tiistai 1. toukokuuta 2018

Lukuhaaste: Yhden lapsen kansa

Helmet-lukuhaaste: 45. Palkittu tietokirja

kuva täältä
Yhden lapsen kansa oli mulla pariin otteeseen lainassa viime vuoden puolella, mutta perinteisenä kirjana tämä ei vaan jotenkin lähtenyt. Sen sijaan äänikirjana tämä oli tosi hyvä! Oon yrittänyt opetella kuuntelemaan äänikirjoja useampaankin otteeseen ja oon nyt todennut, että tietokirjamaiset on ainoa genre johon mä kykenen äänikirjoina. Niitä en aina meinaa jaksaa lukea, mutta kuuntelen erittäin mielelläni. Lisäksi itselleni ehkä se tärkein elämys, mikä äänikirjoihin liittyy, on se että joidenkin palveluntarjoajien äänikirjojen lukunopeutta saa säädettyä. Olen nimittäin itse suhteellisen nopea lukija ja koen jo lähtökohtaisesti henkistä kipua, jos näen että äänikirjan kesto on jotain 9 tuntia. Erityisen hyväna vaihtoehtona äänikirjat ovat olleet itselläni lenkillä.

Yhden lapsen kansa on napannut Finlandian tietokirjojen kategoriassa pari vuotta sitten. Tämä Mari Mannisen kirjoittama kirja kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta hyvin erilaisista vinkkeleistä. Kyseisellä politiikallahan on aina ollut sekä puolustajansa että vastustajansa. Kirjassa ääneen pääsee niin köyhä suurperheen äiti kuin Yhdysvaltoihin adoptoitu tyttö. Kuulemme myös vanhempaa rouvaa, joka vahti työkseen kiinalaisnaisten kuukautisia sekä isää joka osti pojalleen morsiamen Vietnamista. Tässä nyt vain muutama esimerkki mainitakseni.

Tämä oli ennenkaikkea siitä veikeä kirja, että aina kun luulet muodostaneesi mielipiteen tästä vuosikymmeniä kestäneestä väestön hallinnasta, tuleekin kirjassa seuraava tarina joka avartaa ajatusmaailmaa taas johonkin toiseen suuntaan. Yhden lapsen kansa on ennenkaikkea mieltä avartava lukukokemus. Hyvinvointilänkkärinä on helppo huudella mielipiteitä siitä mitä on oikein tai väärin, mutta yhden lapsen politiikka on myös asia, joka ei ole ihan niin yksinkertainen juttu sitten kuitenkaan. Se on toki selvää että lukuisat ihmiset ovat kokeneet ehdotonta vääryyttä, joka olisi pitänyt jäädä tapahtumatta. Mutta kokonaisuuden kannalta asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen. Seuraukset toki olivat hyvin raskaat, vaikka taustalla oli lähinnä ajatus turvata väestön hyvinvointi.

Kirja vahvistaa sen, mikä on ollut selvää jo vuosia. Naisten koulutukseen ja valistukseen kannattaa panostaa. Se palkitsee koko yhteisön. Jos asiaa peilaa vaikkapa nyt liikakansoitukseen, on sivistyneisyys ainoa toimiva keino väestönkasvun hillintään. Se on ensinnäkin humaanein keino, mutta ehdottomasti myös se tehokkain. Kun nainen huomaa, sekä yhteisön jäsenenä että oman elämänsä kautta, että esimerkiksi työ ja opinnot tarjoavat elämään mielekästä sisältöä, ei valtaosa naisista edes halua montaa lasta. Väestönkasvua voidaan hillitä täysin järkevillä ja kaikkia palkitsevilla keinoilla tyrannimaisen pakottamisen sijaan.

Kirja ei tarkastele vain vanhempia, jotka ovat joutuneet yhden lapsen politiikan uhreiksi. Se käsittelee myös lapsia, jotka ovat jääneet ainokaisiksi. Kiinassa on kyliä ja yhteisöjä, joissa kaikissa perheissä on vain yksi lapsi. Näissä yhteisöissä kasvaneet eivät ole edes tienneet, että on olemassa sellainen käsite kuin sisarukset. Nämä perheiden ainokaiset kohtaavat valtavia haasteita lähestulkoon kaikessa elämänsä aikana. Kilpailu kouluissa on todella armotonta ja se jatkuu aikanaan työrintamalla työpaikoista ja menestyksestä. Perheen perustaminen on vaikeaa, koska naisia on vähemmän kuin miehiä. Vaikka ainokaiset ovat saaneet osakseen runsaasti hemmottelua ja rakkautta, joutuvat he myös elämään todella suurien odotusten kanssa. Perinteisesti kiinalaisessa kulttuurissa lapsi huolehtii vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Jos kiinalainen avioituu toisen ainokaisen kanssa, voi tämä tarkoittaa "pahimmillaan" sitä, että aviopari joutuu huolehtimaan kahdestatoista vanhemmasta ja isovanhemmasta.

Kirjassa on paljon surullisia kohtaloita, se tuo esille myös sen seikan että mitä sitten jos ainoa lapsi kuolee? Mutta kaikesta surullisuudesta huolimatta kirja ennenkaikkea avartaa sitä logiikkaa, joka yhden lapsen politiikan takana oli. Nykyäänhän ideologia on muuttunut kahden lapsen politiikaksi ja koska teknologian ansiosta tieto leviää Kiinassakin ihan eri tavalla, voidaan olettaa että jossain vaiheessa koko väestöä säätelevästä suuntauksesta luovutaan. Ei ole olemassa yhtäkään kiinalaista, jota yhden lapsen politiikka ei olisi koskettanut jollakin tavalla. Haluan itse elättää toiveita siitä, että tulevaisuudessa väestönkasvua hillitään muilla keinoilla.

Huomasin kirjan kuuntelun aikana, että tähän oli välillä vaikea keskittyä. Kirjan aihepiiri ja koko kiinalainen kulttuuri on kaikessa mielenkiintoisuudessaan kuitenkin aika kaukana suomalaisesta mielenmaisemasta. Luulen että en olisi tätä lukemalla saanut hoidettua valmiiksi ikinä, siksi äänikirja oli ainakin mun kohdalla se passelin vaihtoehto tälle. Ja kuitenkin koen, että tämä kirja oli jo pelkästään sivistyksen kannalta erittäin must. Lisäksi, vaikka tässä nyt käsitelläänkin Kiinan yhden lapsen politiikkaa, on sillä ollut vaikutuksia koko maailmaan. Ja tavallaanhan esimerkiksi Suomessa tätä aihepiiriä on käsitelty sitten taas aivan siellä janan toisessa päässä. Kun meinaa näyttää siltä, että väestönkasvu laskee jo liiallista tahtia. Tämäkään ideologia ei ole ihan aukoton.

Tykkäsin että tämä kirja ei tuomitse miltään kantilta, vaan käsittelee kokonaisuutta erittäin objektiivisesti. Kirja on erityisen hyvin kirjoitettu ja taustatyöhön on käytetty aikaa. Ehdottomasti Finlandiansa ansainnut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?