sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Lukuhaaste: Henkien talo

Helmet-lukuhaaste: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
Yhdysvallat-lukuhaaste: 14. Ei-amerikkalaisen kirjailijan teos


Noniin, pääsiäisestä alkaa olla suurin osa takana. Omani on mennyt lähinnä syödessä, lukiessa ja katsellessa iso osa Santa Clarita Diet-sarjasta. Lukemisesta on pitänyt huolen lähinnä Henkien talo.

Mitähän tästä nyt oikein sitten kirjoittaisi. Nämä klassikot on minusta hirmu hankalia, kun ne tahtoo itsellä tehdä sen että vetävät vähän sanattomaksi. Ensinnäkin olen lukenut tämän jo aimminkin joskus kauan aikaa sitten. Sekä nähnyt myös tästä tehdyn elokuvan. En siitä ihan hirveästi muista, mutta lukiessa kyllä nousi kohtaus jos toinenkin mieleen jostain muistin sopukoista.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Latinalaiseen Amerikkaan, maata itsessään ei paljasteta missään vaiheessa. Kuvausten perusteella sahasin itse sekä Etelä- että Väli-Amerikan välillä kuitenkaan täysin saamatta yksilöityä maata kirjalle. Eikä se varmaan ole tarkoituskaan. Kirjailija itsehän on Chilestä alunperin kotoisin, joten varmasti tarinaan on saatu paljon vaikutteita sieltä historiasta. Kirjassa päädytään Pohjois-Amerikkaankin pariin otteeseen, joten sillä runnoin tämän Yhdysvallat-haasteeseen. Ja kirjan kirjoittaja Isabel Allende on asunut sekä Venezuelassa että Los Angelesissa paettuaan sotilasvallankaappausta, joten maahanmuuttajakin tästä löytyy.

Henkien talo kertoo Trueban perheen historiasta muutaman sukupolven ajalta. Perheen patriarkka Esteban Trueba säilyy kirjassa mukana lähes alusta loppuun, mutta kyllähän kirja on tarina lähinnä perheen naisista. Erityisesti Clarasta, Blancasta ja Albasta. Jokainen näistä nimistä merkitsee valoa, joka välittyy jokaisesta nimen kantajasta. Suvun naiset kohtaavat rakkautta, pettymystä, surua. Kaikkea mitä elämä tarjoaa. Kirjassa on mukana myös sotaa ja on pakko sanoa että oli virkistävää lukea välillä muutakin kuin oman kotimaan sotahistoriaa.

Tarina on lumoava ja kaunis, paikoin suoranainen aikuisten satu. Tässä on mukana paljon julmuutta, koska kuten jo ajattelinkin, ihan oikeat tapahtumat ovat ruokkineet tämän kirjan syntymistä. Siltikin kuvaan tätä ihanana kokonaisuutena. Tarina itsessään on helpohko, mutta kirjan lukeminen ei silti ole täysin helppo puraisu, ennen kuin siihen pääsee kunnolla sisälle. Henkilöhahmoja on nimittäin melko paljon ja he saattavat näyttäytyä ensin vain pikaisesti, palatakseen sitten myöhemmin isolla rytinällä. Allende onneksi vinkkaa monen hahmon kohdalla tästä, mutta siitä huolimatta tuli pariin otteeseen olo että mikäs kaveri tämä nyt olikaan.. Jokatapauksessa, tähän pitää paneutua jotta kirjan olemukseen pääsee kiinni.

En ole vähään aikaan lukenut mitään tämän tyyppistä. Ja oli kyllä ihanaa. Allendehan on kirjoittanut paljon muutakin, mutta Henkien talo on hänen esikoisensa. Se on kirjoitettu jo reilut 35 vuotta sitten, mutta yhä se on täysin ajaton. Minua viehättää suuresti ne kulttuurierot, mitkä välittyvät pelkästä kirjoitustyylistä. Tuli olo, että haluan ahmia lisää sitä kulttuuria nimenomaan tekstin ja kirjoituksen kautta. Kaiken kuvailu ja pelkät lauserakenteet ovat niin erilaisia, kuin Pohjois-Eurooppalainen kirjoitusjälki. Allenden tarinan kertominen on omaa luokkaansa.

Henkien talo on ennenkaikkea historiallinen eepos. Vaikka se on romaani, tuntuu teksti monin paikoin runoudelta. Suomennos on erittäin onnistunut ja tämän kanssa oli ihanaa muhia päivätolkulla rauhassa. Oikeastaan on jopa olo että tämän haluaisi lukea heti perään uudestaan. Allenden viimeisiä kirjojahan ei käsittääkseni ole suomennettu, mikä on sääli. Onneksi hänen teoksensa kestävät monta lukukertaa. Tästäkin kirjasta kuoriutuu uusia kerroksia jokaisen lukukerran jälkeen.

Kuten sanoin, tästä on jotenkin todella vaikea kirjoittaa mitään koska tämä oli niin vaikuttava. Jos viehätyt Espanjasta ja erityisesti sen Etelä-Amerikkaan kuljettamasta historiasta, niin tämä on kirja sulle. Tai jos et lue kirjaa niin katso edes se leffa!  Itse yritin metsästää DVD:tä pitkin pääsiäistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Että jos sulla lojuu sellainen hyllyssä jouten niin olehan yhteydessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?