torstai 22. helmikuuta 2018

Lukuhaaste: Villi vaellus

Yhdysvallat-lukuhaaste: 11. Lempiosavaltioosi sijoittuva kirja
Helmet-lukuhaaste: 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa


Mä olin kyllä kuullut Villi vaellus-elokuvasta. Mutta en niinkään kokenut mitään mielenkiintoa sen näkemiselle. Saattaa jopa olla, että kirjastakin olin kuullut. Mielenkiinto kirjan lukemiselle heräsi tuossa puolisentoista vuotta sitten, kun katselin Gilmore Girlsien uusia jaksoja. Jos nyt jollakulla ne vielä on näkemättä (shame on you!!!) niin ei nyt mitään suurensuuria spoilauksia tehdä. Mutta sanottakoon että Lorelei siis tavallaan inspiroituu juurikin Villi vaellus-kirjasta.

Tämä oli kirjana jotain ihan muuta, kuin mitä mä odotin. Olin jotenkin siinä käsityksessä, että tämä olisi jotain mindfuckimaista, vähän Coelhoon kallellaan olevaa ahaa-elämöintiä suhteessa elämään. Mutta loppupeleissä tämä olikin yhden naisen kasvutarina. Mulla on ollut tämä lainassa varmaan puolisentoista vuotta, koska olin päättänyt että tämä täytyy lukea kun näitä isoja elämänmuutoksia on itselläkin tässä pyörinyt jaloissa. Nyt yhtäkkiä alkuvuodesta tälle kirjalle pelmahti monen sadan lainaajan jono, joten se oli pakko lukea pois kun sitä ei saanut enää uusittua.
Mä en muuten koskaan ole käynyt jenkeissä, mutta jotenkin voisin kuvitella että Kalifornia juurikin olisi se mun lemppariosavaltio. Joten siksi haasteesta tuo kohta.

Villi vaellus kertoo kirjoittajansa Cheryl Strayedin vaelluksesta Pacific Crest Traililla. PCT on kaikenkaikkiaan 4265 kilometriä pitkä vaellusreitti Yhdysvaltojen länsirannikolla. Se kulkee Meksikon rajalta aina Kanadaan asti läpi Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden. Cheryl ei koko matkaa talsinut vaan hänen vaelluksensa kesti sadan päivän ajan vuonna -95.

Ennen matkaansa Cheryl oli aika hukassa elämänsä kanssa. Muutama rankempi vastoinkäyminen ajoi hänet aikamoiseen umpikujaan ja hän teki melkoisen määrän huonoja valintoja. Cheryl koki tarvetta selvittää asiat menneisyytensä kanssa, jotta voisi elää jälleen onnellisena ja kokonaisena ihmisenä. Ja siihen hän koki tarvitsevansa jotakin, jossa hän saa olla täysin yksin omien ajatustensa kanssa sekä haastaa itsensä. 

Kirja on paikoin aika rankkaakin luettavaa. Teksti itsessään on helppolukuista, mutta mä jouduin välillä pitämään aina pieniä lukutaukoja, koska tapahtumia piti vähän prosessoida. Lukijan oli kuitenkin hyvä tietää ne lähtökohdat, jotka Cherylin PCT:le ajoi, eli tykkäsin kyllä kun menneisyyttä avattiin. Cheryl ei myöskään tunnu laisinkaan häpeilevän omia valintojaan, vaan hän kertoo avoimesti asiat niinkuin ne ovat.

Kirja on kokonaisuutena hyvä, mutta mulla tuli välillä vähän sellainen olo että nuori Cheryl on ollut aikamoinen dramaqueen. En halua yhtään vähätellä hänen kokemuksiaan tai sanoa miten mihinkin pitäisi reagoida. Mutta jos suhteutan asioita itseeni, niin draaman kaari kirjassa oli paikoin vähän turhan käsin kosketeltava. Lisäksi Cherylin suhde vartaloonsa oli välillä sellaista, jota mun oli vaikea ymmärtää. Se tuntui välillä suorastaan kornilta. Tosin on hyvä muistaa että Cheryl oli PCT:lä ollessaan 26-vuotias. Silloin sitä saattaa suhtautua omaan vartaloonsa kriittisemmin ja epävarmemmin, kuin tällälailla yli kymmenen vuotta vanhempana.

Vaikka tuska on se, joka Cherylin PCT:le ajaa, ei vaellus ole missään nimessä tuskaton. Vaeltaminen ei ole mikään täsmäratkaisu, joka samantien ratkoo kaiken. Vaan pikemminkin se tuo läjän uusia ongelmia Cherylin tielle. Hän ei ole koskaan aiemmin vaeltanut, joten oikeastaan kaikki on uutta. Ja uusi ei välttämättä tarkoita ongelmatonta. Varusteiden hankinta ei osu ihan kohdilleen, askeettiset olosuhteet yllättävät ja viepä PCT Cheryliltä myös puolet varpaankynsistä sekä toisen vaelluskengän. Kuitenkin, kirjan edetessä Cherylistäkin alkaa huokumaan tietynlainen seesteisyys. En yhtään ihmettele että kirjan ja elokuvan jälkeen PCT on kokenut varsinaisen naisten hyökyaallon. 

Teksti etenee suorasukaisesti ja kaunistelemattomasti. Välillä palataan kertaamaan menneitä ja välillä ollaan taas PCT:lä. Mä olen vähän kahden vaiheilla että haluaisinko nähdä tästä tehdyn elokuvan vai en. En jotenkin kestä jos se elokuvan kokonaisuus on joku hyvän mielen Hollywood-pläjäys. Kirja kyllä päättyy hyvin ja onnellisesti, mutta itse matka ja kasvu matkan aikana on sen verran korutonta, että tämä tarina ei ole sama ilman niitä. Villi vaellus ei ole Villi vaellus ilman käsinkosketeltavaa kipua.

2 kommenttia:

  1. mä olen lukenut tämän pariinkin kertaan, ehkä siksi että tämä vaellus on aika armoton, kaikessa kivuliaisuudessaan.
    Leffaa en uskalla katsoa, samasta syystä kuin säkin sanot: jos se on jotain pumpulihöttöä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi ehkä vähän googlata tuosta leffasta. Eikös Reese ollut tuon pääosasta ehdolla jos ja vaikka missä?
      Mä luulen että mulla tämän lukeminen jäi yhteen kertaan. Vaikka tykkäsinkin kyllä kokonaisuudesta. Mä en itse vaan saanut tästä sellaista tarttumapintaa, että saisin tästä enää enempää irti useammalla lukukerralla. Mutta oon kyllä tosi tyytyväinen että se tuli luettua. Tämä oli realistinen ja siitä puuttui sellainen happily ever after, vaikka kaikki hyvin kääntyikin.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?