sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Lukuhaaste: Suklaan maku

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella


Mä olen tänä vuonna lähtenyt kohti lukuhaastetta vähän eri tavoin kuin viime vuonna. Aiemmin valitsin lukuhaasteen kirjat jo ennen lukemista. Huomasin että se on huono tapa mulle, koska kaikki kirjat ei asettuneetkaan sitten siihen lukuhaasteen kohtaan johon ne valitsin sillä lailla kuin olisin halunnut. Ei tämä toki nyt oikeasti ole niin vakavaa mutta kyllä mä silti koen että haluan kirjojen tuntuvan "oikeilta" valinnoilta, jos ne lukuhaasteeseen mahdutan.

Tämän vuoden lukuhaasteeseen olenkin lähtenyt niin, että luen ensin kirjaa hyvän matkaa ja vasta sitten katson tuntuisiko se lukuhaasteen kirjalta ja mahtuisiko se johonkin haasteen kohtaan. Haluan mukaan vain oikeasti hyviä kirjoja. Joiden lukemista voin ihan vilpittömästi suositella.

Suklaan maku on kirja, jonka bongasin joskus viime syksynä kirjakaupasta. Sen takakansi herätti kiinnostuksen heti ja pistin kirjan kirjastosta varaukseen. Koska on ollut kiire, niin tämän lukeminen vain venyi ja venyi ja hiihtolomalla tämä oli pakko lukea pois koska kirjaa ei enää saanut uusittua. Tiesin kyllä jo takakannen perusteella että tulen tästä tykkäämään, kertoohan se kahdesta ihanasta asiasta; suklaasta ja Barcelonasta. Mutta kun aloin lukemaan, olin täysin rakastunut. Tämä oli aivan täydellinen lomalukeminen.

Tarina johdattaa meidät kolmen vuosisadan halki. Nykypäivästä kohti historiaa. Tapaamme kolme erilaista naista, jotka ovat omassa ajassaan erilaisessa keskiössä. Ja kaiken tämän mukana kulkee myös ikivanha posliininen kaakaokannu... vanhat esineet kertovat tarinoita ja millaisia tarinoita ne kertovatkaan? Jopa vielä silloin, kun ne ovat jo särkyneet.

Kirja oli sillälailla ovelasti kirjoitettu, että se kaikista paras ja koukuttavin osa oli sijoitettu ensimmäiseksi. Tämä toimi kokonaisuutenakin mutta nykypäivän tarina oli mun mielestä ehdottomasti se tämän kirjan koukku. Tapahtumarikkain ja se, jota ahmi (pun intended). Joka sinänsä oli nerokasta, koska tarina tavallaan päättyy siihen ensimmäiseen osaan. Luemme kaikkea nurinpäin. Siltikään ei tehnyt mieli lukea kohti tarinan alkua, vaan nimenomaan sen loppu koukutti. Mutta kuten jo sanoin, tämä oli erittäin toimiva kokonaisuus. Poskettoman ihana tarina. Hyvänmakuinen, jopa hieman runollinen.

Juonesta on mun mielestä kovin vaikea referoida mitään syvempää. Tämä ei missään nimessä ollut mikään seikkailuhenkisin tai tapahtumarikkain mutta toimi omana itsenään. Itsenäisenä kokonaisuutena. Se oli helppo lukea ja koska yhden kirjan sisällä oli tavallaan kolme pienempää teosta jotka sulautuivat yhdeksi tarinaksi, oli helppolukuisuus musta tärkeää nimenomaan siltä kantilta että tarina pysyi toimivana. Henkilöhahmot vaihtui mutta se ei haitannut, koska tarinan pohja oli niin varma.

Jos tykkäät Barcelonaan sijoittuvista tarinoista ja ahmit esimerkiksi Carlos Ruiz Zafonin kirjoja, on myös tämä sun makuun. Tästä lähtien mä suhtaudun antiikkiin ja vanhoihin esineisiin aivan eri tavalla ja yritän kuunnella mitä kerrottavaa niillä mulle on.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?