maanantai 1. tammikuuta 2018

Alkava vuosi 2018

Vuodenvaihteessa on aina tapana katsastella mennyttä vuotta. Ja niin mäkin ensin meinasin. Mutta sitten päätin hylätä kuitenkin koko idean. Vuosi 2017 on ollut aivan huikea ja täynnä kivoja asioita. Mutta kuitenkin mulla on olo että kaikesta huikeudesta ja upeudesta huolimatta katson mielummin tulevaan, kuin möyhin mennyttä.

Mä olen kahtena edellisenä vuotena vuodenvaihteessa toivonut, että tuleva vuosi olisi vähän edellistä helpompi. Kaksi edellistä vuotta on ollut todella rankkoja monin osin (vaikka sitä kivaakin on ollut paljon). Tällä kertaa en esitä toiveita, mutta katsastan alkavaa vuotta niiltä osin, mitä tiedän että tulee varmasti tapahtumaan.

Lapset
Alkava vuosi on jokaisen lapsen kohdalla muutoksia täynnä. Eka täyttää 18 (MITÄ täällä tapahtuu??), Toka aloittaa toisen asteen opinnot ja Kolmas eskarin. Kunhan arki tästä nyt taas jatkuu, alkaa jo täysi meno kahden nuorimman muutoksien osilta. Tokan kanssa painitaan yhteishaun kanssa ja Kolmosen eskari-info on jo ensiviikolla. Ja vaikka Ekan synttäreihin on vielä rutkasti aikaa, niin pikkuhiljaa se täysi-ikäisyys alkaa konkretisoitumaan siltä osin että lähes jokaisen kuun aikana joku hänen kavereistaan täyttää sen 18.

Työt
Koulun takia mulla on poskettoman pitkä loma ensi kesänä. Mulla on vähän vielä suunnitelmat auki, mutta näillä näkymin olen vanhassa duunissa ensi kesänä jonkun hetken töissä ja se jäänee sitten viimeiseksi työpätkäksi siellä. Kovin isosti en asiaa vielä uskalla rummuttaa koska kesään, saatika syyslukukauteen on vielä niin pitkä aika. Mutta näillä näkymin, vanha työpaikka saa ensi kesän jälkeen jäädä. Uudella alalla on töitä tarjolla niin paljon kuin jaksaa, kykenee, haluaa ja voi tehdä. Joten voi olla että otan taas yhden uskallushypyn ja teen osan ensi kesän lomasta töitä sitten jo jossain uuden alan kuvioissa. Josta toivon mukaan saisi palkkaakin (palkatonta työharkkaahan pääsisi varmasti tekemään...)

Ystävät
Koulun myötä olen saanut elämääni liudan uusia ystäviä. Olen ihan erityisen onnellinen omasta porukastani ja rakastan sitä että puhelin huutaa välillä jatkuvasti. Olen onnellinen siitä, että siellä on sekä se ryhmä ystäviä että sitten myös niitä yksittäisiä tyyppejäkin. Kenen kanssa tietää että kouluhommat hoituu ja vapaa-ajallakin puuhataan kimpassa juttuja. Vaikka en sinänsä välitäkään sukupuolesta, niin olen erityisen iloinen siitä että se meidän ystäväporukka koulun kautta on nimenomaan muijaporukka. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista, joten tuntuu nyt hyvältä kun on. Muutaman tytyn posse, joihin voi aina luottaa. Ja joiden kanssa se porukkaystävyys toivon mukaan jatkuu opintojen ylikin. Joiden kanssa ei toivottavasti synny verisiä kilpailutilanteita, vaikka samalla alalla sitten ollaankin. Me ollaan keskenämme hyvin erilaisia, mutta ehkä se juuri onkin se, joka ruokkii sitä porukan toimivuutta.

Erityisen iloinen olen myös mun ja Kolmosen isän ystävyydestä. Siitä miten hyvin se on toiminut ja miten siihen uskaltaa luottaa näin alkavan vuoden kynnykselläkin. Se on mulle tärkeä voimavara, kun mietin alkavan vuoden haasteita. Lisäksi olen toki hurjan iloinen kaikista kauan kantaneistakin ystävyys-suhteista. Vuosi 2017 myllersi monen elämää, ja oli ihanaa nähdä miten ystävät ja ystävyys kantaa.

Kulttuuri
Vuonna 2017 ahmin kulttuuria rutkasti. Sain tartutettua Kolmoseenkin rakkauden konsertteihin ja teatteriin. Molempia on tiedossa myös 2018. Yksin, että yhdessä. Milloin seuralaisena lapsi ja milloin joku muu. Tulevana vuonna olen aivan valmis juhlimaan vähemmän, jotta rahat riittää paremmin käytettäväksi kulttuuriin.

Koulu
Oikeastaan ainoa lupauksentapainen vuodelle 2018 liittyy kouluun. Nimittäin haluan ja lupaan, että koulun hoidan mahdollisimman hyvin. Teen kaikkeni sen eteen. Myös niiden ei-kiinnostavien juttujen suhteen.Aika monesta asiasta olen valmis tinkimään mutta en koulusta. Siitä pidän kiinni ihan viimeiseen asti. Miljoonatta kertaa; paras asia mitä olen koskaan itseni hyväksi tehnyt!!!

Yksinolo
Sinkkuilua on takana reilu vuoden verran ja se on sopinut mulle hirmu hyvin. Odotan että jatkossakin osaan ajatella jutut ja ongelmat ja kaiken nimenomaan itseni kautta, eikä niin että parisuhde olisi se ratkaisu. Toki on hetkiä kun tarvitsisi toiselta ihmiseltä kannustusta tai edes kuuntelevia korvia. Mutta nuo olot on yleensä silloin, kun on todella heikko hetki. Normipäivänä kykenen ihan itse vakuuttamaan itseäni siitä että pärjään, selviän ja kykenen. Mulla on vielä paljon opettelua itseni kanssa suhteessa elämään ja toivon, että pysyttelen itsekseni vielä nyt tämän alkavankin vuoden. Järjellä tarkasteltuna nimittäin mulla ei ole mitään mahdollisuuksia tällä hetkellä tehdä sellaisia myönnytyksiä, mitä pitäisi tehdä jos meinaa mahduttaa elämäänsä jonkun ihmisen. Ja niin kauan kun tuntuu tuolta, on epäreilua kaikkia osapuolia kohtaan edes lähteä yrittämään.

Koti
Samat seinät tulee olemaan meidän perheen turvasatamana vielä tulevankin vuoden. Kuitenkin luulen, että parin seuraavan vuoden aikana muutto on ajankohtainen. Monestakin eri syystä. Mutta vielä nyt pesää pidetään tässä. Ja tämän vuoden aikana aion opetella siihen, että tämä tuntuu kodilta myös silloin kun olen täällä yksin. Ei se voi olla niin vaikeaa.

Minä
Viihdyn hirmu kivasti omissa nahoissani. Parin kuukauden mässyttely on kuitenkin heilautellut vaakaa siihen suuntaan että sekä polvia että selkää särkee. Uuden vuoden aloittava minä siis ottaa nyt käyttöön taas viiskakkosen, jotta pyhä tomumaja jaksaa. Urheilu laihduttajana ei toimi mulla koskaan vaan muutos täytyy tapahtua nimenomaan siinä, mitä ääntä kohti menee. Hyvästä ruoasta ja punaviinistä ei luovuta, mutta höttöä vedetään vähemmän. Sinänsä olen iloinen, että nykyään mun keho antaa kivulla sen merkin koska on ylitetty tietty raja. Nimittäin ihan niin rankkaa jojoilua ei ehdi tapahtumaan.

Mulla ei ole tapana juhlia uutta vuotta vuoden viimeisenä päivänä. Viihdyn silloin kotona, joko yksin tai perheen ja ystävien kanssa. Mutta tänä vuonna uusi vuosi polkaistaan käyntiin kunnolla loppiaisena rakkaiden ihmisten kanssa. Tyyppien, joita en ole ihan hetkeen nähnyt. Ja sitten pian sen jälkeen alkaakin koulu. Näen ne mun uuden elämän tyypit ja tiedän että aika monen kanssa se jälleennäkeminen starttaa halauksella. Seikka, jota kovin monella muulla luokalla ei kuulemma ole. Eli moi vaan sulle 2018. Odotan sua tosi innolla. Noita jo tiedossa olevia asioita sekä sitä kaikkea, mikä on vielä tietämättömissä.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sitä samaa myös sinulle :) mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen olo, että jeeeee vuosi vaihtui! Yleensä tammikuu vaan masentaa.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?