sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Lukuhaaste: Lempi

6. Kirjassa on monta kertojaa


Noniin. Vuosi vaihtui ja sitä myötä alkoi myös uusi lukuhaaste. Mulla jäi viime vuoden lukuhaasteesta muutama kohta uupumaan ja vaikka mulla on katsottuna puuttuviin kohtiin kirjat, hyppään kuitenkin vuoden vaihtumisen myötä uuteen lukuhaasteeseen. Jatkan edelleen samalla vanhalla tutulla Helmetin lukuhaasteella, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä. Jos haaste kiinnostaa niin vinkiksi myös äärimmäisen aktiivinen lukuhaasteen Facebook-ryhmä.

Mulla oli vankka tarkoitus tehdä jotain koostetta viime vuoden lukuhaasteesta mutta elämä teki taas parit kuperkeikat (joihin palailen myöhemmin blogin puolella..) joten se nyt jää. Katsotaan sujauttelenko puuttuvat kohdat tässä jossakin välissä ja teen sitten jonkun koosteen. Edelleenkään tämä ei ole niin kovin vakavaa. Eli nyt vuoden 2017 lukuhaasteen ekaan kirjaan!

Ostin Lempin jo muutama kuukausi sitten kirjamessuilta. Kirja jotenkin henki todella vahvaa tarinaa ja jopa vähän hiljaa salaa toivoin, että tämä olisi Finlandian pokkaaja. Vaikka en siis ollut vielä edes lukenut koko kirjaa. Lempi on poltellut mulla hyllyssä siitä lähtien, mutta aina joku kiireisempi on kiilannut edelle. Nyt vihdoin oli Lempin aika ja voi pojat, minkä käsiini sainkaan.

Kirja kertoo Lempistä, samalla kysyen mitä on lempi? Kirjalle nimenkin antanut päähenkilö ei varsinaisesti itse ole äänessä kertaakaan vaan tarinaa kerrotaan kolmen henkilön, Viljamin, Ellin ja Siskon kertomana. Viljamin luvut luin läpi itkien. Teksti oli niin kaunista, niin raastavaa, niin koskettavaa. Ellin ja Siskon luvut taas jotenkin karumpia. Mua itseasiassa jäi kirjan lukemisen jälkeen joksikin aikaa ihan mietityttämään se, että miksihän hahmojen ääni oli viety jotenkin niin ääripäihin. Viljami oli tehty niin kovin herkäksi, ehkä jopa vähän naiiviksi. Kun taas sitten Elli ja Sisko oli jotenkin niin kovaksi keitettyjä. Tarina perustuu Lapin sodan aikaan joten ehkä sota-aikakin vaikutti hahmoihin. Mutta väkisinkin mulla muodostui tässä pieni ajatelma myös sukupuolien välille. Että miehen herkkyyttä haluttiin korostaa ja naisten kohdalla taas tuoda esille sitä että ei hempeillä. Tarina kuitenkin nivoutuu aina Lempiin. Jokainen kertojista muodostaa oman kuvansa Lempistä. Niin ihmisenä kuin tunteenakin. Ja lukijana on kiehtovaa nähdä, miten erilaisena päähenkilö näyttäytyy. Riippuen kuka kertojista on äänessä. Eikä se lempi tunteenakaan ole samanlainen.

Tämä on kirja, joka kertoo läpikotaisin rakkaudesta. Mutta tämä on kerrankin tarina, jossa rakkaus ei ole vain pumpulia ja ihanan vaaleanpunaista. Lempi on moneltakin osin kertomus ihmismielestä, mustasukkaisuudesta ja kateudesta. Mutta ne yleensä negatiiviseksi leimatut piirteet tuodaan esiin inhimillisellä otteella. Kirjaa kohtaan huokuu lukiessa valtaisa ymmärrys. Rakkaus ei aina ole vain ihanaa.

Minna Rytisalon suomen kieli on ehdottoman kaunista. Ei uutta, mutta upeaa ja kaunista. Sitä oli ilo lukea. Teksti helli ja hieroi niin mieltä kuin sydäntä. Tämän kanssa teki mieli hautautua lämpöiseen ja pehmoiseen pesään. Sukeltaa rakkauteen. Koska siitä tämä kirja nimenomaan kertoi. Miten erilaista se on, riippuen kuka sen tuntee. Miten se voi olla ihanaa ja kaunista mutta toisen tuntemana epäreilua ja arvotonta. Millaisia tekoja rakkaus saa meidät tekemään. Joskus se, mikä on oikein ja mikä väärin, on kovin häilyvää kun toimitaan rakkauden takia.

Tarinan ainekset jäivät tietyllä tapaa ilmaan, vaikkakin Lempin kohtalo kyllä lukijalle selviää. Tämä ei selittänyt kaikkea puhki vaan antoi juuri sopivasti. Mä jäin itse visioimaan vähän Tommi Kinnusmaista jatko-osaa, ehkäpä Aarren tai Anteron jatkamana. Alunperinkin hieman kavahdin kun kuulin että Lempi ajoittuu Lapin sotaan. Se kun aiheena on mulle iskostunut Katja Kettuna. Ja jotenkin tuntui että ehkä se on nyt luettu. Tämä oli kuitenkin ihan omansa eikä kertonut varsinaisesti sodasta. Enemmän asia tuli esille ajanjaksona kuin miljöönä.

Lempi on ehdottomasti vahva aloitus tälle lukuvuodelle. Finlandiaa ei Lempille irronnut, mutta kyllä tämä on todella mojova lukukokemus. Vahva, vahva suositus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?