torstai 26. huhtikuuta 2018

Lukuhaaste: Näkymätön sukupuoli

12. Sarjakuvaromaani


Lukuhaaste täällä

Kirjoitin viime kesänä tämän. Se oli älyttömän vaikea kirjoittaa ja vielä hankalampi julkaista. Sukupuoli kun on oikeasti vaikea asia tarkastella ulkopuolelta. Saatika sillä tavalla, että toisen sukupuolesta olisi joku mielipide. Eikä mulla itseasiassa ole itse sukupuolesta mitään mielipidettä, en edes koe että sellainen tarvitsisi olla. Kirjoitukseni käsitteli enempi sitä ihmissuhdetta. Edelleenkin pyörittelen satunnaisesti mielellä postauksessa esiintyneitä juttuja.

Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä ei kerro varsinaisesti transsukupuolisuudesta. Se kertoo vaietummasta seikasta. Siitä, kun et tunne kumpaakaan "tunnustettua" sukupuolta omaksesi. Kun joudut vähemmistöksi vähemmistössä. Kun et vain osu binäärin mihinkään kohtaan. Kirjassa on pitkä sarjakuva-osio, joten siksi valinta tähän kohtaan lukuhaastetta.

Kirja alkaa ihanalla Tarja Halosen esipuheella. Hän ei sinänsä sano mitään uutta tai kovin mullistavaa, mutta hän sanoo asiansa uskottavasti. Halonen toivoo lukijalle herättäviä lukuhetkiä, ja niitä tämä kirja kyllä tarjosi.

Heti esipuheen jälkeen on luvassa muutaman sivun verran aukiselitettyä sanastoa. Moni termi oli itselleni tuttu, mutta en olisi kyllä välttämättä osannut selittää kenellekään, mitä ne tarkoittavat. Osaatko esimerkiksi sä kertoa tietämättömälle selkokielellä mitä tarkoittaa cis-sukupuolinen. Saatat ehkä tietää ihmisryhmän kehen sillä viitatataan. Se on termi, johon törmää koko ajan, mutta jota ei välttämättä pysähdy miettimään, että mitä se oikeasti tarkoittaa? Jo kirjan sanaston luettua on selvää, miten moninainen asia sukupuoli on.

Vaikka kirjassa esiintyvien henkilöiden tarinoita oli äärimmäisen mielenkiintoista lukea, koen kuitenkin että kaikista paras osio oli juurikin tuo mainitsemani sarjakuvaosuus. Mukana on rutkasti mustaa huumoria, joka uppoaa allekirjoittaneeseen aina. Sarjakuvat ovat todella avartavia ja sanoisin, että ne ovat jopa valistavia. Tässäkin tapauksessa moni kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.

Sarjakuvien jälkeen on henkilökuvien vuoro. Viisitoista tarinaa ihmisistä. Jokainen tarina on yksilöllinen, mutta kokemukset selvästi resonoivat toisiaan. Miten vaikeaa on olla oma itsensä kun ympäristö ja yhteiskunta odottaa ihan muuta. Tarinat olivat hyvin koskettavia. Oman itsensä löytäminen on saattanut vaatia terapiaa, lääkitystä, menetettyjä ihmissuhteita sekä pitkän pitkän tien kulkea. Lukiessa musta tuntui hyvältä, että nämä rohkeat ihmiset ovat tänä päivänä päässeet itsensä kanssa noin pitkälle. Mutta samalla tuntui surulliselta, että se matka on ollut monesti vaikea ja kivikkoinen. Se on ollut täynnä kipua, jota yksikään cis ei voi ikinä ymmärtää. Tämän kirjan lukemisen jälkeen mä heräsin tajuamaan, että mun ei tarvitsekaan yrittää ymmärtää seikkoja joita en voi ymmärtää. Mutta hyväksyä pitää.

Mä olen hirveän iloinen että tämä kirja on tehty. Mulla on oman ystävyys-suhteeni takia ollut todella suuri tarve saada tietoa ihmisen moninaisuudesta, jotta voin ensinnäkin oppia kohtaamaan ja kohtelemaan, mutta myös käsittelemään niitä omia tunteitani. Kirja avasi hirmuisen paljon. Edelleen koen vähän vaikeaksi ymmärtää eri käsitteiden eroja, mutta toisaalta. Mitä sillä on väliä? Pointti on pikemminkin se, että moninaisuutta on lukematon määrä. Sitä ei tarvitsekaan laskea määrällisesti eikä tarvitsekaan olla olemassa muottia, joka olisi maailman jokaisen ihmisen mallinen. Ihminen ei aina itsekään osaa määrittää sitä omaa identiteettiään, eikä tarvitsekaan. Miksi minä tai kukaan muukaan määrittäisi kenellekään muottia, johon pitäisi sopia? Pointti on se, että hyväksyy. Sinä olet tuollainen, minä olen tällainen ja me molemmat ollaan ihmisiä. Joku kolmas on taas jotain ihan muuta kuin sinä ja minä, mutta saman ihmisyyden alle hänkin mahtuu.

Musta olisi hirveän tärkeää että jokainen lukisi tämän kirjan. Oli omassa elämänpiirissä sukupuolen moninaisuutta tai ei. Maailma ei nimittäin suinkaan ole vielä valmis. Maailman täytyy kuulla lisää. Me tarvitaan lisää näitä tarinoita. Ja jokaiselle niistä tarinoista on tilaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?