tiistai 27. helmikuuta 2018

Street Food Korea


Kuten jo Instan puolella messusinkin, se keittokirja jonka teossa olin mukana jeesaamassa on ilmestynyt! Viime vuoden puolella yksi opettajistani siis kyseli avustajia mukaan keittokirjaprojektiin ja koska olen tämmöinen tyrkky niin toki ilmoittauduin heti. Vaikka en todellakaan yhtään tiennyt että osaanko edes olla apuna.

Kirjan teemana on siis, yllätys yllätys nokkelimmat ehkä jo päättelivätkin, Korea. Monestakin eri syystä. Ensinnäkin, korealaisia keittokirjoja ei suomeksi juurikaan ole. Lisäksi korealainen ruoka on yksi tämän vuoden hittejä. Se on ehdottomasti THE aasialainen keittiö tällä hetkellä. Eikä varmaan kannata unohtaa listasta myöskään juuri päättyneitä olympialaisia. Ja mun opettaja huikkasi muuten siitäkin, että he halusivat tehdä keittokirjan nimenomaan korealaisesta kotiruoasta. Sellaista ruokaa, mitä korealaiset mummot tekee. Tosin riippuu kuulemma mummosta keneltä kysytään, että minkä verran tämän kirjan reseptit menevät edes sinnepäin.


Korealainen ruoka ei ollut mulle entuudestaan kovin tuttua. Kimchin toki tiesin, sitä olen maistanut ja tehnyt itsekin. Kirja avaa reseptien lisäksi myös korealaisen keittiön kivijalkoja. Bibimbabit (=korealainen pyttipannu), gochujang (=maustetahna), banchanit (=tavallaan Korean versio tapaksista) ja ddeok (höyrytetyt riisikakut) tulevat tutuiksi. Ja yllätyksekseni, mikään ei tuntunut liian mahdottomalta tai vaikealta tehdä. Vaikka oon itse pitänyt nimenomaan aasialaista keittiötä haasteellisena. Se voi olla että joku muu sitä onkin, mutta korealainen keittiö istuu kotikeittiöihin mainiosti. Kaikki kirjan reseptit ovat helposti lähestyttäviä ja toteutettavia.

Mä olen tästä kirjasta muutaman jutun kokkaillut silloin kun näitä kuvattiin ja testattiin kirjaa varten. Ja toki maistanut kaikkea mitä vaan oli mahdollisuus maistaa. Keittokirjan sivuilta löytyy monia tuttuja ruokia, jotka on toteutettu korealaisittain. Kirjaa tehtäessä on pidetty mielellä sellainen itä kohtaa lännen. Korealainen ruoka on hyvin ajankohtaista täällä meidän kotiseinien sisälläkin, koska korealaiset ilmiöt on olleet parin vuoden ajan kuuminta hottia nuorison keskuudessa. Meillä ei siis todellakaan ole tarvinnut kysellä makutuomareiden perään.

Korealainen ruoka on tulista, joskaan se tulisuus ei mun mielestä sieltä nyt varsinaisesti hyökkää. Muutkin maut erottuvat. Ja meidän viisivuotias on todennut, että on kyllä tulista mutta hyvää. Eli sanoisin että tämä ei ole liian tulista lapsille. Tosin chili ja valkosipuli on meidän ravintokolmion peruspilarit, eli jos teillä ei kokata juurikaan tulista ruokaa niin sitten korealainen voi olla liikaa. Mutta mittasuhteita voi aina pienentää ja hioa enemmän oman suun suuntaan.

Mun tekemät Mandut. On muuten koko aukeaman kuva ;)
Mun rakkauslapsi kirjasta on Mandut. Rakastan dumplingseja ja mandut on korealainen versio niistä. Kuvauksissa mun opettaja tokaisi että mä voisin ottaa Mandut työn alle. Kyselin monta kertaa että ovatko nyt ihan varmoja että mä ne teen. Sain onneksi ihan kädestä pitäen ohjausta itse tekemiseen. Ja olipa muuten ihan mieletön buusti itsetunnolle, kun tyypit joilla on vuosikymmenien kokemus alalta (ja keittokirjojen teosta), uskoo suhun ja siihen että tottakai sä osaat tehdä. Olen tehnyt manduja kotonakin muutaman kerran ja meidän teinit yksinkertaisesti rakastaa näitä. Ajattelin tehdä bloginkin puolelle opastuksen ihan kuvien kera. Eli näitä ainakin tulossa lähiaikoina.

Olen parin kuukauden ajan vilkuillut kaupoissa hyllyjä vähän sillä silmällä. Korealaisen keittiön tahnoja ja kastikkeita löytyy nykyään aika kivasti ihan perusruokakaupoistakin. Ei tarvitse suunnata mihinkään etnisiin marketteihin. Tokikaan kaikkea ei saa, mutta perusjuttuja. Niiden erikoisempia juttuja voi sitten haalia kerralla enemmän, kun suuntaa spessukauppoihin. Mä ostan itse esimerkiksi mandujen taikinakuoria aina useammaksi kokkauskerraksi. Ne kun säilytetään pakastimessa niin ei pelkoa siitä että menisivät huonoksi.

Gochujang-lohta
Koska tänään oli aivan helvetillinen holotna, niin meillä herkuteltiin ihanan lämpöisellä ja aavistuksen tulisella gochujang-lohella. Kylkeen keitin riisiä ja banchaniksi tein soija-seesamipinaattia. Tämä kokonaisuus on helppo valmistaa arkenakin ja keittiöstä leviävä tuoksu oli huikea! Ja mikä tärkeintä, lapsillekin maistui. Veikkaan että korealaista ruokaa syödään meillä lähiaikoina reippaasti. Ja itseasiassa nämä onkin aivan erityisen osuvaa talviruokaa. Ei ähkyttävää, vaan sopivan lämmittävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?