maanantai 20. marraskuuta 2017

Lukuhaaste: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita

8. Suomen historiasta kertova kirja
kuva täältä

Otetaanpa välillä vähän lukuhaastetta. Olen aika kivasti jaksanut lukea opintojen ohella mutta tokikaan lukuhaaste ei ole edennyt samaa tahtia kuin aiemmin. Yli puolet siitä saan kyllä toteutettua, nyt ne pitäisi kaikki vaan saada naputeltua tänne bloginkin puolelle.

Aloitetaanpa siis nyt tästä. Suomi100 on ollut kantavana teemana tänä vuonna oikeastaan kaikessa, niin myös lukuhaasteessakin. Tähän olisi ollut varmastikin helppo napata jokin tämän vuoden uutuuksista, koska maamme historiasta ilmestyneitä kirjoja on tullut tänä vuonna markkinoille vähän jokaisesta koulukunnasta. Siksipä päätinkin valita tähän jotain ihan muuta!

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita on kirja, johon iskin silmäni jo vuosi sitten kirjamessuilla. Päädyin ostamaan sen Kolmosen isälle lahjaksi ja lainaamaan sen hänen kirjahyllystä itselleni. Tämä kirja ei vain omalla mittapuulla ollut mitenkään kovin nopealukuinen, koska pelkään kummitusjuttuja. Ja niitä tämä kirja on täynnä. Piti välillä pitää vähän taukoa lukemisesta.

Kirja perehtyy maamme historiaan vanhojen rakennusten kautta. Yhteistä näille ympäri maata sijaitseville rakennuksille on se, että niissä jokaisessa kummittelee. Pääsemme tutustumaan muun muassa Kirkkonummella Hvitträskiin, Helsingissä Katajanokan vankilaan sekä Hovimäki-sarjasta tuttuun Brinkhallin kartanoon. Jokainen rakennus on hyvin vanha ja monen historia on ollut enemmän tai vähemmän verinen.

Jokaisesta rakennuksesta käydään kattavasti läpi historiaa. Tarinoita on myös elävöitetty valokuvilla, sekä uusilla että vanhoilla. Hyvin harvoin koen että valokuvat jotenkin parantaisivat kirjaa, en yksinkertaisesti ole niin visuaalinen ihminen. Mutta tämän kirjan valokuvat olivat aivan ehdottoman huikeita ja henkeäsalpaavia. Ja ihan ehdottomasti ne tekivät kirjaa jotenkin konkreettisemmaksi. Toisaalta myös koin, että valokuvien henkilöt ja huoneet tekivät kokonaisuutta jotenkin vielä kammottavammaksi. Niistä huokui jotakin selkäpiitä värisyttävää.
Jos oikein ymmärsin, osa valokuvista on otettu paikoissa, joihin ei normaalisti vierailijat pääse käymään.

En sanoisi kirjaa kuitenkaan varsinaisesti pelottavaksi. Vilkkaan mielikuvituksen omaavat henkilöt kyllä varmasti saavat tämän luettuaan kotiseinien varjot juoksemaan ja nurkat narisemaan. Mutta ei tämä missään nimessä mikään kauhukertomus ole. Itselläni heräsi pikemminkin mielenkiinto matkailuun. Harmittelin esimerkiksi Mustion linnan kertomuksen aikana, että en ole siellä koskaan käynyt vaikka ohi olen mennyt monia kertoja. Jokainen kirjassa oleva kohde on yleisölle avoinna, eli mikseipä ensi kesänä harrastaisi hieman kotimaan matkailua karttanaan tämä kirja.

Rakastan muuten tuota kirjan kantta. Se on värimaailmaltaan sekä kokonaisuutena mielestäni jotenkin todella aavemainen. Ilmentää kirjaa siis täydellisesti. Tämä kirja on ehdottoman hyvä lahjavinkki jouluksi heille, jotka ovat kiinnostuneita matkailusta, kummitusjutuista ja kotimaan matkailusta with a twist.

Lukuhaaste täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?