lauantai 23. kesäkuuta 2018

Lukuhaaste: Nukkekaappi

Helmet-lukuhaaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana



Nukkekaappi on kirja, joka oli mulla lainassa vaikka miten moneen otteeseen ennenkuin sain sen luettua. Ja nyt kun kirjan sai päätökseen, niin ihmetyttää kyllä että miksi. Miksi vatuloin tämän kanssa kun tämä oli hirmuisen kiva lukukokemus? Koska mä opin?

Kirja kertoo nuoresta Nellasta, joka naitetaan 1680-luvun Amsterdamissa vanhemman liikemiehen kanssa. Hän muuttaa kotikulmiltaan vieraaseen kaupunkiin ja vieraaseen perheeseen. Häälahjaksi Nella saa poissaolevalta mieheltään nukkekaapin, joka on kopio talosta jossa he asuvat. Kodin seinien sisällä tuntuu tapahtuvan perin merkillisiä asioita ja samaa tapahtuu myös nukkekaapissa. Ajanvietteenä Nella alkaa sisustamaan nukkekaappiaan ja hän alkaa saamaan sinne odottamattomia lähetyksiä miniatyristiltä. Tämä henkilö tuntuu osaavan ennustaa tulevaisuutta. Kuka miniatyristi on ja ymmärtääkö Nella hänen vihjeitään?

Mä olen jostain syystä kovasti viehättynyt kirjoista, joissa Hollanti on jotenkin mukana. Ei välttämättä itse tarinassa, mutta kuitenkin jotenkin. Esimerkkiä vaikkapa täällä ja täällä. Kaikki kirjat ovat eri kirjailijoiden kirjoittamia, mutta heitä yhdistävä tekijä on nimenomaan Hollanti. Jokaisessa kirjassa on jollain tapaa hyvin kiehtova ja vähän satumainenkin maisema. Mutta mennäänpä takaisin Nukkekaappiin.

Vaikka kirja sijoittuu ajallisesti todella pitkän ajan taakse, on se tietyllä tapaa hyvin ajaton. Musta itseasiassa jopa tuntui, että kirjan käsittelemät aihepiirit ovat tematiikaltaan hyvinkin ajankohtaisia. En juonipaljastele sen isommin, mutta monena hetkenä tuli olo että nyt mennään jossain paljon lähempänä nykyhetkeä eikä missään 1600-luvun Hollannissa.

Kirjan pohjalta on tehty muuten myös tv-sarja, joka esitettiin alkuvuodesta Ylellä. En itse tätä katsonut ja näköjään sitä ei pysty Areenasta tällä hetkellä katsomaankaan, mutta pitääpä pitää mielessä. Olisi hauska nähdä miten kirjan maailma on toteutettu visuaalisesti. Esimerkiksi puvustus on todennäköisesti huikeaa katseltavaa.

Itse kirja onnistuu yllättämään pariinkin kertaan. Täysin ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä tarina ei tosin tarjoa, mutta kun suhteutetaan kokonaisuus kontekstiinsa, eli 1600-luvulle, niin kyllähän tuota lukiessa tuli pariin otteeseen haukottua henkeään. Kirja on kirjoitettu niin, että sen hahmojen tunnetiloihin ja ajatuksiin pääsee helposti mukaan. Hahmot tuntuvat käsinkosketeltavilta ja todellisilta ja siksi tähän pääsi helposti sisälle. 

Kokonaisuutena pidin kirjasta valtavasti. Lukuunottamatta aivan kirjan loppua, paria viimeistä sivua. Mielestäni kirja lähti lopussa aivan väärään suuntaan. Hankala kirjoittaa paljastamatta mitään suuremmin, mutta sanotaanko näin että kun kirja tarjoaa koko tarinan verran mukana hahmoa, josta ei tiedetä kuka hän on, niin kyllähän tätä mystistä hahmoa pitäisi jossain välissä vähän avatakin. Mä koin että tätä ei oikein tapahtunut missään vaiheessa. Että yksi kirjan päähenkilöistä jotenkin lakaistiin täysin maton alle kirjan päätteeksi. Se tuntui pettymykseltä.  Kirja piti niin hyvin otteessaan ja tarjosi paljon, että jotenkin sitten lopuksi tuli olo että se kaikki mitätöitiin. 

Ja vaikka pidin kirjasta valtavasti, mulle jäi vähän olo että ymmärsinköhän mä kaikkea mitä kirjailija yritti tarinallaan kertoa. Vai menikö joku asia ohi. Ja että meneekö ylianalysoinniksi, jos tätä yrittää kaivella. Tämänkin takia olisi mielenkiintoista nähdä se tv-sarja kirjasta. Että onko se uskollinen alkuperäiselle ja avaisiko se kenties tarinaa niin, että kirjaakin ymmärtäisi paremmin.

Tästä huolimatta kyllä suosittelen ehdottomasti Nukkekaappia. Ihan jo ajattomuutensa takia. Ja ehkä joku toinen lukija kokee sen eri tavalla kuin minä. Jos näin niin tulehan kertomaan, mua kiinnostaisi kovasti muidenkin näkökulmat tästä tarinasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?