torstai 9. helmikuuta 2017

Lukuhaaste: Eläin ja ihminen - Mikä meitä yhdistää?

41. Kirjan kannessa on eläin


Kuva täältä
Mulla on ollut viime kuukausina intona lukea tietokirjoja. Tämä tulee näkymään myös lukuhaasteessa. Tietokirjathan mielletään monesti sellaisiksi paksuiksi kirjasarjoiksi joita ostettiin postimyynnistä, mutta onneksi ne ovat nykyään muutakin. Tietokirjat ovat metamorfoituneet vähän romaanimaisiksi ja välillä tuntuu että aina ei tiedä lukeeko jännäriä, kaunokirjallisuutta vai tietokirjaa. Jokatapauksessa, tietokirjaan tarttuessa aihetta kohtaan täytyy olla edes pienehkö mielenkiinto. Koska pohjimmiltaan tietokirja on tietokirja.

Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymistä ja kognitiota tutkiva evoluutiobiologi ja tietokirjailija. Mä en ole häneltä aiemmin lukenut mitään, tämä johtunee tosin vain siitä että kaikesta eläinrakkaudesta huolimatta en ole sillälailla kiinnostunut eläimistä että lukisin sen syvemmin niistä kertovaa kirjallisuutta. Tämä kirja kuitenkin tuntui mielenkiintoiselta takakantensa perusteella.

Mitä yhteistä on miljoonakalalla ja ihmisellä? Ymmärtävätkö eläimet ajantajua? Onko eläimillä selkeitä luonne-eroja? Entä temperamenttia? Näkevätkö linnut unia laulamisesta? Muun muassa näihin kysymyksiin saamme vastauksen. Mä koen itseasiassa vähän hankalaksi koostaa tästä kirjasta nyt mitään ihmeempää arvostelua. Tämä oli mun mielestä hurjan mielenkiintoinen lukukokemus ja kirja tarjosi paljon mielenkiintoista dataa evoluutiosta eri lajien ja alalajien kohdalla. Mutta, koska mulla ei ole niin suuri polte eläinten ja ihmisten erojen tai yhteyksien tutkimiseen, mä koin tämän paikoin myös hieman pitkäpiimäiseksi luettavaksi.

Sain itse eniten irti kirjan luvuista, jossa käsiteltiin eri eläinten kommunikointia. Opin esimerkiksi että delfiineillä on jokaisella oma yksilöllinen nimivihellys josta yksilön tunnistaa. Ja että delfinaarioissa delfiinit ovat hiljaisempia kuin luonnossa elävinä. Lisäksi näyttäisi siltä, että ei ole olemassa vain yhtä yhtenäistä delfiinien kieltä. Vaan eri seuduilla asuvilla delfiineillä on oma kielensä, jota muualla asuva delfiini ei välttämättä ymmärrä. Eli vähän niinkuin meidän ihmistenkin kohdalla on.

Kommunikointiahan tapahtuu muutenkin kuin ääntelemällä tai puhumalla. Toki sanaton viestintä on tuttua meidän ihmistenkin kohdalla, mutta ehkä niitä kommunikoinnin eri muotoja ei kuitenkaan tule ihan samalla tavalla ajateltua. Eläimillä sen sijaan on hyvinkin rikas ele- ja ilmekieli. Hevosilla puoliksi umpeen painuneet silmät kertovat ihan eri mielentilasta, kuin säikähtäneen hevosen täysin aukinaiset silmät. Mustekalat taas kommunikoivat väriä vaihtamalla. Hyökkäämässä oleva koiras muuttuu hetkessä mustaksi ja jos hyökkäyksen kohteena oleva vastustaja muuttuu kalpeaksi, on tämä merkkinä hyökkääjälle että toinen haluaa poistua rauhassa.

Vaikka kirja tuntui musta välillä vähän tylsältä, oli myös kohtia jolloin luin suu auki hämmästyksestä. Mehiläisten tanssi oli yksi uusi asia mulle, jota hämmästelin pitkään. Hyvän kukka-apajan löytänyt mehiläinen palaa pesälle ja alkaa ruumista värisyttäen kulkea kahdeksikon muotoista rataa pesän hunajakennoston pystysuoralla pinnalla. Kahdeksikon kallistuskulma kertoo ilmansuunnan, pituus taas etäisyyden. Näin muut mehiläiset tietävät mennä juuri oikeaan paikkaan. Ihan mahtavaa miten luonto ja äiti maa ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä!

Koska ihminen on menettänyt kykynsä pörhistää turkkia eikä meillä ole enää häntääkään ja korviakaan ei saa heiluteltua, on hyvin selvää että evoluutio on kehittänyt lisää ilmaisuvoimaa nimenomaan ihmisen kasvoihin. Tämä kyky taas puuttuu lajeilta, joilla on laajempi kirjo käytössä ilmaisukeinoina.

Kirjan myötä löysin myös ryhävalaiden laulun. Spotify tarjosi onneksi Songs of the humpback whale-äänitteen, joka oli tietyssä mielentilassa aivan ihanaa kuunneltavaa. Rentouttavaa ja jopa vähän itketti kun paikoin tuli niin rauhallinen ja kaunis olo. Otan ehdottomasti tuon yhdeksi rentoutumiskeinoksi jatkossakin.

Tämä oli sellainen kertarykäisynä toiminut lukukokemus. Ihan jees mutta tuskin tulee toiste tartuttua vastaavaan.

Lukuhaaste täällä