sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Lukuhaaste: Nainen ikkunassa

Yhdysvallat-lukuhaaste: 1. Pikkukaupunkiin sijoittuva kirja
Helmet-lukuhaaste: 40. Kirjassa on lemmikkieläin



"Välittömästi ja välttämättä tulee mieleen Nainen junassa. Niin kirjan nimestä, kannesta kuin synopsiksestakin. Ja vähän kirjan alustakin. Tässä on paljon ennalta-arvattavuutta."

Näin lukee mun muistiinpanoissa tästä kirjasta, kun olin lukenut ensimmäiset n. 50 sivua. Little did I know! Tämä kiihtyi hitaasti, mutta kun vauhtiin päästään niin lukijalla on lähinnä olo että "mikä muhun just osui". Hengästyttää! Nainen ikkunassa on nimittäin aivan nerokas!

Kirja kertoo Annasta, joka on linnoittautunut kotiinsa. Hän sairastaa agorafobiaa eli avoimen paikan kammoa. Annan vuorokausirytmi on melkolailla sekaisin ja elämä pyörii pitkälti mustavalkoisten elokuvien, viinin ja naapurien kyttäämisen ympärillä. Välillä hän käyttää aikaansa myös netissä pelaten shakkia ja keskustellen muiden agojen kanssa. Anna nimittäin on ammatiltaan psykologi ja hän kokee pystyvänsä antamaan ammatillista näkökulmaa muille kohtalotovereilleen. Itseään hän ei sen sijaan osaa auttaa.
Annan naapurustossa löytyy niin uudempaa väkeä kuin kauemminkin paikalla asuneita. Sattuman kautta Anna tutustuu paremmin juuri naapurustoon muuttaneeseen Janeen, josta hän saa itselleen ystävän. Jane tuntuu näkevän Annan kuoren taakse ja ymmärtävän miksi Anna on sellainen, kuin on. Eräänä päivänä Anna kuitenkin näkee ikkunastaan, kun Jane puukotetaan kodissaan. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään ja kukaan ei tunnu uskovan Annaa. Mitä oikein tapahtui? Oliko kaikki vain Annan mielikuvitusta?

Kirjailija A. J. Finn on oikeastaa pseudonyymi. Nimen takaa löytyy Daniel Mallory, jonka esikoiskirja Nainen ikkunassa on. Hän on opiskellut rikoskirjallisuutta ja se kyllä näkyy tämän kirjan sivuilla. Mulla on hyvin vilkas mielikuvitus ja tykkään rakennella kaikenlaisia salaliittoteorioita. Nyt kun olen lukenut kirjan, niin tuntuu jopa surkuhupaisalta että tämä on pseudonyymin käsialaa. Lukekaapa ja kertokaa mielipiteenne. Eikö tunnu jopa vähän rienaavalta?

Kirja on ylipäätään täynnä upeaa ja hienoa tarinankerrontaa. Yksityiskohtiin on panostettu ja niiden eteen on nähty vaivaa. A. J. Finnin adjektiivien ja vertauskuvien käyttö on aivan omaa luokkaansa. Vai mitä sanotte tästä: "Suoneni ovat rutikuivat, maastopalon vaara".

Tarina myös koko ajan vähän vihjailee. Kertoo ja antaa ymmärtää, mutta ei sitten kuitenkaan. Kiusoittelee ja paljastaa hyvin selvästikin, jättäen lukijan kuitenkin epätietoisuuteen. Kirjailija käyttää jopa eräänlaista "lällälää, enpäs kerrokaan"-taktiikkaa. Ja se muuten toimii.

Annalla on lemmikkikissa, joka näyttelee kirjassa hyvin tärkeää roolia. Siksi tämä täyttää tuon Helmetin haastekohdan. Yhdysvallat-haasteessa taas vähän revittelin menemään ja laajensin näkökenttää. Kirjan miljöö on nimittäin New Yorkin Harlem, mutta Finn kuvailee Annan kotiympäristöä niin pikkukaupunkimaisesti, että kyllähän se nyt pikkukaupungista menee.

Mainitsemani ennalta-arvattavuus kulkee mukana pienissä yksityiskohdissa. Jokin on laukaissut aikanaan Annna agorafobian ja minä ainakin arvasin syyn lähes heti. Mutta kaikki suuret linjat pysyvät yllätyksellisinä. Mulla on aina tapana jännäreitä lukiessa kehitellä juonen edetessä myös vaihtoehtoisia juonenkäänteitä. Ja mun mittapuulla jännäri on hyvä, jos kirjailija onnistuu yllättämään mut täysin. Jos hän osaa tarjota kuvion, jota mä en itse ollut osannut vielä rakentaa. Ja tässä A. J. Finn onnistui. Hän sai mut muutamassa kohdassa suorastaan henkäisemään vähän syvempään.

Ihmettelin ensimmäiset 140 sivua, kun tätä on kehuttu että ei voi laskea käsistään, että mitä hemmettiä eihän tämä koukuta yhtään. Mutta pakko se nyt on vihdoin uskoa, että jos Stephen King sanoo että kirjaa ei voi laskea käsistään, niin silloin kirjaa ei voi laskea käsistään. Ja minä sanon nyt, että jos teillä on jotakin tärkeää työn alla kun luette tätä kirjaa, niin tehkää se ensimmäisten 140:n sivun aikana. Koska sen jälkeen muu elämänne lakkaa. Ette enää ehdi elää muuta kuin tätä kirjaa. Ja pistäkääpä mieleen nimet A.J. Finn ja Daniel Mallory. Koska luulisin että tästä hepusta vielä kuullaan. Ainakin toivoisin niin, esikoisteos jätti mut todella nälkäiseksi. Tämä oli mahtava, mutta ei se vielä Räsynuken ohi mennyt..

2 kommenttia:

  1. Kinttupolkujan Marikan kautta tänne eksyin ja kyllä, olen niiiiin samoilla linjoilla sun kanssa.

    Varoittelen asiakkaitani (olen kirjastontäti) että älä aloita illalla, tai älä ainakaan jatka sivun 100 jälkeen - illalla. Minulle harvoin käy tätä aloittelijan mokaa, mutta tämän kanssa valvoin. Sitten nukuin, mutta heräsin kahdelta yöllä ja luin viiteen asti - niin kauan, että sain tämän loppuun. Hengästyttävä oli se!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit, toivottavasti tulet toistekin :)

      Mulla on meneillään koulussa vikat päivät ja aivan järjetön työlasti päällä. Valitsin tarkoituksella nyt luettavaksi vähän "tylsemmän" kirjan, jotta ei sattuisi noita aloittelijan mokia. Tosin nyt näyttää siltä että en edes ehdi lukemaan ennenkuin koulu loppuu, mutta otin silti mielummin varman päälle. Niin monta kertaa käynyt se, että alkaa lukemaan jotain todella koukuttavaa ja sitten kärsii yöunet ja muu kun ei muka ole aikaa lukea ja on vaan pakko. Oletko lukenut tuota mainitsemaani Räsynukkea? Sille annan ihan ehdottoman suosituksen ja suitsutuksen. Jos Nainen ikkunassa hengästytti, Räsynukke pysäyttää pulssin ;)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?