torstai 8. joulukuuta 2016

Virta loppu

Vuosi sitten toivoin että vuosi 2016 olisi hyvä. Toisin kävi. Oma mieli laahaa jossain maapallon syvimmässä pisteessä. Jos tekisin nyt jonkun masennustestin niin saisin varmaan aika korkeat pisteet. Melankolia tulee varmasti näkymään myös blogissa mutta en pyytele sitä anteeksi. Tämä on nyt tällainen vaihe. Kun itkettää koko ajan, on koko ajan vähän surullinen ja ahdistunut, kun ei jaksa.

Tuntuu jopa vähän katkeralta että toivomani hyvä vuosi on puolittain ollut melko perseestä. Tuntuu epäreilulta että ne omat elämän piristyspisteet, kuten joulu, tuntuu lähinnä välttämättömältä pakolta. Joulu on ehdottomasti ollut mulle aina se, joka auttaa jaksamaan. Nyt ei tunnu yhtään siltä ja se surettaa. Kun kuitenkin haluaisi piristyä ja olla muuta kuin nyt on. Toisaalta, suru pitää surra pois. Tai ainakin sille tasolle että se ei sanele arkea. Vielä toistaiseksi tuntuu että ei ole päivää jolloin ei vituttaisi ja itkettäisi mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa, gettin' there. Siihen saakka otan lasillisen punaviiniä vaikka seuraavana aamuna olisi aamuvuoro, korvaan aamupalan suklaalla ja nukun päiväunet tarvittaessa joka päivä.

Koska tiedostan mistä mikäkin johtuu, yritän nyt ennenkaikkea antaa aikaa omalle päälle. En kuitenkaan koe että asiat kohentuu tai menee ohi vain olemalla, joten olen mietiskellyt itselleni pieniä juttuja joilla pusken itseäni eteenpäin ja jaksamaan. Ajattelin jakaa ne juttuni myös tänne. Tänä vuonna pimeyttä karkoitetaan seuraavin keinoin:

Hedelmät
Melankolia vaikuttaa mulla aina ruokahaluun. Syön kyllä säännöllisesti mutta esimerkiksi herkut ei maistu yhtään. Ainakaan mikään makea. Onneksi hedelmät maistuu ja nyt onkin kaikkien mun suosikkien sato. Mandariinit, granaattiomenat, appelsiinit, persimonit. Aurinkoa suuhun!


Valot
Meillä on parvekkeella ympäri vuoden valopallot. Ei niitä tietenkään valoisana vuodenaikana pidetä päällä mutta hämärällä ja pimeällä kyllä. Värikkäät valot näyttää kivalta väripilkulta säkkipimeässä. Ja valo ylipäätään, vaikka se keinovaloa onkin. Kynttilöitä meillä poltetaan lähes joka ilta ja joulukuusikin on jo koristeltuna. Valoa, valoa, lisää valoa!!

Lumi
No sitähän nyt ei tällä hetkellä ole ja yleensä inhoan sitä mutta tänä vuonna aion asennoitua toisin. Jos sitä valkoista kultaa nyt ikinä lisää saadaan. Tänä vuonna ajattelen lumesta kuten Lorelei; lumi tekee kaikesta taianomaista ja mitä vaan voi tapahtua kun sataa lunta.


Lukeminen
Aivan sama mitä lukee, kunhan lukee. Kun on jumissa, lukeminen auttaa.

Lämpimät juomat
Jouluinen kahvi, glögi, minttukaakao, mausteinen tee. Ihan parasta. Suosikiksi tälle vuodenajalle on noussut Hans Välimäen vuosikertaglögi (glögin lisäksi mukana maistuu raparperi ja kesä. Aika moni vuosikertaglögi näkyy tänä vuonna ottaneen vaikutteita kesästä, mutta Hansin versio on ainoa josta olen bongannut raparperin maun), se vaan yksinkertaisesti on aivan järjettömän hyvää. Odottelemassa on myös Annalan joulutorilta ostettu chiliglögi. Saa nähdä onko hitti vai huti.


Joululaulut ja musiikki ylipäätään
Jouluradio aukesi marraskuun lopulla ja tänä vuonna uutuutena näkyy olevan Jazzjoulu. Mä olen edelleen kuunnellut eniten Rouheaa joulua, mutta tuo Jazz on iskenyt myös. Lisäksi kaivoin Spotifysta Gilmore girls soittolistan, joka on myös soinut reippaasti viime päivinä.

Ystävät
Mulla alkaa loma ihan just kohta ja olen tuupannut pariksi viikoksi aika monta tapaamista kavereiden kanssa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa, ajatuksena ainoastaan se että kunhan nähdään.



Hyvä ruoka
Ei varmaan ole toista ajankohtaa, jolloin ruoalla voi iloitella yhtä paljon kuin tähän aikaan vuodesta. Pari joulubuffaa on jo varattuna ja toivon mukaan ennen joulua ehtisi käydä pari muutakin ruokareissua.

Joulumarkkinat
Oon itsekin vähän järkyttynyt siitä että en ole vieläkään käynyt Tuomaan markkinoilla, vaikka ovat olleet auki jo monta päivää. Mutta pian, pian! Haluaisin myös ehtiä pyörähtämään Porvoossa vielä ennen joulua. Mun mielestä Porvoon joulumarkkinat ei mitenkään hirmuisen ihmeelliset ole mutta kokonaisuutena Porvoo on ihana joulukaupunki.

Musta tuntuu että aina kun rustailen näitä omia varaventtiileitäni tänne, niin ne ei juurikaan eroa toisistaan. Harvoin tulee mukaan mitään uutta. Mutta toisaalta ehkä se on vaan hyvä. Että tiedostaa ne omat juttunsa, joista saa virtaa. Jankkaan siis todennäköisesti jatkossakin aina samat läpät.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Tuo on hyvä pointti, että tajuaa mistä kaikki synkkyys ja suru johtuvat ja on vain pakko elää ne läpi. Minulla on ollut viimeiset kolme vuotta surua ja huolta mm. läheisten sairastumisten vuoksi ja synkimpinä hetkinä olisin halunnut vain lakata olemasta. En siis halunnut kuolla vaan saada ahdistavat ajatukset loppumaan. Onneksi vertaistapaamiset ovat auttaneet ja on ollut helpotus kuulla, että tähän suruun kuuluvat tietyt vaiheet. Harmi vain, että ne kaikki vaiheet on pakko elää :(

    Tänään paistaa aurinko, sekä taivaalla että sydämessä ja (toivottavasti) ihana joulunaika odottaa meitä.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on puolensa ja puolensa että tajuaa mistä mikäkin johtuu. Kun tietää että tämä ja tämä pitää käydä läpi ennenkuin pääsee eteenpäin. En mä tiedä helpottaisiko se tietämättömyyskään mutta kuitenkin. Tosin itsellä kun tässä nyt on monta kuukautta puskenut huonoa uutista toisensa perään niin sitä on siinä tilanteessa että yrittää vaan selviytyä, eikä ihan hirveästi kykene ajattelemaan aikaa kun helpottaa. Ainakaan sillä lailla kuin ehkä joskus aiemmin ajatteli. Tietää että kyllä se tulee mutta jotenkin on tosi varuillaan koko ajan että "mitähän seuraavaksi".

      Ihanaa joulunalusaikaa sinullekin :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?