lauantai 9. kesäkuuta 2018

Lukuhaaste: Bolsoin perhonen

Helmet-lukuhaaste: 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja



Voi jösses miten huono tämä kirja oli!!! Ihan kaikin tavoin. Musta tuntuu aivan ajanhaaskaukselta edes kirjoittaa tästä yhtään mitään, mutta koska se oli osa hyllynlämmittäjää, niin "pakko". Pitkää rapsaa tästä ei jokatapauksessa tule, enkä missään nimessä suosittele lukemaan tätä. Ja ensi vuoden hyllynlämmittäjään aion kyllä ottaa jonkun takaportin, että jos kirja on ihan paska niin sen saa vaihtaa johonkin toiseen kappaleeseen, joka seisoo kirjahyllyssä. Veto-oikeus!

Bolsoin perhonen (en muuten edelleenkään osaa kaivaa tästä läppäristäni niitä väkäsiä tuohon ässän päälle) kertoo fiktiivisesta ballerinasta Nina Revskajasta. Hän päättää huutokaupata korujaan ja koska hän on iso nimi tanssijoiden maailmassa, hänen korunsakin kiinnostavat suurta yleisöä. Nina on aikanaan loikannut Neuvostoliitosta, mutta siihen johtaneet tapahtumat eivät menneetkään kuten Nina on kuvitellut. Tämä paljastuu Ninalle vasta korujen myymisen myötä.
Ninan tarinan lisäksi kirjasta löytyy huutokauppakamarin työntekijä Drew sekä professori Grigori Solodin ja näiden kaikkien kolmen tarina kietoutuu pikkuhiljaa yhteen. Ninan korukokoelman osanen kun löytyy Grigorin omistuksesta. Miksi ja miten se on Grigorille päätynyt?

Valitsin tämän kirjan osaksi Hyllynlämmittäjää, koska rakastan balettia. Mun oma ballerinan ura tyssäsi aikanaan kurinalaisuuteen, en todellakaan kyennyt sopeutumaan siihen maailmaan. Mutta olen aina kokenut sen maailman tosi kiehtovana ja ihaillut heitä, jotka kykenevät elämään balettia jokaisella solullaan. Erityisen kiehtovana olen kokenut Bolsoin ja sen ballerinat.

Siksi tämä kirja olikin niin tolkuton pettymys. Se oli oikeastaan kaikin tavoin epäuskottava, kuvaukset Bolsoista olivat oikeastaan ainoita jotka kirjassa kiehtoivat ja olivat kiinnostavaa luettavaa. Nekin tosin pohjautuivat selvästi kirjailijan tekemään taustatyöhön. Mitä voi tavallaan pitää erittäin onnellisena seikkana, luulen että en kestäisi sitä jos hän olisi satuillut Bolsoista. Tarina itsessään sen sijaan oli liian hajanainen, liian harmaa sekä liian tylsä. Hahmot olivat epäuskottavia ja dialogi todella puuduttavaa. Ei minun pala kakkua. Mutta nyt se on luettu ja kirjahyllyyn tuli yhden kirjan verran tilaa. Kiikutin tämän kirjan nimittäin lämmittämään työpaikkani kirjahyllyä. Erittäin vahva Älä lue-suositus tälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?