perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mun opinnot

Mä olen viime aikoina saanut niin kivaa palautetta sekä täällä että Instan puolella kaikista ruokahommista, että nyt vihdoin otan ja raapustan mun opinnoista tarkemman postauksen. Ruoan ympärillä kun sielläkin pyöritään päivät pitkät, vaikka musta ei kokkia tulekaan.


Kaiken yksityisyyden menetyksen uhallakin paljastan nyt, että mä opiskelen ruokatuotannon johtamista. Musta tulee isona nyt ensialkuun siis restonomi. Vähän vielä arvuuttelen että mitä sitten, en usko että taival opintojen suhteen katkeaa vielä tuohon. Oon todella viehättynyt elintarviketieteistä, tuotekehittelystä, aistien käyttämisestä, ruoan kemiasta sekä molekyyligastronomiasta. Voi olla, että tämän taipaleen jälkeen kutsuu yliopisto, mutta katsotaan nyt. Tutkinto kerrallaan.

Mitä mä nyt sitten ihan tarkalleen ottaen päiväni teen? Tuo koulutusohjelma jossa opiskelen, ruokatuotannon johtaminen, on hyvin pieni. Pääsääntöisesti restonomit valmistuvat matkailun tai hotelli- ja ravintola-alan puolelta. Mä hain aluksi tuohon hotraan silloin pari vuotta sitten, mutta olen ollut todella tyytyväinen että en sinne koskaan päässyt, koska kyllä tämä ruokatuotanto on niin mun juttu. Tämän koulutusohjelman opiskelijoista puhutaan paljon tulevina keittiömestareina, mutta loppupeleissä aika harva taitaa loppupeleissä keittiömestariksi työllistyä. Omakaan polkuni tuskin tulee johtamaan keittiömestariksi. Ja hei se pitää muuten tässä välissä myös mainita, että tähän koulutusohjelmaan ei ollut mitään pohjakoulutusvaatimuksia (paitsi siis toki jokin toisen asteen koulutus pitää olla, kuten korkeakouluissa aina). Mun ryhmästä ehkä 2/3 omaa kokin koulutuksen ja me loput ollaan sellainen sekalainen seurakunta kaikkea muuta. Valmistumisen jälkeen me kyllä pystytään tekemään kokin töitäkin, mutta kuten jo mainitsin, me ei valmistuta kokeiksi.

Miten mä sitten ajauduin juuri tähän koulutusohjelmaan? Oikeastaan monen sattuman kautta. Hain tosiaan alunperin ihan kokonaan toiseen (samaan kouluun kylläkin), mutta silloin olin vielä tosi epävarma sen suhteen että mitä haluaisin. Pääsykokeiden myötä selkeni että haluan kyllä opiskelemaan, mutta koulutusohjelman valintaa voisi vielä viilata. Satuin sitten bongaamaan tämän nykyisen, joka tuntui sekä opetussuunnitelman että pääsykoemateriaalin perusteella siltä omalta jutulta. Hain, pääsin ja hyppäsin opiskelijaksi. Tämä koulutusohjelma on hurjan monipuolinen, mutta kuitenkin samalla yksilöity. Kaikki "turha" on tiputettu pois. Ja onneksi hain ja pääsin, tätä koulutusohjelmaa kun ei tällä hetkellä löydy minkään toisen koulun opetusohjelmasta. Ja koen tämän omakseni juurikin sen takia, että mua ei välttämättä niinkään kiinnosta työskennellä tulevaisuudessa keittiössä vaan pikemminkin ruoan parissa. Voi kuulostaa hassulta, että se ei vaadi sitä keittiötä mutta niin se vaan on. Kokonaisuus on aivan valtava vaihtoehtojen suhteen ja lisäksi suomalainen ruokakulttuuri on juuri valtavassa murroksessa. Tulevaisuudessa alalle tulee todennäköisesti syntymään duuneja joita ei vielä edes ole. 

Eka vuosi opintoja on kohta takana ja tässä on kyllä opiskeltu jos ja vaikka ja mitä sellaista, jota en koskaan ikinä olisi uskonut että tulisin näiden opintojen myötä oppimaan. Syksy startattiin pitkälti tutustumalla ammattikeittiöön. Sen toimintaan, laitteisiin, hygieniaan, ihan kaikkeen mahdolliseen. Tutustuttiin sekä luentojen että yritysvierailujen kautta erilaisiin toimintaympäristöihin mitä alalta löytyy lähtien fine diningista kahviloihin. Mahtuipa syksyyn ensimmäinen työharjoittelukin, jonka itse suoritin lentokentällä. Samalla myös käynnisteltiin useampi projekti toteutettavaksi. Ja järkättiinpa me ruokatuotannon fuksit vanhemmille vuosikursseille perinteinen illanviettokin "nollabudjetilla" juomineen, ruokineen ja ohjelmineen.


Tähän ensimmäiseen vuoteen on mahtunut opintoja myös laskentatoimen, viestinnän sekä myynnin ja markkinoinnin saralla. Koulun olisi tarkoitus antaa meille valmiudet toimia myös yrittäjinä, joten koulutusohjelmassa huomioidaan oikeastaan kaikkea myös yrittämisen vinkkelistä. En näe sitäkään itselleni ainakaan ensisijaisena polkuna, mutta en myöskään sulje sitä missään nimessä ulkopuolelle ja otan kaiken opin vastaan mitä eteen tulee. Meillä olisi jo opiskeluaikana mahdollisuus päästä kokeilemaan yrittämistä, jos vaan löytyy idea jota haluaisi kokeilla. Koululta löytyy mentoreita, jotka jeesaavat ihan kaikessa mitä yrittämiseen liittyy. Jos vaan tosiaan löytyy intoa ja halua sille tielle. Tässä opiskeluaikana on kuitenkin vielä melko turvallista kokeilla kun tosiaan apua saa ja kyllä meidän koululta on muutama menestystarina startannutkin.

Viime jaksossa me pureuduttiin pitkälti ruoan kemialliseen maailmaan ja ehdasti ravitsemustieteisiin. Opeteltiin analysoimaan ruokapäiväkirjoja, laskemaan energiaprosentteja, tulkitsemaan erilaisia ravitsemussuosituksia sekä suhteuttamaan ruoan ja liikunnan suhdetta keskenään. Toteutettiin erilaisia ateriakokonaisuuksia ravitsemussuositusten pohjalta ja itseasiassa tuo olikin todella avartavaa. Nimittäin kun sitä on niin fiksoitunut sekä voin että suolan käyttöön, oli tosi opettavaista huomata miten paljon esimerkiksi hapon käytöllä voi korostaa suolaisuutta käyttämättä suolaa. 


Tällä hetkellä mä opiskelen ruotsia, eri aistien käyttöä ja hyödyntämistä, ravintolajuomia, erilaisia ruokakulttuureja sekä juridiikkaa. Aika sekalainen paletti siis. Mikä oikeastaan onkin se sokeri ja suola (pun intended) koko hommassa. Mun opinnot on todella monipuoliset. Saan sieltä kaiken, mitä halusin ja myös paljonpaljon enemmän. Mutta vaikka opinnot on todella monipuoliset, rakentuu kaikki kuitenkin sen meidän koulutusohjelman päälle. Ihan kaikki opiskellaan siis ruokatuotannon ja johtamisen kautta. Okei juridiikka on pyörinyt paljon yleisissäkin jutuissa, mutta kyllä siellä puhutaan siitäkin, mikä hyödyttää meitä tulevaisuuden duunihommissa.

Mainitsinkin jo joskus aiemmassa postauksessa, että meitä on koulun alusta lähtien integroitu työelämään. Erilaisia rekrytapahtumia on useampi vuodessa ja sähköpostiin tulee jatkuvasti rekrypyyntöjä jos ja vaikka minne. Joitakin juttuja me ollaan oltu ryhmänä tekemässä suoraan koululle, mutta mä olen itse ollut myös esimerkiksi toteuttamassa Aromi-lehden PRO-gaalaa (yksi isoimmista alan häppeninkeistä), jossa pääsin oppimaan aivan hitokseen tapahtumatoteuttamisesta sekä tekemässä jo sitä aika monesti suitsutettua keittokirjaa. Muutamaan juttuun oon myös tällä hetkellä tyrkyllä, mutta niistä ei vielä ole sen tarkempaa tietoa joten ollaan hyshys. Ja kaiken, missä oon mukana ja mikä vaan jotenkin nivoutuu alaan ja on mulle oppimisen kannalta hyödyksi, saan muljautettua työharkkatunneiksi eli saan opintopisteitä. Win-win!

Sirkkoja paahtumassa
Opiskelu tapahtuu todella projektinomaisesti. Esimerkiksi tällä hetkellä me kehitellään erilaisia jäätelömakuja, jotka maistetaan vielä tämän kevään aikana eräillä messuilla. Muutama viikko sitten oltiin Gastromessuilla tarjoamassa meidän kehittämiä tuotteita ja markkinoimassa koulua. Kokeita ja tenttejä on aika paljon ja myös kirjallisia tehtäviä. Lähes kaikesta tehdään sekä kirjallinen raportti sekä pidetään myös suullinen esitys. Vaikka opiskelu on superhauskaa ja mielenkiintoista, vie se myös kaiken ajan. 

Ja sitten päästäänkin siihen suurimpaan eli ajankäyttöön. Se nimittäin onkin melko haasteellista. Meillä ei onneksi ole koko viikkoa pelkästään lähiopiskelua, vaan myös itseopiskelulle on jätetty aikaa. Haastavaa on kuitenkin mahduttaa kaikki kalenteriin. Ei mahdotonta, mutta haastavaa. Oman osansa tähän hankalaan yhtälöön heittää aikataulujen sopiminen esimerkiksi ryhmätöiden osalta. Joskus se on helpompaa ja joskus ei. Toistaiseksi mun kokemukset ryhmätöistä on onneksi enempi positiivisia. Oon aina löytänyt helposti oman ryhmäni ja useimmiten mua on ehditty pyytämään mukaan ennen kuin oon itse ehtinyt miettimään että kenenhän kanssa tekisi. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että mä olen saanut jo leiman otsaani sekä kielioppi- että aikataulunatsina. Ja se on pelkästään hyvä piirre kun huomioidaan miten paljon tekemistä on. Mulla on itselläni vähän kaksijakoiset ajatukset tuosta roolista mutta what the heck, koen itse pääseväni kaikesta helpoimmalla kun aikataulutan kaiken. Ja ilmeisen pureva metodi se on, kun kerran oon haluttu kaveri ryhmätöihin. (Plus eräänlaista johtamista siinäkin pääsee harjoittamaan mutta sitä en oo kertonut mun luokkakavereille. Ehkä ne on tajunneet sen itsekin)

Tuleva kevät tarjoaa vielä vierailun synagogaan, pohtimista eri ruokakulttuurien ruoankäytön eroista, sitä jo mainittua jäätelön vääntämistä, "lavastettuja oikeudenkäyntejä", virkamiesruotsin läpäisyn sekä useamman kymmenen erilaisen viinin maistelua. Ja ihan oikeasti, viinien maistelu on tosi rankkaa puuhaa! Kun siis teet sitä ammattimaisesti. Sekä haju- että makuaisti on todella kovalla koetuksella, kun et vielä ihan selkeästi osaa erottaa niitä makuja ja vivahteita. Vaatii aikalailla pinnistelyä ja aistit väsyy nopeasti.


Vaikka luennoilla saakin istua paljon, vietetään me myös paljon aikaa tietenkin keittiössä. Kokeillaan ja kokataan. Aina kaikki ei päädy syötäväksi asti, koska jonkin verran me myös kokeillaan erilaisia kemiallisia reaktioita. Niitäkin kun on tärkeä ymmärtää. Että mikä käyttäytyy milläkin lailla ja miksi. Koulun opetuskeittiöillä on yleensä aika hektistä ja mä itse koen, että oon saanut sieltä hyvän pohjan jota voin sitten treenata rauhallisemmassa ympäristössä eli kotona. Mä olen ylipäätään tässä kotona leikkinyt keittiössä jo vuosia, joten ihan ehdasti ruoanlaitosta en oo vielä koulun kautta saanut mitään mullistavia uusia oppeja, lähinnä asioiden syventämistä sekä monipuolisuutta. Ahaa-elämyksiä on toki tullut mutta sellaista konkreettista uutta ei vielä. Viihdyn kyllä koulun keittiössäkin aivan erinomaisesti ja keittiötunnit on aina tosi hauskoja.

Mä jaksaisin luennoida mun opinnoista vaikka ja miten paljon mutta ehkä tässä nyt oli vähän jotakin pinta raapaisuna. Tuun varmasti kirjoittamaan koulusta ja siihen liittyvistä jutuista jatkossakin ja vastailen kysymyksiinkin ihan mielelläni. Mutta nyt tekemään Ruoka ja kulttuurit-kurssille Pecha Kucha-esitystä!

9 kommenttia:

  1. Hei,

    Annatko vinkin, miten korvata suolaa hapolla? Kun pitäisi vältellä suolaa ja sattuu rakastamaan suolaista (ja rasvaista ja makeaa ja kaikkea epäterveellistä)... Kiitos.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mielelläni! Kiva ku kysyit :) Eli esimerkiksi lisäämällä sitruunaa tai limeä ruokaan saat korostettua ruoan suolaisuutta. Suolaa täytyy toki ruoassa olla, mutta määrää voi vähentää juurikin tuon hapon kanssa pelaamisella. Tarkkoja mittasuhteita en pysty valitettavasti antamaan, nämä kun on makuasioita. Mutta voit esimerkiksi puolittaa reseptin suolan määrän ja sitten maistamisen kautta kokeilla mikä määrä happoa riittää korostamaan suolaisuutta.

      Poista
  2. no nyt on mielenkiintoinen oppiaine!
    alkoi oikein kutkutella sielua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Mua oikeasti vähän jännittää ja pelottaa että mitä jos jonain päivänä tää alkaakin tuntumaan ihan paskalta tai jostain syystä koko homma lopahtaa. Mutta ainakin vielä oon vaan pääsääntöisesti edelleen tohkeissani ja innoissani. Uuden jakson alkaessa on aina ihanaa kun tulee taas kaikkea uutta mihin pääsee sukeltamaan.

      Poista
  3. Voi miten mielenkiintoinen postaus! Ja kyllä tästä huomaa, että sä oikeasti olet innostunut juuri tämän aiheen opiskelusta.

    Ja tuo sitruunan tai limen käyttö suolaisuuden korostamisessa oli tervetullut vinkki tännekin. Sitruunaa tulee joihinkin ruokiin käytettyä, mutta en ole tuota hapon käyttytymistä tiennyt ollenkaan.

    VastaaPoista
  4. Voi miten mielenkiintoinen postaus! Ja kyllä tästä huomaa, että sä oikeasti olet innostunut juuri tämän aiheen opiskelusta.

    Ja tuo sitruunan tai limen käyttö suolaisuuden korostamisessa oli tervetullut vinkki tännekin. Sitruunaa tulee joihinkin ruokiin käytettyä, mutta en ole tuota hapon käyttytymistä tiennyt ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tätä oli hauska lukea. Itseasiassa noilla eri perusmauilla (suolainen, makea, karvas, hapan, umami) voi joko korostaa tai vaimentaa toisiaan. Eli just esim happamalla korostaa suolaisuutta, sokerilla suolaisuutta jne. Noita voi hyödyntää erityisesti ruoan laitossa mutta myös vaikka kun yhdistellään ruokaa ja juomaa. Mä jaksaisin näistä haju- ja makuaistin hommeleista kirjoittaa kanssa varmaan postauksen verran joten katsotaan josko joskus toteutan :)

      Poista
  5. Kiva postaus ja todella mielenkiintoisen kuuloiset opinnot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) pitääkin palata lukemaan sekä tätä postausta että näitä kommentteja tällaisina hetkinä, kun ruotsin läksyjen tekeminen tuntuu vesikidutukselta.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?