lauantai 14. huhtikuuta 2018

Lukuhaasteen ulkopuoliset osa 1

Mun tulee jatkuvasti luettua kirjoja, jotka eivät syystä tai toisesta pääse mukaan yhteenkään kolmesta lukuhaasteesta, joita yritän lukea läpi. Sinänsähän lukuhaasteet olisi aika helposti runnottu läpi, jos vaan aina ymppäisi väkisin kaiken mahdollisen lukemansa mukaan. Se vaan ei tunnu siltä tavalta, jolla mä haluan lukuhaasteissa edetä.

Kuitenkin sitten tässä tulee luettua kirjoja, joista haluaisi jonkun maininnan heittää julkisestikin. Joten ajattelinkin, että kirjoittelen myös lukuhaasteen ulkopuolisista kirjoista, jos kertyy sellaisia joita mä haluan suositella. Voi olla että nämä viisi, joista nyt kirjoitan, jäävät koko vuoden ainokaisiksi, joista postaan lukuhaasteen ulkopuolelta. Tai sitten ei, ei voi vielä tietää. Kuitenkin nämä kirjat, jotka päätyvät blogiin lukuhaasteen ulkopuolelta, ovat siis sellaisia joiden lukemista suosittelen erittäin lämpimästi!

1. Mistä maailmat alkavat - Joel Haahtela
Joel Haahtela on musta äärimmäisen kiehtova kirjailija. En osaa oikein koskaan summata, että MIKSI mä pidän hänen kirjoistaan (ja kykenen kyllä aina perustelemaan omien suosikki-kirjailijoideni kohdalla sen, että MIKSI mä heistä pidän). Mutta jokin Haahtelassa viehättää ja löydän hänen teoksiaan käsistäni vähän väliä.
Mistä maailmat alkavat on oikein taattua Haahtelaa. Kirja on taiteilijaromaani (joista olen aina erittäin viehättynyt) ja kertoo nuoresta Visasta, joka haluaa taiteilijaksi. Tarina sijoittuu 50-70-luvulle, jolloin taidepiireissäkin elettiin melkoista muutosten aikaa. Kirja seuraa Visan kasvua taiteilijana, mutta myös ihmisenä. Jos taiteilija kipuilee taiteensa kanssa, heijastuu se myös syvälle identiteettiin.
Haahtelan tyyli kirjoittaa on sellainen, jota kuvailisin sanonnalla cut the bullshit. Tarina kerrotaan, mutta ei jäädä jaarittelemaan. Mistä maailmat alkavat noudattaa tätä hyvin uskollisesti.

2. Vieras talossa - Shari Lapena
Sharin esikoinen Hyvä naapuri, oli aivan poskettoman hyvä lukukokemus. Aivan täydellinen. Niin kova, että odotin todella innoissani Sharin seuraavaa. Jonka sainkin käsiini hyvin pian ilmestymisen jälkeen.
Vieras talossa kertoo Karenista, joka herää sairaalassa muistinsa menettäneenä. Hän on selvästikin ollut onnettomuudessa, mutta kaikki muu on pelkkää kysymysmerkkiä. Lähistöllä on tapahtunut myös murha samoihin aikoihin, kun Karenin oletettu onnettomuus on tapahtunut. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa?
Näin kaksi Lapenaa lukeneena analysoin, että hänellä on kyllä huikea mielikuvitus ja tarinan rakentamisen taito. Ehkä kirjoitustyyli ja sanojen käyttö on hieman kömpelöä, mutta kokonaisuutena potentiaalia kyllä löytyy. Vieras talossa oli hieman ennalta arvattava, mutta sisälsi kyllä samantyyppistä yllärikäännettä, kuin Hyvä naapurikin. Oikein hyvä lähtökohta ja idea ja itseasiassa musta tuntuu että se pieni ennalta-arvattavuuskin kirjassa oli täysin tarkoituksella tehtyä. Mulle jäi hieman auki se, että mikä tarkoitus tällä ennalta-arvattavuuden ennalta-arvattavuudella oli, mutta kyllä ihan ehdottomasti suosittelen tämän lukemaan. Ja Hyvä naapuri kanssa! Naapurit tuntuu nimittäin selkeästi olevan Lapenan kantava teema...

3. Räsynukke - Daniel Cole
Noniin nyt tämän suosituksen voitte kaikki aloittaa kuvittelemalla minut pissaamassa hunajaa. Tämä kirja oli nimittäin niin hyvä, NIIIIN HYVÄ, että olen mouhonnut siitä suu vaahdossa ihan jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella. Ja vähän niillekin jotka ei jaksa. Jos koskaan mitään ikinä trillerin tapaista aiot lukea, niin sinun tulee valitseman Daniel Colen Räsynukke. Äläkä ollenkaan välitä siitä takakannen tekstistä, kirja ei todellakaan ole niin raaka, mitä takakannesta voisi päätellä.
Rikostutkija Wolf Fawkes joutuu tutkimaan tapausta, joka selvästi henkilöityy häneen myös siviilinä. Fawkesin kotia vastapäätä olevasta talosta löytyy ruumis, joka on kasattu kuuden eri henkilön ruumiinosista. Ruumis muistuttaa räsynukkea ja nuken toinen käsi osoittaa sormi ojossa kohti Fawkesin kotia. Tästä käynnistyy seikkailu, jonka lukemista ei voi lopettaa.
Kirjailija Daniel Cole on uusi nimi kirjamaailmassa ja kehoittaisin vahvasti pistämään tämän nimen mieleen. Aivan mieletön juonen pyörittelijä ja tarinankertoja!! Mun jännärit on viime aikoina olleet pitkälti nordic noiria ja tämä oli ihan mahtavan erilainen. Nordic noirista puuttuu huumorintaju, tai jos sitä on niin se on sellaista kaurismäkeläistä. Tästä taas löytyi paljon kuivaa brittihuumoria joka oli tosi virkistävää tarinan seassa. Ja muutenkin tämän kirjan tarina on äärettömän taitavasti rakennettu kokonaisuus, suoranainen kirsikka kakun päällä. Tulee varmasti kilpailemaan vuoden parhaan trillerin tittelistä, todennäköisesti tämän kirjan jatko-osan kanssa jonka pitäisi ilmestyä syksyllä.
Tämä tarina yllätti useammankin kerran lukiessa, jopa niin että löysin itseni huutamasta kirja kädessä että eihän tässä nyt näin voi tapahtua!! Cole kuljettaa lukijaansa miten lystää ja vielä aivan kirjan lopussakin oli epäselvää kuka on syyllinen. Ja sitten kun se selviää, jää vieläkin vähän olo että selvisikö kaikki kuitenkaan? Jos kykenisin tekstin välityksellä olemaan tohkeissani, se tapahtuisi kertoessani tästä kirjasta. Olen lukenut tämän jälkeen jo monta kirjaa ja silti tämä vaan pyörii mun mielessä. Ehdottomasti yksi niistä harvoista trillereistä, jonka haluaisin omaankin hyllyyn. Jonka haluaisin lukea jo uudestaan. Daniel Cole, will you marry me?

4. Sandra - Heidi Köngäs
Köngäksen edellinen romaani Hertta päätyi mun parin vuoden takaiseen lukuhaasteeseen. Se ei tajuntaa räjäyttänyt. Mutta Sandra, voi Sandra!!! Nämä vuodet 2017 ja 2018 ovat täynnä ilmestyneitä kirjoja sadan vuoden takaisista tapahtumista. Jos jonkun kirjan aiot lukea vuoden 1918 tapahtumista, niin lue Sandra.
Sandra kertoo vahvoista naisista sisällissodan jaloissa. Naisista, joilla ei ole mitään tekemistä koko sodan kanssa, mutta jotka joutuvat kärsimään sekä sodasta että sen seurauksista. Kirja on hyvä kuvaus tapahtumista. Realistisen tuntuinen, raastava, koskettava, kauniskin. Ajatuksia herättävä. Tuntuu jopa hieman vaikealta ymmärtää ihmisyyttä. Ja samaan aikaan on täysin ymmärrettävää, miten sodan kaltainen poikkeustila vaikuttaa ihmiseen ja hänen harkintakykyynsä. Kirja vetää sillä tavalla hiljaiseksi, että siitä on jopa vähän vaikea kirjoittaa. Pystyy vain sanomaan, että kannattaa lukea.

5. Sivuhenkilö - Saara Turunen
Turusen edellinen teos Rakkaudenhirviö voitti ilmestyttyään Hesarin kirjallisuuspalkinnon. Mulla on Rakkaudenhirviö hyllyssä, mutta en ole saanut sitä vieläkään luettua. Ehkä ensi vuoden Hyllynlämmittäjässä?
Sivuhenkilö kertoo epäsuorasti ja suoraan ajasta Rakkaudenhirviön kirjoittamisen jälkeen. Se ei siis ole jatkokertomus Rakkaudenhirviölle, vaan se on kertomus kirjoittajastaan. Ja sehän on hieman auki, että minkä verran kirjassa on Turusta itseään ja minkä verran ei. Tosielämän henkilöitä mukana on kuitenkin ja osan heistä tunnistaa helpostikin. Antti Holma oli todella helppo bongata, Laura Birn jäi ehkäilyn varaan.
Kirja on hyvin ajatusvirtaisesti kirjoitettu. Se ei ole yhtä maaninen kuin esimerkiksi O, mutta vähän sinnepäin. Mä koen tuon kirjoitustavan hyvin kiehtovaksi ja itse en siihen kykenisi. Että tarina etenee ajatusvirtana. Mulla meni aika pitkä tovi tätä lukiessa ennen kuin ymmärsin kirjan hauskuuden. Mutta kun tajusin, tykkäsin tästä aivan hurjasti. Tämä oli hieman päiväkirjamainen, mutta ei kuitenkaan perinteisessä mielessä. Ajatusvirta etenee vuodenaikojen mukaan eli seuraamme kirjoittajaa vuoden ympäri. Tämä ei ollut jatkokertomus ja sitten tavallaan kuitenkin oli. Musta tämä oli hurjan virkistävä ja se teki kirjasta vain kiehtovamman, kun ei ole varmaa miten paljon tässä nyt on totuutta pohjilla.

Siinäpä nyt ainakin viisi kannattaa lukea-vinkkiä. Mitä hyvää sä olet viime aikoina lukenut? Kerro ihmeessä, että mulla on jatkossakin hyvä syy vältellä ruotsin läksyjä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?