lauantai 30. joulukuuta 2017

Loput lukuhaasteesta 1/2

Tänä vuonna asetin tavoitteeksi, että saan luettua puolet lukuhaasteen haastekohdista. Eli 25/50. Tämä täyttyi melko helpostikin ja itseasiassa 50 olisi täynnä, jos en olisi ronkeloinut niin paljon kirjojen kanssa, jotka kelpuutan lukuhaasteeseen. Eli tulevan vuoden lukuhaasteeseen yritän löytää jonkun keskitien. En kelpuuta lähtökohtaisest kaikkea lukemaani, mutta en myöskään nirsoile liikaa. Vuoden 2018 lukuhaaste julkaistiin muuten eilen ja se löytyy täältä. Erittäin lämmin suositus muuten myös Facebookin Kirjallisuuden ystävät-ryhmälle. Tänään siellä on esimerkiksi arvuuteltu kirjojen nimiä emojeilla.

Vaikka oma lukutavoite täyttyikin, en ole saanut kirjoitettua blogiin kirjoista. Lukuhaaste-tägin alta löytyy näköjään vain kaksitoista postausta eli nopealla matikalla kolmetoista kirjaa puuttuu. Postaankin nuo puuttuvat teokset nyt sitten kahdessa osassa. Ensimmäiset seitsemän tänään tässä postauksessa ja loput kuusi sitten huomenna. Yritän pitää homman tiiviinä pakettina, mutta itseni tietäen, pitkiähän näistä postauksista varmasti tulee...


2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Iltasatuja kapinallisille tytöille 

Iltasadut vilahti blogissa jo superlukumaraton-postauksessa, mutta koska se ihan oikeasti oli niin älyttömän hyvä, halusin tämän mukaan myös lukuhaasteeseen.
Elena Favillin ja Francesca Cavallon upeasti kuvitettu kirja on ollut menestys ympäri maailmaa ja se on käännetty jo lukuisille kielille. Kirjassa kerrotaan eri tavoin maailmaa muuttaneista ja historiaan jääneistä naisista. Ja kaikki näistä tytöistä ja naisista ei aina ole olleet sieltä sovinnaisemmasta päästä. Nimestään huolimatta kirja käy ihan kaikille ja kaikenikäisille. Olen suitsuttanut tämän kirjan kuvitusta vähän joka tuutissa, mutta se vaan yksinkertaisesti on maininnan arvoista. Kirjan tarinat lukee nopeasti, koska ne ovat vain sivun pituisia. Mutta kuvia tuijottaa helposti tuntikausia. Ja niitä saa kuulemma tilattua julisteinakin. Vaikka kuvittajia on kirjassa yhteensä yli kuusikymmentä, on kuvien linja kuitenkin upean yhtenäinen. Tämä kirja muuten myös hemmottelee kaltaistani värien rakastajaa. Ja onneksi kirjasta on tulossa myös jatko-osa. Se on jo ilmestynyt englanniksi (Good night stories rebel girls volume 2), mutta suomennosta saanemme vielä tovin odottaa. Tämä on mun lahjaideoiden top vitosessa, nyt vielä vaan ei ole tullut sopivaa henkilöä ja tilaisuutta vastaan.


5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Tummiin vesiin

Tummiin vesiin on Nainen junassa-kirjan kirjoittaneen Paula Hawkinsin uutuus. Tästä on hurjan vaikea sanoa yhtään mitään paljastamatta liikaa. Kirjan lähtöasetelma on kuitenkin tämä: pikkukaupungin läpi virtaavasta joesta löytyy kahden naisen ruumiit vain muutaman viikon välein toisistaan. Kun kuviota aletaan tutkimaan ja selvittämään, pulpahtelee esiin vähän yhtä sun toista...
Tämä on kokonaisuutena hyvin erilainen, kuin Nainen junassa. Mikä on tietysti todella hyvä juttu! En osaa sanoa oliko tämä huonompi vai parempi kuin Nainen junassa (josta siis tykkäsin aivan hurjasti, kirjoittelin tästä osana viime vuoden lukuhaastetta täällä) mutta siis ainakin erilainen. Jos tykkäät trillereistä, niin tämä on oikein passeli vaihtoehto! Kirja herättää ajatuksia, ehkä vähän pelkojakin, mutta on kokonaisuutena kuitenkin kevyt luettava. Jos nyt trilleristä voi niin sanoa...


17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Yön kantaja

Yön kantaja on Katja Kallion vimoisin, ja sekin oli mulla mukana superlukumaratonissa (linkki ylempänä!). Mulla meni hirmu pitkään päästä tähän kirjaan sisälle, mutta kun se hetki tuli, olin aivan myyty. Mulla oli vahva etiäinen siitä, että Yön kantaja ansaitsee sen että se luetaan ja olin siinä aivan oikeassa. Katja Kallio ei ole mua vakuuttanut aiemmin mutta tämän tarinan myötä arvostan häntä kyllä kirjailijana ihan eri tavalla. Lyhykäisyydessään siis, kirja kertoo 1800-luvulla Seilin saarella eläneistä naisista, jotka suljettiin sinne mielenterveysongelmaisina elämänsä loppuun asti. Mainittakoon, että tuohon aikaan mielenterveys ja sen ongelmat miellettiin hyvin eri tavalla ja kaikki saarelle joutuneet eivät suinkaan olleet sairaita. Kirja on kovin surullinen mutta ilmentää aikakauttaan hyvin uskottavasti ja on ehdottomasti yksi parhaita suomalaisen naisen viime vuosina kirjoittamista kirjoista. Se vaan pitää lukea loppuun asti, jotta se tuntuu siltä. 


18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Ennen kuin mieheni katoaa

Minä olen aivan tolkuttoman ihastunut Selja Ahavaan. Olen rakastanut vilpittömästi kaikkea mitä hän on kirjoittanut ja hän onkin minulle ehdottomasti nykypäivän kotimaisista naiskirjailijoista se THE kirjailija. Ei ole laisinkaan vähäpätöistä sanoa, että mulle koko tämän vuoden paras luettu kirja, oli ehdottomasti Ennen kuin mieheni katoaa. Vähän aihepiiristä liipaten kirjoittelin täällä.
Ahava on tällä kertaa siis kirjoittanut kirjan, joka on tietyllä tapaa omaelämäkerrallinen. Kirjailija on kuitenkin joka paikassa tuonut vahvasti esille sen, että kirjassa kuuluu vain hänen ääni. Ja mä olen vahvasti sitä mieltä että hyvä niin. Tämä tarina ei nimittäin olisi mahduttanut mukaansa muita ääniä.
Teksti on niin upeasti kirjoitettua ja tarinankerronta niin taidokasta, että en koe spoilaavani mitään jos kerron että kirja kertoo Ahavan entisestä puolisosta, joka eräänä päivänä kertoo syntyneensä väärään sukupuoleen. Tarina myötäilee myös Kolumbuksen ristiretkiä ja vain kirjan lukemalla ymmärtää sen tematiikan, miten nämä niin kovin erilaiset lähtökohdat mahtuvat samojen kansien väliin. Tämä on aivan järkyttävän riipivän kaunis kirja. Tämän lukeminen sattui muhun fyysisesti. Lisäksi kirja tuntui niin henkilökohtaiselta, että musta tuntui monessa kohdassa että rikon jotakin yksityisyyden rajoja lukiessani sitä. Mulla oli monta kertaa lukemisen aikana olo, että vaatteiden riisuminen ventovieraiden edessä olisi helpompaa kuin tämän lukeminen. Tämä kirja oli vielä alastomampaa. Jos luet jonkun vuonna 2017 ilmestyneen kirjan, niin sinun tulee valitseman tämä!!!!


20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Kun jää pettää alta

Mä olen parin viime vuoden aikana aivan totaalisen rakastunut nordic noiriin. Sekä katsottuna että luettuna. Olenkin tahkonnut aivan jumalattoman määrän nordic noiria ja tuntuisi pöljältä, jos niistä yksikään ei päätyisi lukuhaasteeseen mukaan. Olkoon se yksi sitten tämä.
Camilla Grebe on aikaisemmin kirjoittanut kolme jännäriä siskonsa kanssa, mutta käsittääkseni tämä on hänen oma esikoisensa. Kirja kertoo Emmasta, jolla on salattu suhde esimieheensä. Eräänä päivänä esimies mystisesti katoaa ja pian tämän jälkeen miehen kodista löytyy raa'asti murhattu nainen. 
Tarinankerronnallisesti kirja ei tarjoa mitään uutta. Äänessä on monta kertojaa, mutta tarina onnistuu pitämään lukijansa visusti koukussa. Kirja on paksu, mutta nopealukuinen. Kokonaisuus oli musta hyvin älykäs ja kirjailija on osannut tuoda hyvin ideansa paperille. Tykkäsin ja tämä oli ihan täydellinen joululoman lukeminen. Muistakaapa muuten muutkin nordic noirin ystävät että Silta jatkuu maanantaina!!!


21. Sankaritarina
Unelmahommissa

Blogosfäärissä ei varmaankaan ole voinut välttyä kuulemasta Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittamasta Unelmahommissa-kirjasta. Mä olen tämän vuoden aikana, erityisesti keväällä ennen pääsykokeita, lukenut erilaisia self help- ja työjuttuihin liittyviä kirjoja. Vaikka itsellä on sinänsä ollut suht vankka visio mitä haluan tulevaisuudelta ja opinnoilta, on epävarmoja hetkiäkin esiintynyt. Kun on kyseenalaistanut kaiken. Erilaiset opukset ja luetut viisaat sanat on palauttaneet mun itsevarmuutta ja ohjannut mun sukset takaisin ladulle. Sadun ja Hannen kirjan luin kolmisen viikkoa ennen koulun alkua. Kun tiesin jo mikä suunta seuraavilla vuosilla on mun elämässä.
Satu ja Hanne ovat kirjoittaneet kirjan pitkälti siitä vinkkelistä, miten bloggauksesta tuli ammatti. Kirjassa on kuitenkin haastateltu monia eri henkilöitä, jotka tekevät ammatikseen jotakin mitä rakastavat. Mulla oli lukiessa paikoin olo, että kirja lähinnä vain markkinoi sitä miten bloggaamisesta tehdään työ. Toisaalta, se on se aihepiiri mistä Satu ja Hanne tietävät. Ja tarjoaahan kirja muiden tarinoiden myötä laajemmalla skaalalla muitakin urapolkuja.
Kuitenkin mä koin, että juurikin sellaisiin epävarmuuden hetkiin tämä oli oikein hyvä lukunaposteltava. Tämä ei keksi pyörää uudestaan eikä anna mitään liukuhihnavastauksia. Tämä ei myöskään kerro mikä on unelmatyö tai miten sellainen saadaan. Mä koin, että kirjan tarinat oli erityisen tärkeää luettavaa tällaiselle kaltaiselleni alan vaihtajalle. Että omiin unelmiin kannattaa ja pitää uskoa ja että työ voi olla suuri rakkaudenkohde, eikä vain elämisen ylläpitoon tarkoitettu välttämätön paha. Ja ikä ei ole eikä saa olla este unelmille. Ja omiin unelmiinsa uskominen ja niiden toteuttaminen jos mikä on mun mielestä sankaritarina.


23. Käännöskirja
Alku

Tämän vuoden Helsingin kirjamessuja markkinoitiin isosti Dan Brownin vierailulla. Mä olen lukenut Dan Brownilta kaiken, mitä häneltä on suomeksi käännetty, joten todellakin ilmoittauduin tälle kirjailijaluennolle. Alkuhan ilmestyi siinä juuri vähän ennen kirjamessuja ja mä en ollut sitä vielä ehtinyt lukemaan ennen Brownin luentoa. Onneksi Brown kuitenkin osasi olla spoilaamatta liikaa itse kirjasta, vaan pikemminkin ruokki uteliaisuutta kirjaa kohtaan entisestään.
Alku on viimeisin osa Robert Langdonin seikkailuja. Varmaan jokaista Brownin Langdon-kirjaa on kritisoitu siitä, että ne ovat loppupeleissä suht samankaltaisia keskenään. Minä sanon että ihan sama, kyllä ne vaan pirun koukuttavia on olleet jokainen. Infernon (eli Alun edeltäjän) aikana mäkin hieman jo haukottelin, mutta Alku oli kyllä taas musta oikein näpäkkää tykitystä. Sitä pidetään myös Langdoneista kaikista viihdyttävimpänä ja nerokkaimpana enkä mä ala väittämään vastaan. Tällä kertaa Langdon joutuu pureutumaan pääsääntöisesti Espanjaan sijoittuvassa kirjassa kahteen kautta aikojen askarruttaneeseen kysymykseen; mistä me tulemme ja mihin olemme menossa? Enempää en tarinasta halua kertoa, Brownia suosittelen kyllä lukemaan ihan aina. Ja itseasiassa Alku on muuten sellainen kirja, minkä voi aivan hyvin lukaista vaikka ei olisi yhtäkään aiempaa Langdonin tarinaa lukenut.
Brownin messuvierailusta vielä sellainen sananen, että oikein oli messujen parasta antia. Viihdyin ja tykkäsin kirjailijan otteesta. Hauska heppunen livenä ja tätä nykyä myös korvapuustien ja Suomen ystävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?