lauantai 16. joulukuuta 2017

Lomalla viimeinkin

Aivan järjettömän kiireinen ja stressaava syksy on vihdoin takana. No okei, yksi tentti on vielä tekemättä mutta kyllä tässä nyt melkoisen lomalla jo ollaan. Stressi eskaloitui mulla siihen pisteeseen, että tuli tuossa muutama viikko vedettyä melkoisen minimiunilla, koska ei vaan saanut nukuttua. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sen huonommin sitä väsymystä ja unenpuutetta kestää. Onkin ollut ihan mielettömän mahtava tunne, kun nyt on saanut pari yötä nukuttua ja hartiat on sulaneet korvista takaisin paikoilleen.

Koululaisuus on osoittautunut yllättävän rankaksi. Tai no ei ehkä yllättävän, osasin mä siihen varautua. Mutta se tuli ehkä vähän yllärinä, miten vaikeaa koti ja koulu on erottaa toisistaan. Työ ja koti oli paljon helpompi pitää erillään. Aina on jotain kouluhommia kesken tai tenttejä joihin voisi alkaa valmistautumaan tai joku essee johon voisi alkaa tekemään taustatutkimusta. Sellainen tietynlainen riittämättömyys leimaa koululaisuutta jatkuvasti, ainakin mulla. Kun mä olen vielä siinä onnellisessa asemassa, että ei tarvitse tehdä töitä opintojen ohella, niin sitä on asettanut itselleen aika korkeat tavoitteet arvosanojen suhteen. Että ne hoidetaan nyt siihen jamaan, että ei tarvitse myöhemmin uusia mitään ainakaan sen takia, että arvosana oli huono. Nyt on jotenkin tosi vaikeaa olla vapaalla ja olla opiskelematta. Myöntää, että sitä koulua ei tarvitse suorittaa koko ajan. Että se liika lukeminenkin voi kostautua sillä, että ei yksinkertaisesti pysty enää sisäistämään asioita koska ei ole antanut aivoille lepoa.

Opiskelu on kiireistä ja kun omassa arjessa on myös kolmen lapsen tarpeet, niin tuntuu että helpommalla pääsee kun yrittää olla koulun kanssa aina askeleen tai pari edellä. Että ei jätä mitään viime tinkaan vaan tekee kaiken vähän liian ajoissa kuin vähän liian myöhään. Koskaan kun ei tiedä kuka sairastuu tai valvottaa tai kenellä on huono päivä ja tarvitsee olla enempi vanhempana läsnä ja unohtaa opiskelut siltä illalta. Ja muutenkin eri rooleissa toimiminen on nyt myös oma haasteensa. Kun viettää päivänsä parikymppisten kanssa, joiden elämä on vielä melkoisen huoletonta, on joskus tosi vaikeaa hypätä siihen omaan rooliinsa kun avaa kotioven. Edelleen tykkään meidän luokasta tosi paljon ja koen että päiväopiskelu on se mun paikka. Mutta oon myös tosi tyytyväinen siitä, että saan nyt muutaman viikon loman opiskelutyypeistä.

Joululoma tuli täysin oikeaan saumaan. Nyt on levon aika. Reilu kolmisen viikkoa möllöttelyä lasten kanssa ja toivon mukaan johonkin väliin pari omaakin vapaapäivää. Kolmosen loma alkoi myös nyt mun kanssa samaan aikaan, mutta teineillä on vielä ensi viikko tahkottavana. Tosin he viettivät syksyllä syysloman, me ei. Ekalla alkaa olla omat toisen asteet opinnot puolessa välissä, Tokalla taas alkaa pian yhteishaku ja niitä juttuja pitäisi tässä pohtia.

Kovin ristiriitaiselta tuntuu myös se, että vaikka oon aivan loman tarpeessa, odotan myös jo alkavaa kevätlukukautta aivan älyttömästi. Meillä on niin älyttömän kivoja kursseja tulossa. Juuri niitä juttuja, joita mä haluaisin tulevaisuudessa tehdä työksenikin. Koulun kautta pääsin muuten mukaan jeesaamaan keittokirjan tekemisisessä, siitä lisää sitten parin kuukauden päästä kun se ilmestyy. Oli muuten hauskin päivä moneen aikaan! Opettavainen mutta ennenkaikkea omaa ammatillista itsetuntoa hivelevä. Osasin, tiesin ja pystyin! Tosta noin vaan, vaikka kaikki muut oli ammattikokkeja ja mä en.

Lomalla olisi tarkoitus taas hieroa blogiakin vähän henkiin. Ja hönkiä tänne muutakin kuin koulua. Mitäs teille kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?