torstai 22. maaliskuuta 2018

Lukuhaaste: Sakset tyynyn alla

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa


Lukuhaaste täällä
Parin vuoden takaisessa lukuhaasteessa bloggasin Nainen parvekkeella-kirjasta. Tämä oli kirjailijaduo Nuotio-Soininen ensimmäinen yhteinen romaani, josta viehätyin aivan mahdottomasti. Ja nyt on käynyt niin mukavasti että tarina on saanut jatkoa! Dokumenttiohjaaja Salome Virta jatkaa seikkailujaan tässä taidedekkarissa apunaan edellisestäkin kirjasta tutut Tuomas ja Arvo Joenmaa.

Jos Nainen parvekkeella oli loppupeleissä melko kepoisa romaani, on Sakset tyynyn alla astetta raskaampi. Lukukokemus on edelleen kevyt, mutta tarkoitan nyt siis itse tarinaa. Kuten edeltäjänsäkin, myös tämä kirja seikkailee taidemaailmassa sekä jo menneessä ajassa että nykypäivässä. Mennyt aika sijoittuu tällä kertaa toisen maailmansodan lähivuosiin ja natsien aiheuttamaan tuhoon. Tapahtumat heijastuvat myös nykypäivään äärioikeiston saadessa kannattajia eri puolilla Eurooppaa. Edeltäjänsä tavoin, myös tämä tarina perustuu osittain kirjeenvaihtoon.

Kuten jo mainitsin, tämä on eräänlainen dekkari. Ja muistelisin sekä Nuotion että Soinisen puhuneen edeltäjästä nimenomaan taidedekkarina, joten sijoitetaan myös Sakset tyynyn alla sen genren alle. Mulla oli jotenkin mennyt vähän ohi että Nainen parvekkeella saa jatkoa, joten oli todella iloinen yllätys huomata tämän kirjan ilmestyneen.

Suomi ei esiinny tällä kertaa laisinkaan seikkailuareenana, vaan tapahtumat sijoittuvat Keski-Eurooppaan. Antwerpenista löytyy lyhyen ajan sisällä kaksi ruumista. Molempien uhrien rintaan on isketty sakset ja kopio Frederick Elwellin Girl with a cigarette-maalauksesta. Salome kiinnostuu tapahtumista mutkan kautta, eikä voi olla perehtymättä rikoksiin. Hänestä tuntuu, että poliisit ovat aivan hakoteillä syyllisen kanssa. Ja miksei kukaan selvitä miksi juuri tämä on se kuva, jota murhaaja käyttää? Ja kuka on mallina istunut nainen?

En tiedä olenko tahkonnut dekkareita niin paljon viime aikoina, että olen muuttunut aivan paatuneeksi. Mutta melko varhaisessa lukuvaiheessa arvasin kuka on tässä kirjassa minkäkin roolin takana. Se ei sinänsä haitannut, koska tarinasta löytyi kuitenkin tietynlaista yllätyksellisyyttä. Lisäksi mua viehättää suuresti se, että tämäkin kirja perustui ihan oikeaan taideteokseen. Elwell ei ollut mulle entuudestaan tuttu taiteilija, joten googlea piti hieman laulattaa.

Tarina ja juonenkäänteet etenevät mukavasti. Kirjailijoiden yhteistyö toimii saumattomasti ja lukijalle on nautinto seurata, miten kirjailijoiden eroavaisuudet kuuluvat hahmoissa. Mutta, vaikka teksti ja hahmot ovat huikeita, ei tarina tavoita samaa tasoa kuin edeltäjänsä. Myönnän, että mulla oli todella kovat odotukset tätä kohtaan. Tietyiltä osin ne täyttyivät ja toivottavasti en spoilaa pahasti kun sanon, että tästä kirjasta puuttui täysin sellainen samanlainen todella yllättävä loppukäännös, mikä meille esiteltiin Nainen parvekkeella-kirjassa. Jokin koukku kyllä tässäkin oli, koska jäin toivomaan että saamme joskus lukea vielä lisää Salomen seikkailuista taidemaailmassa.

Lomalukemisena tämä oli kyllä hyvin oiva. Lisäksi nostan ehdottomasti hattua Salomen hyvin epätyypilliselle hahmolle. Nykymaailmassa hän on erittäin tervetullut tuulahdus rikkomaan odotuksia ja normeja. Tykkäsin myös siitä, että muijat pyörittivät tätä kirjaa. Kun miehet hallitsevat kirjamaailmaa(kin) ja miesten kirjoja luetaan tutkitusti enemmän kuin naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, niin ei vaan voi olla olemassa liikaa tarinoita, joissa naiset dominoi. Tätä lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?