maanantai 26. maaliskuuta 2018

Mitä sitten tapahtuu?

Noniin nyt seuraa taas sarjassamme postauksia, joita kukaan ei odota, mutta jotka koen tarpeelliseksi tehdä ehkä selittääkseni lähinnä itselleni.

Blogin linjaus on muuttunut aika raffisti tässä vuoden sisällä. Tai no en mä tiedä onko se muuttunut, koska mä en ole koskaan harrastanut mitään linjauksia. Mutta sanotaanko näin, että tämä suuntaus on ollut sekä tietoinen että tiedostamaton valinta. Esimerkiksi lapset ovat jääneet pientä sivumainintaa lukuunottamatta kokonaan pois mun postauksista. Mä en yksinkertaisesti koe enää tarvetta sille, että kirjoittaisin lapsista tai vanhemmuudesta. Tai en ainakaan koe tarvetta tällä hetkellä. Voi olla että mieli joskus muuttuu. Mutta, jos joku nyt täältä odottaa tai hakee jotain tuoreempaa, niin se on turhaa. Tällä hetkellä ei tipu. Kysyä toki saa, jos jokin askarruttaa tai ottaa muuten yhteyttä. Saatan jopa vastata :)

Kirjoittamista en varmasti tule lopettamaan, mutta vähän tässä pyörittelen ajatusta jonkinlaisesta muutoksesta. Nimittäin vaikka mä itse tykkään pitää kaiken täällä sekamelskaisena, niin oon miettinyt että ehkäpä esimerkiksi noille mun ruokajutuille voisi tehdä kokonaan oman sivustonsa. Voisin sitä nimittäin hyödyntää ammatillisestikin. Vaikka mä tykkään hallitusta kaaoksesta, niin onhan se esimerkiksi työnantajia ajatellen melkolailla selkeämpää, jos vaikka kaikki ruokahommat on erillään. Mua vaan ei jotenkin yhtään napostele monen paikan hallinnointi ja pyörittäminen. Lisäksi mä olen niin tykästynyt tähän blogini nimeen, että en jotenkin mitenkään haluaisi siitä luopua. Mutta, hyviä kehitysideoita ja linjanvetoja otetaan siis vastaan! Eritoten siitä vinkkelistä, että bloginsa kehtaisi linkata esimerkiksi CV:n. Tai hyödyntää osana opiskelua/töitä. Mulla ei ole ajatuksena alkaa hakemaan elantoa blogin kautta, vaan enempi ehkä juurikin sellainen osaan ilmaista itseäni kirjallisestikin-tapainen taidonnäyte.

Kirjoista tykkään kirjoittaa edelleen. Niitä onkin nyt tullut luettua ihan mahdottoman paljon. Lukuhaasteet etenee ja loppuvuodesta tulee myös postaus kirjoista, jotka jäävät lukuhaasteen ulkopuolelle. Haluaisin kovasti kirjoittaa myös teatterista ja keikoista, molempia kun on tässä vuoden sisään käyty ihan mielettömästi. Nähtynä on mm. Kangastus 38, Peppi Pitkätossu, Myrskyluodon Maija, Saikkua kiitos, Ilosia aikoja mielensäpahoittaja, Tippukivitapaus, Pinokkio, Talvisirkus, Rakastunut Shakespeare ja Mörköooppera. Aika vaan ei tahdo riittää, näytöksistä kirjoittaminen kun vaatii ainakin multa paljon enemmän, kuin kirjat.

Lisäksi mua ehkä huvittaisi vähän siivota vanhoja postauksia piiloon. Lähinnä nyt siis juurikin sitä ammatillista vinkkeliä ajatellen. Mutta en haluaisi niitä kokonaan poistaa, koska tämä on kuitenkin toiminut niin paljon päiväkirjamaisena paikkana. En haluaisi niitä tekstejä myöskään tuonne luonnosten puolelle säilöä, koska sitten ne sekoittuu niihin oikeisiin luonnoksiin. Eli kerro mulle hei jos sulta liikenisi joku hyvä idea tai ajatus siitä, mitä mun kannattaisi tehdä. Koen itse hirmuisen luonnollisena jatkumona sen, että lapset ja muu jää täältä ulkopuolelle. Eli varsinaisesti missään kriisissä ei möyritä. Mutta muutosta nyt kuitenkin kaivattaisiin.

2 kommenttia:

  1. Long time, no comment.
    Se on johtunut varmasti linjauksesta (ja siitä, että oma arki on niin vitun non-stop etten kestä – downshiftaus, hidas elämä, haluan maadoittua!) ja siitä, että vaikka ruoasta ja kirjoista on kiva lukea, en oikein osaa ottaa kumpaankaan kantaa kun juuri nyt kun niille ei riitä omassa arjessa aika.
    Se, mitä aina rakastan blogeissa, tässäkin, on ajankohtaisiin aiheisiin tarttuminen, sellaiset pohdinnat, joista löytää itsensä (tai sitten saa hirveät kilarit ja pääsee ränttäämään, tykkään siitäkin). Lapsia tai vanhemmuutta en itsekään juuri enää jaksa kaivella, vaikka kivaa sekin on välillä. Kunhan et kokonaan katoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi!
      Tunnistan kommentoimattomuuden. Mäkin käyn satunnaisesti lukemassa siellä ja täällä mutta harvoin tulee kommentoitua. En oikein tiedä miksi. Ehkä siksi että luen paljon kännykällä ja sen kanssa kommentointi on niin köpöä. Lisäksi musta on tullut jotenkin tosi laiska väittelijä ja keskustelija netissä. Seesteinen vanhuus?
      Mulla on itseasiassa vähän väliä vaikka mitä yhteiskunnallista kommentoitavaa, mistä oon ajatellut tehdä blogipostauksen. Mutta oon huomannut että tällä hetkellä ei vaan onnistu koska a) ne pitäisi saada kirjoitettua pääosalti heti ja koska muka on sellainen mahdollisuus? b) koulun takia joutuu kirjoittamaan niin paljon että tällä hetkellä ei vaan huvita sellainen koulun ulkopuolinen pätkäkirjoittaminen. Kaikki mitä blogiin tällä hetkellä tuotetaan, on syntynyt yhdellä istumalla. Sellainen pätkäkirjoittaminen ja aivojen käyttö on nyt varattu koululle. Mutta ehkä jonain päivänä siitä liikenee blogiinkin taas parin aivosolun verran :)
      Joo en mä poistumassa ole ja itseasiassa ratkaisin ton ammatillisen puolen sillä, että oksennan kaiken sellaisen Linkediniin, mitkä haluan tuoda esille noin niinkun duunihommeleihin liittyen. Nyt vaan vielä pitäisi jaksaa runkata se tili tikkiin.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?