuodot joissa kulloinkin oltiin. Sirola itse on lukenut Syysprinssin ja ollut kiitollinen Kauraselle siitä miten kauniisti hän Sirolasta kirjoitti. Myönnän että kirjaa lukiessa mullakin iski halu kirjoittaa omasta nuoruudenrakastetustani. Se meidän tarina. Joka oikeasti vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin puhututtaa silloin tällöin yhteistä kaveripiiriä. Mutta, se olisi tarina jonka mä näen eri tavalla kuin muut. Syysprinssi on samanlainen Anja Kauraselle. Rakkaustarina, joka ei välity muille samanlaisena kuin se on kokijalle. Ja se ehkä oli mun mielestä tämän kirjan ongelma. Mutta sellaisia suuret rakkaustarinat ovat. Maata järisyttäviä ja henkilökohtaisia. Jos kirjoitetaan faktaa niin ei sitä kaikkea täysin pystykään välittämään muille koska se täytyisi elää ja kokea.

Jostain syystä mun mieli seikkaili Syysprinssiä lukiessa vahvasti jossain Timo K. Mukkamaisissa maisemissa. Johtui varmasti aikakaudesta johon Syysprinssi sijoittuu, mutta ehkä mun mieli myös löysi Mukassa ja Sirolassa jotain yhteistä. En tiedä. 

Syysprinssi jää kyllä mieleen mutta nyt täytyy saada väliin jotain kevyempää luettavaa. Sen verran raskaisiin vesiin päädyttiin tämän rakkauden myötä.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?