perjantai 27. huhtikuuta 2018

Ruisvohvelit

Mä rakastan kaikkea syötävää, minkä päälle voi pinota hilloa tai marjoja tai hedelmiä tai mitä ikinä nyt vaan sattuu keksimään. Teen todella usein erilaisia variaatioita amerikkalaisista pannukakuista (useimmiten jollain "järkevällä" jauhosekoituksella, muuten en mahtuisi pian enää ovesta ulos) iltapalaksi ja ihan sitä uunissa tehtävää pannariakin meillä on todella usein. Tosin nykyään tulee harvemmin tehtyä sitä suomalaisille perinteisintä pannaria, koska tuun ihan kipeäksi kaikesta siitä rasvasta mikä siinä on. Se närästys ei vaan ole sen arvoista. Mutta erilaiset variaatiot esimerkiksi Ahvenanmaan pannarista on meillä tarjolla useinkin. Erittäin lämmin suositus ainakin Vappu Pimiän Ahvenanmaan pannarille. Tämä ei närästä!! Ja sinne saa hyvin upotettua mustuneita banaaneita. Banskut ei kuitenkaan maistu lopputuloksessa liikaa läpi, mutta tekevät kivaa rakennetta. Teen tuon aina vielä spelttimannasta ja korvaan vehnäjauhot kaurajauhoilla. Terveysruokaa ;)

Mutta, takaisin postauksen alkuperäiseen aiheeseen. Nimittäin ruisvohveleihin.

Niinä viikonloppuina, kun kaikki lapset on kotona, meillä nähdään aterioiden eteen vähän enemmän vaivaa. Aamupalaa meillä syödään harvoin samaan aikaan, koska nuorin herää helposti kuusikin tuntia aiemmin kuin isot veljensä. Mutta pienimmän kanssa on hauska touhuta keittiössä rauhassa ja isommille on sitten herkkuja valmiina, kun joskus ehkä saman vuorokauden puolella heräävät.

Mä tykkään vohveleista rutkasti enemmän kuin tavallisista letuista. Ensinnäkin mikään ei ole parempaa kuin rapea vohveli. Toiseksi, vohvelit on äärettömän vaivaton tehdä kun vohvelirauta hoitaa koko homman. Makua vohveleihin saa vaihtelemalla jauhoja, joista ne tekee. Näihin voi työntää käytännössä mitä vaan jauhoja. Mulla on nyt työn alla vohvelit, joissa on maissijauhoa. Jahka tuotekehitys on hiottu täydelliseksi, niin saatan huikata niistä täälläkin.
Nyysin joskus vuosia sitten mun lapsuudenkodista vohveliraudan suoraan 80-luvulta ja se on ollut meillä melko tehokkaalla käytöllä. Varsinkin viikonloppuaamuisin.

Ruisvohveleihin tarvitset:

3 kananmunaa
4 dl maitoa
1,5 dl kivennäisvettä
3 dl ruisjauhoja
1 d kaurajauhoja (jos sulla ei ole niin käytä vehnäjauhoja, mä itse olen aivan fanahtanut kaurajauhoihin ja työnnän niitä about kaikkeen. Jos muuten käytät kaurajauhoja, niin rasvan määrää voi aina vähän vähentää resepteistä, kaurajauhot kun ovat hieman rasvaisia koska kaura on itsessään hieman rasvainen. Pelkästään tätä reseptiä varten ei kannata kaurajauhoja ostaa, koska niiden säilyvyys ei ole yhtä hyvä kuin muilla jauhoilla johtuen juurikin tuosta rasvaisuudesta.)
75g voita sulatettuna
2-3 rkl tomusokeria (nämä saa olla mun mielestä vähän makeita, mutta jos sörssäät päälle esimerkiksi makeaa hilloa, niin tuo kaksikin ruokalusikallista sokeria riittää)
2 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
vaniljajauhetta maun mukaan
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja anna sen jäähtyä (jos isket kuuman voin mihin tahansa leivinjauhetta sisältävään taikinaan heti voin sulatuksen jälkeen, käynnistät leivinjauheen kohotusta aiheuttavan toiminnan liian aikaisin ja se ei kohota taikinaa enää sitten kuumassa niin hyvin kuin pitäisi). Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää maito ja kivennäisvesi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten nesteiden joukkoon. Mun suositus muuten on että teet taikinan suoraan kannuun. Siitä on helppo annostella taikinaa sitten paistovaiheessa vohvelirautaan. Jos vispailu kannussa tuntuu hankalalta niin toki voit ensin vispata taikinan jossain astiassa ja lopuksi kaataa koko höskän valmiiksi kannuun.

Lisää sulatettu voi ja sekoita. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Periaatteessa taikinan voi tehdä ed. iltanakin jo valmiiksi jääkaappiin odottelemaan, mutta lopputulos ei ole ihan yhtä priima, koska taikinan koostumus kärsii liiallisesta odottelusta.

Paista vohveliraudalla vohveleiksi ja tarjoa valitsemasi lisukkeiden kanssa. Näistä tulee kivan rapeita ja ruis maistuu juuri sopivasti. Vähän vohveliraudasta riippuen, tällä taikinamäärällä saat valmiita vohveleita sellaisen 13-17 kpl. Ja tarjoiluun vinkkinä ainakin aikuiseen makuun, ruis ja kardemumma istuu aivan älyttömän hyvin yhteen mustikan ja raparperin kanssa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?