sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Lukuhaaste: Sinä vuonna 1918

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta



Lukuhaaste täällä
Mike Pohjolan 1827 oli ehdottomasti yksi mun viime vuoden lukusuosikkeja. Se ei näköjään jostakin syystä päätynyt blogin puolelle koskaan, mutta tykkäsin kirjasta ihan mahdottomasti. En halua itse lukukokemuksesta paljastaa mitään, mutta ehdottoman vilpittömästi kehotan kukemaan sen.

Kun bongasin että Mikeltä tulee taas uutta, innostuin välittömästi. Vaikkakin kirjan nimi jo kieli, että sotahommissa pyöritään. 1827 oli jotenkin niin vaikuttava kokemus, että jos jotakin haluaisin lukea sadan vuoden takaisesta sisällissodasta, niin haluaisin sen ehdottomasti tulevan Mike Pohjolan kynästä. Eikä tarvinnut todellakaan pettyä. Pohjola on nimittäin kehittänyt ihan uuden tavan lukea kirjaa, ja siksi tämä sijoittui lukuhaasteessa juuri tähän kohtaan.

Sinä vuonna 1918 ei ole mikään perinteinen kirja. Sitä ei lueta kuten kirjaa yleensä luetaan, eikä tapahtumat etene aina samalla tavalla. Lukija pääsee nimittäin vaikuttamaan kaiken aikaa siihen, mihin suuntaan kirja etenee. Pääosassa on lukija itse, joka voi valita kohtalonsa. Voit valita oletko punainen vai valkoinen. Mies vai nainen. Aatelinen vai köyhälistöä. Lista on todella pitkä ja vaihtoehtoja riittää.

En siis varsinaisesti pysty kertomaan kirjan tarinasta. Kirjassa kun on lukuisia erilaisia kohtaloita ja tarinoita, joita voi muovata jokaisella lukukerralla. Tämä on pikemminkin interaktiivinen teos. Lukeminen tarvitsee kylkeensä kynän ja paperia, koska lukija rakentaa kirjan edetessä hahmokuvausta. Kirjassa on selkeät ja tarkat ohjeet miten tulee toimia. Ja varoitan tässä vaiheessa, tämän kirjan kanssa touhuaminen on todella koukuttavaa!

Kirja oli äärimmäisen hauska lukukokemus. Mutta tämä kyllä vaati keskittymistä ja rauhaa ihan toisella tapaa kuin lukeminen yleensä. Jokaista kirjaa ei missään nimessä lue tällä tekniikalla, mutta tämän kohdalla se toimi. Tämä oli virkistävä ja hauskan erilainen. Ja tämän rakentaminen ei varmastikaan ole ollut helppoa. Pohjola on joutunut tekemään taustatyötä sisällissodan tapahtumista, mutta myös rakentamaan tarkasti kokonaisuutta niin, että kirjassa pystyy etenemään järkevästi erilaisilla hahmoilla. Ja tässä tulee selvästi esiin Pohjolan pelisuunnittelija-tausta. Jotenkin ihailtavaa, että hän on kyennyt yhdistämään nämä kaksi kovin erilaista osa-aluetta elämästään; pelit ja kirjoittamisen. Ja tapa millä hän on sen tehnyt, on täysin uniikki.

Tällä tavalla ja tästä aiheesta rakennettu kirja avasi sisällissodan tapahtumia hyvin mielenkiintoisella aspektilla. Koska riippuen valinnoistasi, asiat näyttäytyivät aina hieman eri tavalla. Itse rakentelin muutamankin erilaisen hahmokuvauksen ja lukuisia jäi vielä kokeilematta. Ja vaikka kuinka yritin "kikkailla" varmoilla jutuilla, niin en kyennyt arvaamaan hahmoni kohtaloa etukäteen. Tämä tuntui suorastaan luettavalta peliltä.

Jos erilaiset pelit on sun juttu, niin kokeileppa tätä. Tuskin tulet pettymään, vaikka lukeminen ei normaalisti sun juttu olisikaan. Uskoisin että erityisesti lautapelien tai roolipelien ystävät voisivat ihastua tähän. 

Tässä näkyvissä parikin hahmokuvausta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?