sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Lukuhaaste: Arkadianmäen kirstunvartija

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

lukuhaaste täällä

Tämäpä se olikin vekkuli kirja.

Arkadianmäen kirstunvartija on Eduskunnan entisen talouspäällikön kirjoittama kirja, jossa muistellaan mitä kaikkea Arkadianmäellä onkaan tapahtunut. Kirjan kirjoittaja Pertti J. Rosila ehti työskennellä Eduskunnassa liki kolmekymmentä vuotta, eli tarinaa todellakin riittää. Kirja on siinä mielessä merkittävä ja omalaatuinen, että Rosila on viimeinen tuon viran haltija. Se lakkautettiin samalla, kun Rosila jäi eläkkeelle.

Kirjan alussa pääsemme mukaan myös ajalle ennen Rosilaa. Ja onpahan tuota sattunut ja tapahtunut silloinkin! Mä en itseasiassa halua kovin kummoisia paljastuksia tästä kirjasta tehdä, koska yksi tämän kirja mielenkiintoisuudesta nivoutuu juurikin siihen, että se paljastaa. Ja ne ei yllätä, jos ne tietää etukäteen. Voisi jopa puhua sellaisesta hyväntahtoisesta juoruilusta. Tämä kirja paljasti piirteitä ja seikkoja ihmisistä, jotka ainakin mä olin kuvitellut hyvin toisenlaisiksi. Painotetaan nyt kuitenkin, että juoruilusta huolimatta tämä kirja ei ole mikään Seiska.

Kirja on kirjoitettu niin, että tätä voi lukea myös henkilö joka ei ole niin vihkiytynyt politiikkaan. Tai ei tunne poliitikkoja. Toki tästä saa paljon enemmän irti, jos vähän tietää että kuka on kuka. Mutta ei se välttämätöntä ole. Rosila osaa kirjoittaa koukuttavasti ja tästä kirjasta voi myös hyvin napsia rusinat pullasta. Ei ole pakko lukea, kuin ne itseä kiinnostavat kohdat. Muut voi hyppiä yli jos siltä tuntuu.

Rosila kirjoittaa selkeästi, eikä unohda huumoria. Hän on onneksi pitänyt uransa aikana päiväkirjaa, jota on voinut käyttää apuna kirjaa kirjoittaessa. Rosila ei parodioi ketään, mutta mulla oli välillä olo että lukisi Itse Valtiaita. Ja tämä puhtaasti kehuna tarkoitettu maininta!

Olen lukenut tästä kirjasta muutaman arvion, jossa mietiskeltiin tämän kirjan kirjoittamisen motiiveja. Mun mielestä tuo on turhaa. Tälle kirjalle oli selvästi kysyntää, mutta ei tällä sen suurempaa motiivia ole. Musta on hienoa että Rosila on uskaltanut kirjoittaa rohkeasti myös vaikeista asioista. Sekä tapahtumista että ihmisistä. Tekstistä ei paista kosto tai ilkeys vaan Rosila kirjoittaa faktat faktoina. Aina se ei ole kaunista kuultavaa.

Erinäisten sattumusten kautta ainakin mulle jäi olo, että Eduskunta on todella likainen paikka. Että sinne päätyvät, olivat he kansanedustajia tai Eduskunnan työntekijöitä, ovat enempi vähempi häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita. Tämä on varmastikin totuus, mutta ei koko totuus. Tokihan Rosila on kirjoittanut kirjan nimenomaan talouspäällikön näkökulmasta. Lukijana mulla vain oli monessa kohdassa olo, että miten hän on jaksanut tehdä noin pitkän uran tuollaisessa ympäristössä. Missä yritetään kusettaa kaikessa minkä ehditään. Pakko kyllä painottaa, että Rosila puhuu useassa kohdassa todella kauniistikin ihmisistä, jotka hän on kohdannut uransa aikana.

Tämä kannattaa lukea, jos kiinnostaa perehtyä Arkadianmäen väkeen vähän syvemmin, mutta kuitenkin riittävän kevyellä otteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?