keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulun perhekuvasto

Mä jaksan harvoin provosoitua mistään, mutta tämä Rosa Meriläisen kolumni sai kyllä verenpainetta vähän kohoamaan.

Kun me reilu vuosi sitten erottiin, käytiin oikeastaan lähes heti keskustelu perheestä. Että miten nyt jatkossa sitten ollaan ja mennään. Ja hyvin pian tultiin yksimielisesti siihen tulokseen, että vaikka parisuhde päättyy niin perheen ei tarvitse hajota. Me ollaankin vietetty lähes kaikki kuluneen vuoden juhlapyhät yhdessä. Myös joulu. Eronneena pariskuntana, mutta perheenä.

Mä en ole koskaan ollut mikään perinteisen perhemallin kannattaja, ja ehkä se näkyy nyt sitten tässä eron jälkeisessäkin elämässä. Nimittäin mä en näe tässä meidän mallissa mitään omituista. Lapset edellä mennään edelleen, tietenkin. Ymmärrän toki että kaikilla se eroaminen ei ole kovin sopuisaa. Mutta en ymmärrä sitä, että miksi erotessa on normina vain se vaihtoehto, että ehdottomasti juhlapyhät vietetään erillään. Vaikka tultaisiin ihan jees keskenään toimeen. Musta on ihanaa tarjota lapsille ympäristö, jossa erosta huolimatta vanhemmat kunnioittavat toisiaan ja välittävät myös toistensa hyvinvoinnista. Niin paljon että haluavat pystyä viettämään aikaa perheenä.

Meriläisen mukaan perhe ei voi olla koolla kun vanhemmat viettävät eri osoitteissa joulun. Niin miksi viettävät eri osoitteissa? Miksi ei voisi viettää samassa osoitteessa? Mietitäänkö sitä edes vaihtoehtona? Okei, ei se joulun vietto eksän kanssa nyt ehkä ole se oma ideaali, mutta mitä sitten. Niitä jouluja kyllä tulee, kun sen voi tehdä täysin itsensä näköseksi. Niitä jouluja tulee, kun lapset ovat jo isoja ja eivät välttämättä edes vietä jouluaan kotona. Ja kuten Meriläinenkin toteaa, uusia jouluperinteitä voi myös luoda.

Lisäksi eihän se ydinperhe nyt mitenkään takaa hyvää ja onnistunutta joulua. Omat haasteensa ja ongelmansa on kaikissa perhemalleissa. Ja kyllä kuulkaa voin kertoa että aika lailla enemmän tahtotilaa vaatii tämä tämmöinen eron jälkeinen perheenä pysyminen, kuin parisuhteen johdosta muodostunut. Väitänkin että meillä oli onnistunein joulu moneen aikaan. Rauha oli maassa kaikki pyhät ja meillä oli ihanaa ja hauskaa. Jokainen rentoutui ja nautti. Ekat kiukuttelut käytiin vasta tänään, kun joulu oli jo ohi, allekirjoittaneen johdosta. Ja siihenkin liittyi vain teinien perseily, ei eksä.

Tekeekö vanhempien päättynyt parisuhde perheestä hajonneen? Mun mielestä ei välttämättä. Tai ainakaan niin ei tarvitse lähtökohtaisesti olla. Perhe on monitahoinen kompleksi. Ei siihen tarvitse kuulua vain vanhemmat ja 1,85 lasta. Mä en edes osaa määrittää tarkkaan omaan perheeni rajoja. Miellän omaan kompleksiini paljon ihmisiä, jotka eivät todellakaan ole mulle sukua veren tahi reiden kautta (vastavuoroisesti ihan jokaista verisukulaistani en pidä perheenjäsenenäni). Heistä jokainen on meille tervetullut koska tahansa, jopa niinä kaikista perhekeskeisimpinä juhlapyhinä. Heistä jokainen myös tietää sen.

Edelleen, toki ymmärrän että se eroaminen ei ole aina mitään sopuisaa puuhaa. Mutta miksi sen pitäisi aina olla kolmas maailmansota joka jättää jälkeensä vain tuhoa? Sekin on totta että lapset kyllä sopeutuu. Mutta voisiko joskus myös aikuiset olla niitä sopeutujia? Vaikka erottaisiin niin voitaisiinko sopeutua tulemaan toimeen sen lapsen toisen vanhemman kanssa? Sitä voi ihan oikeasti opetella, jos se tuntuu lähtökohtaisesti haastavalta. Toki tämä vaatii muutakin, kuin vain yhden ihmisen tahtotilan. Mutta mahdotonta se ei missään tapauksessa ole. Perhe on onneksi muutakin kuin parisuhde.

Joulua pidetään lasten juhlana. Ja sitähän se onkin. Kunnes vanhemmat eroavat ja sitten siitä tuleekin yksi juhla muiden joukossa, jolloin taistellaan kenellä lapset ovat minkäkin aikaa. Miksi sen pitää olla niin? Itse suosittelen oikein lämpimästi perhejoulua. Eksien, nyksien, ystävien, lasten, ihan kaikkien kanssa!

2 kommenttia:

  1. Musta toi Meriläisen kolumni oli muutenkin vähän jotenki sekava. Mikä se sen pointti niinku ihan oikeasti oli?
    Mun täytyy myös todeta, että kun oon nyt tän oman siippani ansiosta päässy viettämään joulua niin, että matkassa on ollu mukana hänen eronneet vanhempansa ja toisen uusi puoliso, niin mietin vaan että miksei kaikki tee niin? Siis juuri siinä tapauksessa, jos erotaan niin, että välit säilyy? Jotenki just perhe käsitteenä tuntuu olevan vähän "vanhanaikanen" meillä vielä. Että siihen kuuluu vaan juur parisuhteessa olevat vanhemmat ja lapset, ja sitten tulee kaks perhettä kun tulee ero...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot aivan oikeassa. Ja mikä järki iskeä noin provosoiva otsikko jutulle, joka sitten seikkailee ihan omituisilla laduilla eikä pysy asiassa?

      Toki mä ymmärrän että eroamiselle on yhtä monia malleja, kuin on parisuhteellekin. Eli ei se aina nyt mene ihan vaivattomasti. Mutta meinaankin just lähtökohtia ja asenteita. Että _miksi_ se on alun alkaenkin niin että vietetään joulu erikseen jos on erottu? Miksei se normi voi olla niinpäin että ollaan yhdessä ja "epänormaalimpaa" on viettää joulu erikseen? Mä en vaan jotenkin jaksa ymmärtää että miksi tuossa kokonaisuudessa se on juurikin se parisuhde mikä määrittää kaiken. Miksi kaiken pitää pyöriä sen sanelemana?

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?