keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lukuhaaste: Viisas vatsa

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja



Luin tämän kirjan jo monta aikaa sitten, mutta jostain syystä itse arvostelu jäi tekemättä. Pahoittelut siis melkoisesta torsoilusta. Vaikka kirja oli hyvin mielenkiintoinen, oli teksti paikoin todella vaikealukuista ja dadaa. Sen sijaan että tämä olisi jotenkin hautunut mielessä ja kypsynyt kirjoitukseksi niin tuntuu että dementia vei vähätkin rippeet. Mutta yritän nyt muistiinpanojeni avulla saada aikaiseksi edes jotain, kun tämän nyt kerran lukuhaasteeseen olen survonut.

Viisas vatsa-kirjan on kirjoittanut lääketieteen tohtori Emeran Mayer, joka on tutkinut aivojen ja kehon yhteistyötä jo kymmeniä vuosia. Miksi meillä on perhosia vatsassa vaikkapa ennen työhaastattelua? Miksi toiset reagoivat vatsallaan kun oikein kovasti jännittää? Miksi jotkut asiat aiheuttavat meissä pahoinvointia? Miksi sitä tekee jotkut päätökset "vatsanpohjatuntumalla"? Miksi mahaan koskee jos on stressaantunut?

Kuten jo mainitsin, kirja oli tosi mielenkiintoinen mutta paikoin hurjan vaikeaa tekstiä. Onneksi koukuttavia juttujakin löytyi. Sekä käypiä vinkkejä omaan arkeen. Selittämättömät vatsakivut kun ovat yhä useamman arkea. Jostainhan niiden täytyy johtua. Viisas vatsa tarjosi infopläjäyksen viimeisimmästä tutkimustiedosta, mitä ihmisen suolistosta tiedetään. Ja mulle aukesi ainakin ihan kokonaan uusi maailma. Suolistomme on nimittäin varsinainen supertietokone!

Suolistossa elelevät mikrobit ovat tavallaan unohdettu elin. Niitä elää ihmisen suolistossa suunnilleen samanverran kuin ihmisessä on soluja. Eli ei mikään pieni joukko! Nykytiede on myös saanut vahvistettua että aivot, suolisto ja ne suoliston mikrobit puhuvat keskenään yhteisellä biologisella kielellä. Kirjassa pohdiskeltiin mielenkiintoisesti mm. sitä, että onko ihminen pelkkä mikrobien kasvualusta? Manipuloivatko suoliston mikrobit aivoja syömään itselleen sopivaa ruokaa? Mielenkiintoinen, joskin ehkä hieman pelottavakin skenaario.

Tietyt sairaudet ovat lisääntyneet länsimaissa viime vuosikymmenien aikana radikaalisti. Osasyy tähän löytyy toki esimerkiksi diagnostiikan parantumisesta, mutta syitä ja syyllisiä on haettu myös niin elintavoista, ruokavaliosta kuin antibioottien käytöstäkin. Ja tämän myötä kirjassa mietiskeltiin onko mikrobien oikeanlainen koostumus ihmisen terveyden edellytys? Jos aivojen ja suoliston välinen yhteys muuttuu, kasvaako esimerkiksi kroonisten aivosairauksien riski? Viitteitä tälle on olemassa.

Suoliston mikrobisto on saatu yhdistettyä mm. masennukseen. Kaikki aivoissa heränneet tunteet, viha, kiukku, ilo, suru, heijastuvat myös suolistoon. Masentuneen suolistossa liikettä ei tapahdu juuri lainkaan. Suolisto on lamaantunut, vaikka normaalisti se pumppaa ja supistelee kaiken aikaa. Tunteiden, aivojen ja suoliston yhteys on ainutlaatuinen. Jos mieli ei voi hyvin, ei voi suolistokaan. Jos tunteet ovat kuolleet, ei suolistokaan elä.

Mulla jäi itsellä mietityttämään se, että kun omassakin tuttavapiirissä keskivaikea masennus on aika yleinen diagnoosi, niin minkä verran oireilu voisi olla suolistoperäistä? En tarkoita vähätellä kenenkään sairastumista tai sanoa että syö paremmin, vaan jäin miettimään tätä pikemminkin yhtenä osana kokonaisuutta. Ehkä mielensairaudet ei olekaan niin isolti pelkästään mielensairauksia? Ja asiaan olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota.

Mielisairauksiin vielä liittyen, on tutkittu että jos ruokavalio on sisällöltään matalasti serotoniinipitoinen, niin masennus on lisääntynyt niissä ryhmissä, joiden suvuissa masennusta on esiintynyt muutenkin. Eli tietynlainen syy-yhteys on jo löydetty. Serotoniinihan on äärimmäisen tärkeä suoliston ja aivojen välillä kulkeva viestimolekyyli. Serotoniini on hyvän olon tunteen hormoni ja saattaa selittää esimerkiksi sen, miksi hyvä ateria herättää monissa tyytyväisyyttä ja hyvää oloa.

Mulla itselläni on aina ollut hyvin voimakas ja vahva intuitio ja "vatsanpohjatuntuma". Mun kuudes aisti sijaitsee nimenomaan vatsassa, ja ne hälytyskellot kilkattaa siellä. Siksi koinkin tosi mielenkiintoiseksi luvut, joissa käsiteltiin intuitio ja vatsanpohjatuntemuksia. Mitään kovin räjäyttävää tietoa en saanut. Intuitiot perustuvat muistijälkiin ja jo opittuihin kokemuksiin. Kyseessä on vain aivojen ja suoliston dialogista. Noh, toisaalta hyvä että tämä yhteys pelaa. Vaikka salaa elättelinkin toiveita että tämän "piirteeni" takaa löytyisi jotain suurempaa taikaa.

Kirja keskittyi lähinnä tutkimustulosten käsittelyyn ja pohtimiseen, mutta jonkinverran Meyer tarjoaa myös vinkkejä, miten oman suolistonsa tilaa voi parantaa. Miten varmistat että suolistosi ja aivosi pystyvät keskustelemaan ongelmitta keskenään. Probiootit saattavat helpottaa ahdistusta ja huolta. Aloin syömään niitä välittömästi ja pakko kyllä myöntää että sekä vatsa että mieli tuntuu paremmalta. Fermentoitu ruoka on myös mannaa suolistolle. Mä en itse ole oikein lämmennyt hapankaaleista ja muista maitohappokäymisen läpikäyneistä mutta Kombuchaa olen koittanut muistaa ostaa silloin tällöin. Kamalaltahan se maistuu mutta onneksi olen jo niin mummo että oma hyvinvointi menee pahan maun edelle. Eläinrasvoja kehoitetaan myös välttämään sekä yksinkertaisesti kuuntelemaan omaa vatsaa. 

Viisas vatsa herätti paljon ajatuksia ja sai miettimään. Paikoin kyllä olisin kaivannut että teksti olisi ollut vähän lukijaystävällisempää ja vähemmän lääkistä. Mutta kirjasta kyllä välittyi kaiken aikaa kirjoittajan intohimo aiheeseen ja se jaksoi kantaa yli niidenkin lukujen jotka tuntuivat itsestä pitkäpiimäisiltä. Teksti tuntuu kaiken aikaa ennenkaikkea uskottavalta, vaikka siinä esitetyt asiat ovat verrattain uskomattomia.

Jos hyvinvointi kiinnostaa niin tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea!

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?