perjantai 15. kesäkuuta 2018

Lukuhaaste: Aikalisä

Helmet-lukuhaaste: 27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta



Kukaan tai mikään ei tule ikinä voittamaan mun chick lit-kuningatarta Mhairi McFarlanea, mutta hyvänä kakkosena tulee ehdottomasti Marian Keyes. Väittäisin lukeneeni Keyesiltä kaiken, mitä häneltä on suomennettu. Osasta olen tykännyt enemmän, osasta vähemmän. Aikalisä osuu ehdottomasti tuohon ensimmäiseen kategoriaan.

Kirja kertoo reilu nelikymppisestä Amysta. Takana on pitkähkö ja onnellinen avioliitto ja lapsetkin alkavat olla lähes aikuisia. Erinäisten äkillisten ja traumaattisten kokemusten jälkeen Amyn aviomies Hugh ilmoittaa, että tarvitsee puoli vuotta itselleen. Aikalisän kaikesta. Arjesta, kodista sekä parisuhteesta. Tämä heittää Amyn täysin uuden elämäntilanteen eteen. Miten pitäisi toimia, kun mies päättää yhtäkkiä lähteä reppureissaamaan? Hugh kyllä lupaa palaavansa, mutta pystyykö Amy luottamaan tähän? Ja mitä se edes tarkoittaa, että ollaan tauolla?

Tämä oli aivan ehdottoman ja kertakaikkisen ihanaa hömppää! Aivot sulaa, hyvällä tavalla. Keyesille tyypilliseen tapaan kirja ei ole siirappia ja höttöä vaan mukana on myös ihan oikeita ja elämänmakuisia ongelmia. Kirjaa lukiessa ja juonenkäänteitä pyöritellessä mietin muutamaan otteeseen, että voiko tämä nyt olla millään mittapuulla toimiva kokonaisuus. Mutta niin kokenut kirjailija Keyes on, että niinpä vain toimii. En ehkä käyttäisi sanontaa uskottava tosielämässä, mutta ehdottomasti tämä on uskottava chick lit-maailmassa.

Itse tarinaan mulla ei ollut mitään samaistumispintaa. Mutta hahmojen tunnetiloihin löysin paljonkin yhtymäkohtia. Sen verran esikeski-iän kriisiä mäkin jo poden. Huomasin olevani lukiessa vuoroin ahdistunut ja vuoroin helpottunut. Kirja oli kuitenkin kokonaisuudessaan lohduttava. Eikä arvattava loppuratkaisukaan haitannut yhtään, chick lit on ehkä ainoa genre jossa sen antaa anteeksi.

Chick litiksi tämä oli aika pitkä. Mutta en ainakaan itse äkkiseltään kokenut, että tämä olisi ollut liian pitkä. Juonta olisi ehkä voinut hieman tiivistää, mutta lopputulos olisi sivumäärässä ollut todennäköisesti niin vähäinen, että eipä tuo olisi kannattanut. Pitkä tarina on nimittäin kuitenkin jo itsessään tiivis, eikä siitä olisi voinut kovin kummoisia tiputtaa pois. Tämä tarina ja nämä hahmot nimittäin tarvitsivat pituutta. Hahmoista muuten vielä sen verran, että mä ainakin itse koin suurimmat yllätykset nimenomaan siinä, millaisiksi hahmot oli luotu. Ne, joita olisi pitänyt ehkä tyypillisimpinä "pahiksina", eivät sitä olleetkaan. Ja vastavuoroisesti he, joita piti rehteinä, olivatkin jotain ihan muuta. Tämä jos mikä tuntui inhimilliseltä ja oli verrattavissa tosielämään.

Keyes on kirjoittanut chick litiä jo lähes kaksikymmentä vuotta. Hänen oma ikääntymisensä näkyy mun mielestä myös kirjoissa kehityskaarena, ja toivon todella että tämä suuntaus jatkuu. Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, myös 35+ vuosille on chick lit-kysyntää. Kun keskiössä ei ole enää bilettäminen ja poikaystävät. Täysin uskottavaa chick litiä kun voi ammentaa myös muista aihioista.
Olen myös ollut Keyesin viimeisimpien kirjojen kohdalla erityisen vaikuttunut siitä, että hän ottaa kantaa tarinoissaan myös yhteiskunnallisiin ongelmiin. Musta tämä on todella hieno kehitys tässä genressä ja siitä voisivat ottaa muutkin chick lit-kirjailijat mallia. Jotain viitteitä on näkynyt toki muidenkin kädenjäljessä, mutta ei yhtä voimakasta kuin Keyesillä.

Marian Keyes on ehdottomasti tässä parhaimmillaan ja minusta kokonaisuudessa nyt jotenkin näkyy myös kirjailijan kasvanut itsevarmuus sekä se, että hänen oma elämänsä on nyt tasaisempaa. En ehkä tätä suosittelisi ihan loman ensimmäisten päivien lukemiseksi, mutta ehkä sitten, kun on ehtinyt jo heittäytyä lomarytmiin. Kylmää valkoviiniä kannattaa varata lukukaveriksi.

2 kommenttia:

  1. Oih!
    Tää on mulla just puolivälissä.
    Olen niin samaa mieltä Keyesistä, tästä kirjasta ja chicklitistä!
    Aion noudattaa ohjetta valkoviinistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee, mä niin arvasin että jos tämän joku lukee niin sinä :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?